Kolme otosta pelimaailmasta. Kolme otosta todellisuudesta. Kolme otosta johtamisesta.
Teini istuu mikron ääressä. Kuulokkeet rätisevät, hurjat hahmot vilistävät ruudulla. Epäonnistuminen. Laukaus myöhästyi, välitön rankaisu on tulossa. Virhe johti tason menetykseen.
Pelaajan tunne on surkea, taas olen osaamaton ja taitamaton. Sisäinen raivo saa teinin ärhentelemään muille ja päivän tunnelma on pilalla.
Mikron ruudulla hohtavat Halo 4 -pelin tunnukset. Peli on arvioinut pojan surkeaksi ja arvioinnin tunnelma siirtyy. Halon lempiviestit kuuluvat ”olet osaamaton”, ”et pääse tavoitteisiisi”, ”teet virheitä”, ”et opi riittävän nopeasti”.
Viestit luovat riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunnelmaa.
Teini istuu mikron ääressä. Kuulokkeet rätisevät, hahmot vilistävät ruudulla. Jokainen onnistuminen palkitaan, possujen käy huonosti. Ilo ja nauru täyttävät huoneen.
Oppiminen on hauskaa, hymyt herkässä, on mukavaa saada palkinto jokaisesta onnistumisesta, vihaiset linnut näyttävät arvostavan puolensa. Linnut visertävät iloisesti, että onnistut, opit hyvin, toimit viisaasti, olet taitava.
Viserrys luo ilon, hyväksynnän ja onnistumisen tunnelmaa, hyvyys muuttuu todellisuudeksi.
Teini istuu mikron ääressä. Kuulokkeet rätisevät, kun satunnaiset kaverit selvittävät osaamistaan toisilleen. Peli alkaa, yhteisvoimin käydään vastuksia kohti.
Osaavin ratkoo ongelman ja uudessa tilanteessa on toisten vuoro. Itseohjautuva ryhmä ratkoo nopeasti haasteita. Toiminta etenee ja tyytyväisyys kasvaa.
Mindcraft luo ymmärrystä osaamisen jakamisesta, yhteistoiminnan arvosta ja mielikuvituksen voimasta. Yhdessä innostuen osallistujat voivat luoda huimaavia uusia maailmoja.
Kolme otosta pelimaailmasta. Kolme otosta todellisuudesta.
Halo-pelissä räiskitään yksin. Samalla peli jatkuvasti arvioi suoritusta sekä suorittajan tasoa. Epäonnistumiset ovat kohtalokkaita ja maine menee niiden myötä.
Angry Birds -ilottelussa taas onnistumiset palkitaan ja myönteinen ilo syntyy.
Mindshare-pelissä puolestaan satunnaiset ryhmät pelaavat yhdessä ja osaamista jaetaan itseohjautuvasti ilman kenenkään komentoa ja lopulta mielikuvituksen voimalla rakennetaan uusia maailmoja.
Pelit kuvaavat työelämän vaihtoehtoja. Halo-johtaminen on nyt voimissaan. Tärkeintä on toisten jatkuva arvioiminen ja kuvitelma, että arviointi tuottaisi myönteisiä tuloksia.
Todellisuudessa arviointi romahduttaa ihmiset selviytymiskierteeseen, jossa ilo katoaa ja suoritustaso heikkenee. Teresa Amiable ja Steven Kramer osoittivat uudessa kirjassaan, että halo-johtajuus romahduttaa tuottavuutta. Esimiestapaamiset aiheuttavat alaisessa riittämättömyyden, osaamattomuuden ja huonouden tunteita. Nämä turhautumista lisäävät tunteet saavat ihmiset väsähtämään työhönsä ja vähentämään aikaansaannoksiaan.
Halo-johtaminen kietoutuu ekselimonstereiden valtaan.Kulmahuoneissa pyöritellään moniulotteisia monstereita, joiden kuvitellaan kertovan todellisuudesta. Nämä monsterit imevät kaiken huomion todellisilta ihmisiltä ja tapahtumilta. Monsterien diskovalojen mukaan lähetellään pikaviestejä ympäri maailmaa harhaluulossa, että tämä muuttuisi tuottavuudeksi ja hyvinvoinniksi.
Angry Birds -johtaminen rakentuu arvostuksen, myötätunnon ja onnistumisten varaan, hyvyyden varaan. Tästä syystä se koukuttaa. Pienetkin onnistumiset palkitaan ja osallistujia arvostetaan. Mielihyvä kietoo ihmisen mukaansa ja hankalienkin asioiden oppiminen muuttuu iloksi.
Onnistumiset laajentavat niin mielentoimintaa kuin taitojen laajuutta. Merja Fischerin väitöskirjan tulokset viime vuodelta kertovat myös tästä. Myötätunto ja arvostus synnyttävät myönteisiä tunteita ja sitoutumista. Myönteinen kierre vipuaa asiakaskokemuksia, onnistumisia, hyvinvointia ja myös tuottavuutta ylöspäin.
Mindshare-johtaminen luottaa ihmisten omaan osaamiseen ja sen levittämiseen ja automaattiseen jakamiseen ihmisten keskuudessa ilman ekselimonstereiden valtaa. Nopea roolien vaihto ilman komentoja luo onnistumiset. Ryhmän yhteisvoima synnyttää kehityksen ja yhteisonnistumiset. Esa Saarisen ja Raimo Hämäläisen systeemiälykkyys avaa tätä maailmaa. Ihmisten väliset myönteiset ja usein näkymättömät kytkennät ovat superonnistumisten taustalla.
Koneita arvioidaan, ihmisiä arvostetaan. Tämä on johtajien perusvalinta.
Mitä enemmän ajattelen ihmisiä koneina ja niiden osina, sitä enemmän kuvittelen niiden parantava toimintaansa mittarien säätelyn kautta. Todellisuudessa ekselimonstereiden mittarien kääntäminen tukahduttaa työnilon ja aikaansaamisen.
Mitä enemmän ajattelen ihmisiä elävinä olentoina, sitä enemmän arvostan heitä. Sitä enemmän tajuan, että ihmiset ovat ainutlaatuisia ja keskenään täysin erilaisia. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, koska jokaisella on aivotutkijoiden mukaan oma henkilökohtainen käsityksensä todellisuudesta.
Tällöin ainoa tapa johtaa on suunnata huomio onnistumisiin sekä luottaa aikuisten kykyyn oivaltaa itse mielekkäät toimintatavat. Koska jokaisen ihmisen mieli on ainutlaatuinen, niin ihmiset motivoituvat hyvin erilaisista asioista.
Yhteistä meille kaikille on kuitenkin motivoituminen arvostuksesta ja onnistumisista.
Jokainen meistä voi johtaa vain omaa mieltään, ei muiden. Johtajan perusvalinta on näin oman mielentilojensa johtaminen.
Aivomme ovat kehittyneet aistimaan vaaroja 50 000 vuotta sitten olleessa ympäristössä. Oletusarvoisesti koemme asiat ensin kielteisinä evoluutiomme tuloksena. Tässä on kuitenkin valinnan mahdollisuus. Voimme aistia häivähdyksen turhautumista tai vaaraa sekä arvostelun tarvetta, mutta voimme valita toisin.
Imeydynkö automaattiajatteluni ohjaamana purkamaan omaa ahdistustani arvostelemalla muita vai voitanko välittömät impulssini. Suuntaudunko etsimään pieniäkin onnistumisen kokemuksia ja osoittamaan arvostavani toisten ajatuksia ja ideoita.
Vastaukset näihin kysymyksiin voi joka hetki muuttaa todellisuutta, luoda hyvyyttä. Johtamalla omaa mielentilaamme voimme muuttaa maailmaa. Kysymys on vain, haluammeko opetella siihen?
Kiitos Ari Rämölle Angry Birds -johtamisen ideoista.
Mielenkiintoinen artikkeli johtamisesta. Palautteen antaminen on taiteen laji johtamisessa.
Kiitos! En voi olla enempää samaa mieltä kanssasi.
Loistava kirjoitus,juuri näin on.
Arvioinnissa johtajan tehtävä on fasilitoida alaista itse arvioimaan toimintaansa, samalla ollen tietoinen siitä miten voi vähentää automaattista ’uhan’ tunnetta.
Teoria olisi hieno, jos toteutuisi myös käytännössä. Pyrkimys on hyvä, mutta matka osin vielä pitkä.
Siru: hyvin kiteytetty. Kokemukseni mukaan tuo on avain onnistumisiin. Esimesurallani vedin kehityskeskustelustelut ja muut pohdinnat juuri noin ja ne toimivat. Monimutkaisessa maailmassa esimieshen on myös mahdotonta ymmärtää kaikkia toisten tekemisiin liittyviä asioita.
Ideana ihan hyvä, mutta tuon artikkelin toteutus kyllä ontui pahasti. Manner ei selvästi ollut lainkaan selvillä käyttämistään pelivertauksesta Angry Birdsia lukuunottamatta. Ensin puhui Mindcraftista, sitten Mindsharesta. Tarkoittikohan sitten Minecraftia, luulisin ainakin niin. Ja Halo-pelejä paljonkin pelanneena voin sanoa ettei kyse aivan tuollaisesta suorittamisesta ole, voihan sitäkin pelata isolla porukalla ja yhteistyössä enkä tällaisiin ”olet osaamaton”, ”et pääse tavoitteisiisi”, ”teet virheitä”, ”et opi riittävän nopeasti”-viesteihin ole vielä törmännyt (paitsi ehkä verkossa pelatessa kun vihaiset teinit riehuvat, mutta Mannerinhan mielestä Haloa voi pelata vain yksin) Eikä pelaajaa sen kummemmin rankaista kuin ehkä palauttamalla vähän taaksepäin, samalla kannustaen kokeilemaan erilaisia lähestymismalleja. Vähän kaukaa haettuja nuo vertaukset muutenkin.
Oli tuossa kuitenkin asiaakin ja artikkelin sanoma oli varsin mielenkiintoinen. Varsinkin loppupuolella hyviä pointteja ja olen samaa mieltä että Angry Birds tai Mindshare/Mindcraft/Minecraft/mikälie-johtaminen on usein oikea tapa Halo-johtamisen sijaan.