Zero Dark Thirty ja pahat unet

Kathryn Bigelow teki elokuvan, joka on lähes täydellinen – ja joka onnistui suututtamaan kaikki. Kiusallisia kysymyksiä kidutuksen etiikasta esittävä Zero Dark Thirty (2012) on monitasoinen katsaus länsimaisen ihmisen sieluun.

”Zero Dark Thirty” on sotilasslangia ja tarkoittaa määrittelemätöntä ajankohtaa keskiyön ja aamunkoiton välissä. Toisen tulkintatradition mukaan se merkitsee puoli yhtä yöllä, ajankohtaa, jolloin SEAL-yksikkö tunkeutui Osama Bin Ladenin linnakkeeseen Pakistanin Abbottabadissa. Pimeään aikaan sijoittuvasta kertomuksesta on siis kyse.

Hurt Lockerin jälkeen Kathryn Bigelow’n osakkeet olivat kovassa kurssissa. Mitä hyvä ohjaaja nyt siis tekee voitettuaan pari Oscaria? Tekee vieläkin paremman elokuvan. Bigelow on todella hyvä. Siis todella hyvä.

Sekä Hurt Lockerin että Zeron keskiössä on taistelija, jolle sodasta tulee pakkomielle. Zeron sankari on ulospäin hentoinen, mutta sisältä luja CIA-agentti Maya (Jessica Chastain). Elokuva seuraa häntä kymmenen vuoden ajan syyskuun 11. terrori-iskuista Bin Ladenin surmaamista seuranneeseen aamuun.

Jos William James (Jeremy Renner) on jännitysaddikti, jonka on pakko purkaa pommeja, koska mikään muu ei tunnu enää miltään, Maya metsästää vihjeitä, kuulustelee ja kiduttaa vankeja, koska hänelle ei ole olemassa mitään Bin Ladenin ulkopuolella. Hän on olemassa vain tätä yhtä tarkoitusta varten. Mutta hän ei nauti siitä mitä hän tekee.

Mayan taustaan vihjataan hieman epämääräisesti. Hänet on värvätty CIA:han jo lukiosta, koska hänellä on jokin kyky. Ilmeisesti kyky on samalla sairaus, kuten Aspergerin syndrooma tai lievä autismi.

Elokuva sai USA:ssa aikaan poikkeuksellisen kiinnostavan poliittisten sheissehalvausten sarjan. Ensin republikaanit älähtivät, että nyt tehdään elokuvaa jossa Obamasta leivotaan sankaria. Sitten vasemmisto hermostui, kun elokuvassa näytettiinkin kidutusta, joka näytti tuottavan tuloksia. Viimeksi keskustelu onkin pyörinyt kysymyksen ympärillä, suosittaako elokuva kiduttamista vai ei?

Kysymys on itse asiassa aika hoopo. Zero Dark Thirty on mustetahratesti.

Toisaalta kidutuskohtaukset ovat hyvin vastenmielisiä ja niitä ei katso mielellään. Toisaalta kidutuksen avulla saadut tiedonpalaset ovat osa palapeliä, jota agentit kokoavat. Kukaan päähahmoista ei tuomitse kidutusta. Silti kiduttajista kylminkin vaihtaa työnsä tavanomaiseen paperinpyörittelyyn, koska haluaa tehdä jotain ”normaalia”.

Olisi katsojan aliarviointia vaatia, että sankarin tulee jossain vaiheessa pitää puhe, jossa väännetään rautalangasta kuinka kidutus on paha asia. Ihan vain siksi, että hän voi mennä rauhassa nukkumaan uskotellen itselleen, että maailmassa tapahtuu vain kivoja juttuja.

Että Abu Ghraib ja Guantanamo olivatkin vain pahaa unta.

BBC:n haastattelussa Bigelow totesi, että olisi historian valkopesua jättää tämä lähihistoriamme vaihe huomiotta. Vankeja kidutettiin. Ehkä vankeja kidutetaan edelleen. Kuka tietää? Yö kätkee sisäänsä salaisuuksia. Salaisuuksia, joilla säästetään ihmishenkiä. Tai sitten ei.

Elokuvan yhdessä iskevimmistä kohtauksista agentti istuvat tv:n ääressä, jossa Obama julistaa: ”Amerikka ei kiduta.” Agentit reagoivat Obaman vakuutteluun vain olemalla hiljaa.

Hallitsijat valehtelevat alamaisilleen. Totuus on rahvaalle liian raskas kantaa. Siksi sen saavat kantaa yksittäiset syntipukeiksi puetut keskitason virkamiehet ja mielenterveytensä rajamailla hortoilevat agentit. Mayan esimies varoittaa tätä, ettei hän jää viimeisenä kiinni koirantalutushihna kädessään siinä vaiheessa, kun tutkinta alkaa.

Elokuvan teknisiä ansioita voisi ylistää pitkällisesti. Kaksi ja puoli tuntia menee hujauksessa penkistä tiukasta kiinni pitäen. Ero Hollywoodin tusinatoimintaan on huikea.

Roolitukset ovat pääasiallisesti erittäin onnistuneita yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. SEAL-ryhmän johtajaa esittää Chris Pratt, joka tunnetaan lähinnä (Suomessa tuntemattoman) Parks and Rec –sarjan höpsönä kengänkiillottajana. Vähän sama kuin jos Jope Ruonansuu esittäisi superagenttia. Erikoinen valinta.

Mutta tähän moitteet jäävätkin. Zero Dark Thirty on harvinaisen virheetön elokuva, joka kertoo pimeästä, virheitä täynnä olevasta maailmasta. Jossa aamunnousunkin jälkeen koittaa uusi yö uusine painajaisineen.

Olli-Pekka Vainio

Olli-Pekka Vainio on Helsingin yliopiston dogmatiikan yliopistolehtori. Silloin kun hän ei ole leffassa tai salilla, hän pohtii rationaalisuuden, erimielisyyden ja hyveiden keskinäisiä suhteita.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€