Ystävyyden aarre

”Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”, kirjoitti Aristoteles. Toisin sanoen ei ole mahdollista elää hyvää elämää ilman ystäviä. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ihminen ei voi olla onnellinen yksin. Näitä kysymyksiä pohditaan ystävänpäivän alla.

Vähän aikaa sitten tässä blogissa kirjoitettiin, että ystävän ja kaverin ero on se, että ystävän pitää tarpeen tullen uskaltaa sanoa myös negatiivisia asioita. Se pitää varmastikin paikkansa. Mutta mitä ystävyys oikeastaan on? Mitä se tarkoittaa?

Minua kiehtoo ajatus siitä, että ystävyys on toisen henkilön elämän elämistä. Samalla ystävyys on sitä, että antaa toisen henkilön osallistua omaan elämäänsä. Siinä piilee myös ystävyyden ja kaveruuden välinen ero.

Jotkut ihmiset saattavat olla työkavereita, he saattavat pelaavat yhdessä salibandya keskiviikkoisin tai käydä yhdessä metsällä pari kertaa vuodessa. Mutta he eivät ole ystäviä. He ovat kavereita. Heidän suhteensa rajoittuu tiettyyn elämänalueeseen.

Toisaalta on ihmisiä, jotka tapaavat toisensa todella harvoin, eivätkä oikeastaan tiedä toisistaan läheskään kaikkea. Joskus he tietävät jopa yllättävän vähän. Mutta silti he ovat hyviä ystäviä.

Miksi?

Ystävyyteen kuuluu yhteenkuuluvuuden tunne. Mitä kokonaisvaltaisempi tunne, sitä aidompi ystävyys.

On toki hyvä, jos ihmisten välillä on jonkinlaista ”kemiaa”. Sitä joko on tai ole. Mutta yksinään tuo kemia ei riitä.

Pelkkä ”henkilökemia” tekisi ystävyydestä arpajaispeliä. Ja ystävyys ansaitsee paljon enemmän. Me ihmiset ansaitsemme paljon enemmän.

Ystävyys tarkoittaa avautumista – avautumista antamaan ja saamaan. Vaikea sanoa, kumpi on vaikeampaa.

Minusta on kuitenkin selvää, että kummankin pitää olla ilmaista. Ystävyys on lahja. Ja täytyy osata lahjoittaa sekä vastaanottaa lahjoja.

Nykyään olemme tottuneet ansaitsemaan kaikkea ja maksamaan kaikesta. Puhumme liian usein oikeuksistamme ja velvollisuuksistamme. Kaikki on joko ansaittua tai velkaa. Siis ei ole paljon tilaa lahjoille. Ikävä tilanne.

Jotta ystävyys syntyisi, sitä täytyy harjoitella, siihen täytyy pyrkiä. Täytyy tahtoa olla ystävä. Ja siihen tarvitaan muuta kuin pelkkää henkilökemiaa. Tarvitaan aitoa kiinnostusta toisen ihmisen asioista. Kykyä tehdä muiden murheista ja iloista omia. Kykyä tehdä muiden tavoitteista omia. Antoine de Saint-Exupéryn kuuluisaa lausetta mukaillen ”pikemminkin kuin toistensa silmiin katsomista, ystävyys on katsomista samaan suuntaan”.

Jotta ystävyys syntyisi, tarvitaan myös kykyä avautua ja antaa toisen henkilön astua omaan sydämeemme. Antaa toiselle henkilölle mahdollisuus muuttaa meitä, parantaa meitä, suojella meitä.

Ystävyys on sen tunnustamista, että olemme haavoittuvaisia.

Ihminen ei voi olla onnellinen yksin. Tämä johtuu mm. siitä, että onnellisuus on osallistumista ja jakamista. Osallistuminen ja jakaminen tapahtuvat aidoimmillaan ystävyydessä.

Ystävyydessä osallistutaan toisen henkilön elämään ja jaetaan omaa elämä hänen kanssaan. Siksi paras ystävä – aivan erilainen ystävä! – on oma puoliso.

Kuinka paljon ”infoa” välittyy ei valtämättä hyvä ystävyyden kriteeri. Lääkärille, psykologille tai asianajajalle voimme kertoa paljon yksityisasioita, mutta kyseessä ei ole ystävyys. Ensinnäkin siksi, että näissä tapauksissa suhde ei ole kaksisuuntainen. Sen lisäksi kyseessä on etukäteen solmittu sopimus eikä ilmainen lahja. Tällaisella suhteella on vieläpä tietty selkeä alku ja loppu. Aidossa ystävyydessä näin ei ole.

Ystävyyden syvyydestä tietyn henkilön kanssa kertoo se, kuinka valmiita olemme jakamaan omaa elämäämme ja osallistumaan toisen henkilön elämään ilmaiseksi ja jatkuvasti. Siksi (jälleen) paras ystävä on oma puoliso.

Samoin kuin rakastumisen ja rakastamisen välillä on eroja, myös ystävystymisessä ja ystävänä olemisessa on eroja. Kyse on tahdosta enemmän kuin tunteista.

Ystävänpäivä on tulossa. Onko meillä aito ystävä, jolle lähettää kortti?

Santi Martínez

Kirjoittaja Santi Martínez on valtiotieteiden maisteri ja MBA. Santi toimii johtajuuskouluttajana Providentia Oy:ssa, opettaa yritysvastuuta ja etiikkaa Aalto-yliopistossa sekä johtajuutta ja liike-elämän etiikkaa Keniassa. Santin lempiaiheita ovat onnellisuuden ja vapauden välinen yhteys sekä motivaatioon liittyvät kysymykset.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€