Hyvän puhumisen vallankumous

Sanoissasi on mahtava voima. Niillä voit loukata ja jättää syvät haavat. Mutta puhumalla voit myös tehdä toiselle hyviä tekoja, joista jää voimakas jälki. Voit nostaa toista, ladata häneen uutta voimaa ja valaa itsearvontuntoa. Et tarvitse suuria sanoja – vain vilpittömyyttä, rehellisyyttä ja hyvää tahtoa.  

Olen viime aikoina pohtinut retoriikan ja hyveiden suhdetta. Retoriikka ajatellaan usein eettisesti arveluttavaksi manipulaatioksi tai sitten sisällöltään ontoksi sanoilla kikkailuksi. Eikö tällaisesta ole hyveet kaukana?

Pidän tuollaista käsitystä retoriikasta rajoittuneena. Vaikka taitava puhuja voikin johtaa kuulijansa pahoille teille, voidaan samoja taitoja käyttää myös hyvien asioiden edistämiseen.

Retoriikkaa ei tarvitse myöskään välttämättä ymmärtää vain kamppailulajiksi, jossa yritetään voittaa ihmisten mielipide omalle puolelle. Miksi retoriikkaa ei voisi ajatella myös taitona kaventaa ihmisten välisiä etäisyyksiä, lievittää jännitteitä, madalluttaa muureja?

Pienillä sanoilla toinen täyteen uutta voimaa

Voisimmeko mennä vieläkin pidemmälle ja ajatella yhtenä retoriikan lajina sellaisen puheen, joka pyrkii tekemään kuulijalle hyvää.

Vertailu havainnollistaa asiaa: Perinteiseen puhetaitoon kuuluu kuulijoiden saattaminen myönteiseen olotilaan, jotta he olisivat alttiimpia ottamaan vastaan puhujan sanoman. Mutta on myös puhetta, joka pyrkii toisen ihmisen hyvään ilman tausta-ajatuksia puhujalle koituvasta hyödystä.

Puhe voidaan ajatella tekoina, puheakteina. Puheaktit voivat olla kuulijan hyvään pyrkiviä. Niiden kautta voi syntyä jotain uutta, kuulijassa voi tapahtua sisäinen muutos.

Jos tällaista retoriikkaa voi olla, eikö se voisi olla ensisijainen retoriikan laji, johon pyrimme?

Mitä hyvää voimme tehdä toisille ihmisille sanoillamme? Vaikka kuinka paljon!

Sanoillamme voimme rohkaista ja tukea toista, lohduttaa ja valaa toivoa, antaa toiselle uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja etenkin antaa hänen kokea itsensä arvokkaaksi. Sanamme voivat ladata toisen ihmisen täyteen uutta voimaa, jonka myötä hän näkee aiemmin salassa olleet mahdollisuutensa.

Tähän ei vaadita suuria sanoja eikä puhetaidon koulutusta. Tarvitaan vilpittömyyttä, rehellisyyttä ja hyvää tahtoa – ja pienen pieni ripaus rohkeutta puhua toiselle suoraan.

Esimiehen tärkeä taito

Millaisia nämä hyvät sanat voisivat olla?

Esimerkiksi esimies voi sanoa alaiselle: ”Kiitos. Olet tehnyt tässä asiassa tosi hyvää työtä. Arvostan panostasi ja olen kiitollinen sinusta.”

Näiden muutaman sanan myönteinen vaikutus voi olla järisyttävän suuri.

Hyvät esimiehet toki kehuvat, kun aihetta on. Uskallan kuitenkin väittää, ettei suomalaisilla työpaikoilla kuulla tällaista myönteistä palautetta läheskään aina silloin, kun sen antamiseen olisi mahdollisuus.

Toista nostavia sanoja voi ja saa ja tulee lausua myös vaikeammilla hetkillä. Hyvä esimies ei jätä alaistaan yksin vaikeuksien keskelle, vaan rohkaisee häntä.

Työntekijän tunarointi saattaa harmittaa, eikä mieli ole täynnä kiitosta, mutta varmasti vaikea tilanne syö myös virheisiin sortuneen työntekijän itsearvostusta ja luottamusta kykyihinsä.

Esimies voi tehdä sanoillaan hyvän teon muistuttamalla alaistaan tämän vahvuuksista ja viestittämällä edelleen luottavansa tähän. Toiselle on hyvä tarjota tällainen henkinen auttava käsi, jonka avulla hän voi nousta ylös itsesäälin kuopasta.

Hyvät sanat puhtaista motiiveista

Minusta olisi upeaa, jos tekisimme tällaisia hyviä puhetekoja toisillemme enemmän. Erityisen upeaa olisi, jos löytäisimme siihen hyveelliset motiivit.

Tarkoitan sitä, että niin kehuilla kuin rohkaisullakin voidaan luonnollisesti tähdätä siihen, että työntekijät olisivat aiempaa tehokkaampia. Voisimmeko kuitenkin nähdä arvon jo siinä, että kiitosten ja rohkaisujen saaja uskaltaa palautteen jälkeen nähdä itsessään ja tekemisessään paljon hyvää, että hän arvostaa itseään ihmisenä ja työntekijänä?

Voisimme kohdella toisiamme eri yhteyksissä, niin työpaikoilla kuin vapaa-ajallakin, enemmän itsessään arvokkaina yksilöinä kuin välineinä johonkin päämäärään. On upeaa, jos esimies haluaa kehua alaistaan siksi, että hän haluaa nostaa toista ihmisenä. Ettei kehujen taustalla olisi aina ensisijaisesti ajatusta siitä, että toisesta tulee entistäkin tuottavampi työntekijä.

”Minä pidän sinusta”

Näitä hyvän muutoksen mukanaan tuovia sanoja on hyvä viljellä muutenkin työpaikoilla. Sanat voivat olla yksinkertaisia; ne voivat ulottua pienistä toista piristävistä huomauksista syvempiin kiitollisuuden osoituksiin.

Eikö olisikin hienoa, jos sinulle sanottaisiin: ”Kiitos työtoveruudesta. Kanssasi on mukava työskennellä.” ”Olet hyvä tyyppi!” Tai jopa: ”Minä pidän sinusta.”

Jos kuulet tällaista, onnittele itseäsi. Näitä sanoja pitäisi lausua paljon enemmän.

Sanoilla on mahtava voima. Häikäilemätön loukkaus voi jättää syvän haavan, joka paranee hitaasti. Mutta myös hyvä puhe jättää voimakkaan jäljen, joka vaikuttaa kauan.

Ehkä vältämme vahvoja myönteisiä sanoja osittain siksi, koska aavistamme niiden voiman, emmekä halua aiheuttaa niiden merkitykselle inflaatiota. Tämä on ymmärrettävää. Omissa puheissaan kannattaa olla harkitsevainen. Mutta on tilanteita, joihin voimakaskin myönteinen tunnustus sopii – ja  jokapäiväiset rohkaisut ja ystävällisyyden osoitukset ovat toki paikallaan aina.

Iloa toisten kukoistuksesta

Parhaiten ymmärrämme hyvän puheen pyyteettömyyden, kun ajattelemme meille läheisiä ja rakkaita ihmisiä, sellaisia joille haluamme sydämestämme kaikkea hyvää. Tällaisia ihmisiä voivat olla rakkaat ystävämme, vanhempamme ja puolisomme. Erityisen selvästi pyyteettömyys näkyy suhteessa lapsiimme.

Saatamme rohkaista lastamme siksi, että toivomme hänen suoriutuvan jostain tehtävästään koulussa tai harrastuksissa. Tässä ei ole mitään pahaa. Syvimmiltään toivomme kuitenkin myönteisten sanojemme vaikuttavan siihen, että hän näkee itsensä arvokkaana ihmisenä, joka luottaa itseensä ja mahdollisuuksiinsa ja voi jakaa hänelle kertynyttä hyvää myös muille ihmisille.

Haluamme siis sanoillamme tukea lapsemme hyvää elämää ja onnellisuutta. Emme tee sitä siksi, että meille itsellemme koituisi tästä mitattavaa hyötyä. Teemme sen, koska välitämme ja rakastamme. Meille tuottaa onnea ja iloa, kun näemme lapsemme kukoistavan.

Voimme pyrkiä suhtautumaan samalla tavalla muihinkiin ihmisiin. Valitsemme heidän tilanteeseensa parhaiten sopivat sanat, jotka nostavat heitä vaikeuksista jaloilleen, synnyttävät itseluottamusta ja elämäniloa.

Kun hyvän puhuminen on vaikeaa

Uskon että voisimme tehdä hyviä puhetekoja paljon nykyistä enemmän ja useammin. Jakelemme usein kohottavia sanoja tarpeettoman kitsaasti niillekin, joille voimme periaatteessa puhua vapautuneesti ja joiden elämään vieläpä haluamme paljon hyvää.

Isoimmat haasteet kohtaamme niiden tuttaviemme kanssa, joille emme ole tavanneet sanoa mitään myönteistä ja niiden kanssa, joista emme juurikaan pidä. Miten kohtaamme heidät?

Ei oteta aluksi liian suurta haastetta, vaan pohditaan yksi myönteinen viesti, jonka voimme välittää. Yllätetään tällä se, joka ei ole tottunut kuulemaan meiltä myönteistä palautetta.

Jos elämäämme kuuluu ihmisiä, joista emme pidä, asetetaan aloituskorkeus riittävän matalaksi. Sitoudutaan siihen, että emme puhu heistä pahaa. Samalla voimme aktiivisesti etsiä heistä sellaisia piirteitä, jotka muuttaisivat suhtautumistamme heihin. Vähitellen tilanne saattaa muuttua, suhteemme paranee ja voimme siirtyä pohtimaan yhtä myönteistä viestiä, jolla toista ilahdutamme.

Pois kyynisyys – tilalle ilo

Olen varma, että tällainen hyvä puhe muuttaa niitä ihmisiä, jotka sen vastaanottajiksi päätyvät.

Mutta se muuttaa myös meitä itseämme. Kun otamme tavaksemme sanoa toisille myönteisiä ja rohkaisevia sanoja, tästä tulee meille tottumus. Tämän myötä alamme nähdä helpommin toisissa ihmisissä kaikkea sitä, josta voimme iloita ja josta voimme saattaa muutkin iloisiksi.

Tämä ei ole kritiikitöntä positiivista ajattelua: todelliset ongelmat ja vaikeudet on tietenkin kohdattava realistisesti. Mutta näkökentästämme katoavat sinne kertyneet tarpeettomat kielteisyyden suodattimet. Kyynisyytemme vähenee. Osaamme iloita uudella tavalla pienistäkin asioista.

Usein sanotaan, että rakkautta tulisi osoittaa ensi sijassa teoilla. Mutta myös sanat ovat tärkeitä – ja kuten näemme, sanatkin voivat olla tekoja.

Kun seuraavan kerran pohdit, miten voisit omassa elämässäsi toimia muiden ihmisten hyväksi, tiedät mistä alkaa. Sano toiselle valittuja hyviä sanoja. Jätä näiden sanojesi jälki toiseen ihmiseen ja anna niiden tehdä hyvä työnsä.

Antti Mustakallio

Antti Mustakallio on puhetaidon kouluttaja ja Retoriikan kesäkoulun rehtori. Aiemmin hän on toiminut Helsingin yliopiston eksegetiikan osaston tutkijana ja Helsingin piispan teologisena sihteerinä. Antti kirjoittaa puhetaidosta ja retoriikasta myös blogissaan Sanahaltuun.fi.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€