Tätäkö olen odottanut koko elämäni?

Koko elämäni olen rakentanut tätä hetkeä varten. Vuosikymmenet näin vaivaa, että pääsen siihen missä nyt olen. Miksi tämä tuntuu ikävältä?

Muutama vuosi sitten suoritin ja stressasin. Paljon.

Sydämeni alkoi reagoida ja löi miten sattui. Lyöntien tasaantumista odotellessani muistelin niitä ihania iltoja, menneitä, jolloin nukahdin tasaiseen sydämensykkeeseen.

Olin luonut tiedostamatta kymmeniä, satoja tapoja, jotka määrittivät miten elän. Tapoja, jotka määrittivät kuka olen.

Räpläsin puhelintani jatkuvasti: pisuaarilla ehti näppärästi lukea sähköpostit. En levännyt missään välissä: työmatkoilla ehti tutkailla markkinoiden tulevia trendejä.

Ja luonnollisesti yritin tehdä kaikki mahdolliset asiat yhtä aikaa: mitä sitä nyt turhaan lapsiin tai vaimoon hukkaamaan jakamatonta huomiota, kun leikin tai keskustelun ohessa voi opiskella vielä vähän lisää tai kirjoitella blogeihin artikkeleita. Nämä ja monet muut yhtä mainiot päivittäiset tavat rasittivat perhettäni, ystäviäni ja terveyttäni.

Piirsin mielessäni kaavion sydämenlyöntieni kehittymisestä vuosien varrella. Iltainen harrastukseni oli näet ollut laskea kuinka monta lyöntiä sydämeni vähimmillään löi ennen kuin jätti lyönnin välistä. Jatkoin laskevaa viivaa seuraavalle vuodelle: tyhjien lyöntien väliin mahtui — tasan nolla lyöntiä.

Kuuntelin sydäntäni.

Selkeiden vastauksien sijaan kohtasin kymmeniä kysymyksiä. Mitä minä halusin elämältä? Ei, itse asiassa tämä oli turhanpäiväinen kysymys.

  • Parempi oli: miten minä haluan elää?
  • Ja tässä hetkessä: miten nyt elän? Tätäkö olen tosiaan odottanut koko elämäni?
  • Miten nuorempi minä katsoisi nykyistä minua? Olisiko hän ylpeä siitä missä olen ja miten elän?
  • Entä millaisin silmin vanhempi minä katsoisi ajasta taaksepäin nykyistä minua? Tyytyväisin? Surullisin? Miten hän toivoisi minun elävän? Jatkaen samaa rataa? Muuttaen jotain?
  • Millaiset tavat määrittävät minut? Miten ne vaikuttavat terveyteeni? Ihmissuhteisiini?
  • Kuinka merkityksellistä on elämäni?

Hämmentävintä oli huomata, että osaan itse vastata kaikkiin kysymyksiin. Se vaati vain pysähtymistä, hiljentymistä ja tosiasioiden hyväksymistä.

Vastaukset, kuten kaikki ajatukset, häviävät, ellei niitä toteuta. Ja lopulta yksin minä saatoin tehdä jotain, toteuttaa nuo pienet ja päivittäiset tapojen muutokset.

Muutos ei edes vaatinut suurten tavoitteiden asettamista. Päinvastoin. Muutos vaati ainoastaan oikean suunnan, jonka mukaan jatkan edelleen, päivittäin. En matkaa kohti stressaavaa tavoitettani, sillä sitä ei ole, vaan ihan vain oikeaan suuntaan, oikealla tavalla.

Hyve ei ole tavoite. Se on oikea tapa toimia juuri nyt.

Miten minä tahdon elää tässä hetkessä?

Kukin tavallaan. Minä tahdon elää heittäytyen leikkiin lasteni kanssa, heittäytyen riitaan puolisoni kanssa, heittäytyen työhöni, heittäytyen jokaiseen tilanteeseen sellaisena kuin se on.

Nykyään sydämeni voi erinomaisesti. Voin vastata itselleni: tätä tosiaan olen koko elämäni odottanut.

Toivottavasti sama pätee myös sinuun.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€