Normivastaus kuuluu, että olennaista on joulun sanoma rauhasta ja rakkaudesta, läheisyys, pysähtyminen, elämän merkityksen hahmottaminen. Krääsää puolestaan on tavara ja muodolliset joulutervehdykset.

Noin voi ajatella. Mutta oikea elämä on monimielisempi.

Synninpäästö kauppiaille

Heti kättelyssä julistan synninpäästön kauppiaille. Ei varmaan ole kiva mennä joulukirkkoon kuulemaan, että ”me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin” – taas on kerätty turhaa tavaraa, kuormitettu luontoa ja tuhlattu rahaa.

Kauppiaat toteuttavat kutsumustaan. Jouluvierailu Porvoon pikkuputiikeissa kertoo, että elantoaan hankkivilla tavaroiden tekijöillä ja myyjillä on paljon ideoita ja rakkautta. Siitä samasta on pohjimmiltaan kysymys suurten tavaratalojenkin hulinassa. Jokaisen tuotteen takana on jonkun yksilön kutsumus ja rakkaus.

Tiedän, isot ketjut vetävät välistä ja riistävät tuottajia. Tässä huumassa on kieltämättä paljon vääristynyttä, ahneutta ja epäoikeudenmukaista, jota tulee moittia. Muttei sekään turhenna kaupankäynnin oikeutusta.

Vanhanajan joulu

Isäni kertoi joka jouluaatto lapsuutensa jouluista. Olin kuullut tarinat jo pikkupoikana. Sitten vanhimpana veljenä roolikseni tuli haastatella isää, jotta nuorimmatkin sisarukset pääsivät osallisiksi muisteluista. Se oli joulun kohokohtia Taatan eli F. E. Sillanpään radioidun joulupakinan, joulupöydän ja lahjojen jaon jälkeen.

Isän perheessä oli kymmenen lasta. Isoisä oli torppari, jolla oli hevonen ja joitain muita eläimiä. Ensin syötettiin eläimet, sitten ihmiset. Lahjat olivat itse tehtyjä, samoin koristeet. Puhtaat pahnat ovat jääneet mieleeni, vaikken oikein hahmottanut, mitä niillä pahnoilla tehtiin.

Siihen maailmaan ei ole paluuta. Niin romanttiselta ja kauniilta kun vanha maailma tuntuukin, niin elämä on mennyt eteenpäin. Pirkko-vaimoni ei ilahtuisi, jos toisin lattialle pahnoja. Hevostakaan meillä ei ole ruokittavana. Maailma on kulkenut pitkän matkan entisaikojen idyllistä, joka ehkei sittenkään ollut pelkkää idylliä.

Nyt hallitsevat teollisuus, suuret korporaatiot ja kauppa. Mutta myös yksityiset käsityöläiset, muusikot ja muut taiteilijat, yrittäjät, tehtaat ja niiden työntekijät. Systeemi pyörii näin.

Toistan, että en jaksa tänäkään vuonna innostua moittimaan tavaroiden tekijöitä ja myyjiä. Päinvastoin, kiitos kun saan vaellella tiloissanne ja miettiä, mikä ilahduttaisi läheisiäni. Ehkä ostan jotain, johon minulla on varaa. Ehkä yritän ilahduttaa jollain muulla tavalla.

Meillä kaikilla on kutsumus

Näin elämä kulkee. Meillä on varsinainen kutsumuksemme, timanttimme, elämämme ydin ja tarkoitus. Sitten ympärillä on kaikkea muuta, jota voisi kutsua joko krääsäksi tai elämän koristeiksi ja täyteaineiksi. Kenenkään elämä ei ole kokonaan kutsumusta.

Joululla on kutsumuksensa. Jeesuksen kutsumus oli tuoda elämään oikeudenmukaisuutta ja rakkautta. Siihen tehtävään hän syntyi, sen puolesta hän eli ja sen takia hän myös kuoli. Siinä on joulun ydin, jonka äärelle hiljennyn ainakin hetkeksi, ehkä kirkossa, ehkä joululaulua kuunnellessa, ehkä jouluaterialla, kun kuuntelemme perinteisesti jouluevankeliumia.

Joululla on myös täytteensä ja hötönsä. Se kuuluu asiaan. Harva tuntee syyllisyyttä, jos oma kutsumus on välillä hukassa tai odottamassa oikeaa hetkeään. Jouluna kuitenkin lausumme moraalisen tuomion, jos joulun kutsumus peittyy. Lähes joka joulu tunnen syyllisyyttä, kun joulukortit myöhästyivät, kaikkia rakkaita ei tavattu, huomio meni touhuamiseen.

Elämässä on ydintä ja lieveilmiöitä. Silti uskon, että Jumalalle tämä jaottelu ei ole kovin tärkeä.

Seitsemän ohjetta, kun joulu syyllistää

Liitän jatkoksi neuvot henkilöille, jotka edellä sanotusta huolimatta tuntevat syyllisyyttä siitä, että jouluun valmistautuminen on sujunut pinnallisesti.

Neuvo 1. Älä suostu syyllistymiseen. Itse en aio osallistua joulumenon päivittelijöiden kuoroon, en syyllistää ketään enkä syyllistyä mistään enkä toivottavasti mihinkään.

Neuvo 2. Pidä yllä kiirettä, se virkistää aivotoimintaasi ja suuntaa ajatuksesi pois vaivoistasi. Myöhään jouluaattoiltana nautit sitäkin enemmän, kun saat lopulta vain olla.

Neuvo 3. Osta tavaroita, myös turhia. Joku on saanut palkkansa niiden tekemisestä. Nauti hetkestä, kun ujutat pankki- tai luottokorttisi korttipäätteeseen. Rahan kerääminen ei ole tärkeintä elämässä.

Neuvo 4. Joulun sanoman voit rauhassa unohtaa. Olemme unohtaneet sen vuoden mittaan muutenkin. On paljon tärkeämpää, että itse emme tule unohdetuiksi. Jeesus-lapsi ei ole kirjoittanut ensimmäistäkään blogia tai virttä hengessä ”Laps´ hankeen hukkuu, unhottuu”.

Neuvo 5. Lähetä joulukortteja tai ole lähettämättä. Jos joku loukkaantuu, kun ei saa sinulta korttia, se on hänen kasvunpaikkansa, ei sinun. Anna hänen tuntea iloa siitä, että on lähettänyt korttinsa pyyteettömästi ilman toivetta vastakortista.

Neuvo 6. Hyväksy luonteesi. Tietenkin olet ollut välillä hankala. Kuka ei olisi? Joulun idea ei ole piikitellä ihmisiä heidän heikkouksiensa tähden. Jos pinnasi kiristyy jouluvalmisteluiden aikana, anna kiristyä. Saat sitten hyvän syyn mennä kumppanisi luokse ja sanoa, että ”ei se, kulta, sinusta johtunut”.

Neuvo 7. Keksi omasi. Mitä neuvoisit?

Muista, että joulun tarpeettomin krääsä on syyllisyys. Naura sille. Heitä se pois ja unohda. Hymyile itsellesi. Jumalakin hymyilee sinulle.