Sydämen kesä

Keski-ikäinen, pirteä nainen oli vihdoin saanut kerättyä rohkeutta toteuttaa haaveensa ja perustaa oman kaupan, ryhtyä yrittäjäksi.

Hän oli käsistään taitava ja jo vuosien ajan ystävät, sukulaiset ja työtoverit olivat kilvan kehuneet hänen upean värikkäitä, omaperäisiä käsitöitään. Työtoveri oli innostanut häntä myös miettimään turisteja, ei kannattaisi olla vaatimaton ja tyytyä vain suomalaisiin asiakkaisiin!

Niinpä nainen vihdoin viisikymmentä vuotta täytettyään irtisanoutui puuduttavista toimistotöistään ja vietti reippaan, uutteran ja innostavan kesäloman. Yrittäjäksi ryhtyminen oli suuri, jännittävä ja samalla vapauttava askel. Hän vuokrasi pienen liiketilan ja avasi myymälän.

Avajaiskukat loivat unohtumattoman tuoksun ja aurinko paistoi, nainen ei olisi voinut olla onnellisempi! Kodikas pieni myymälä oli vain muutaman askeleen päässä hiukan vilkkaammalta kadulta, valmiina odottamaan turistien tulvaa.

Pian alkoi arki, eikä tuttavien tervehdyskäyntien ehdyttyä juuri kukaan suunnannutkaan kadunkulmasta naisen liikkeeseen. Ei yrittäjä pienestä takapakista toki masentunut. Hän lainasi rahaa ja laittoi mainoksia lehteen.

Niiden jäljiltä perille osasi edelleen lähinnä vain postinkantaja laskujen kera. Hän oli myös poikansa avustamana perustanut verkkokaupan. Lisäksi eräs yhtiö myi hänelle mairein lupauksin kanta-asiakasrekisterisovelluksia, joista hän ei ymmärtänyt juuri muuta kuin kuukausittaiset, tuntuvat laskut.

Ensin pitäisi hankkia ne kanta-asiakkaat. Mutta entistä työtoveria, joka tilasi hetken innostuksissaan viisi naisen työtä ja jätti laskun maksamatta, ei laitettu kanta-asiakasrekisteriin. Eikä kahta japanilaista turistia. Niinpä rekisteri oli lyhyt kuin Suomen kesä.

Syksyn ja talven päivät olivat myymälässä pitkiä, tunnelma karu ja hiljainen. Siellä oli toki oltava jatkuvasti paikalla, sillä päivittäin toki noin yksi ihminen saapui paikalle.

Kun uusi kesä lähestyi, sydämestään haavoittunut nainen kirjoitti tussilla aikanaan kauppaopistossa oppimallaan selkeällä käsialalla suurelle paperille ”loppuunmyynti” ja teippasi sen ikkunaan. Oli edelleen hiljaista, vuokrasopimus lähestyi loppuaan ja hyllyt notkuivat käsitöitä. Nainen lainasi vielä hiukan rahaa ja laittoi viimeisen mainoksen lehteen.

Vihdoin taitavat tarkan markan ostajat löysivät perille kuin haaskalinnut. Heillä ei ollut rahasta puutetta, mutta he katselivat naisen kätten töitä viilein katsein ja tinkivät hintojen raadoistakin niin, että kankaatkin maksoivat enemmän kuin nainen sai kättensä tekeleistä. Nainen ei jaksanut puolustautua, antaa mennä.

Loppuunmyyntikesä tuntui pidemmältä kuin mikään aiemmista kesistä, joita nainen oli elänyt. Lomaa ei ollut, vaan kuutena aamuna viikossa hänen oli pukeuduttava hymyyn kuin klovnin, muuten eivät edes haaskalinnut ostaisi loppuja tuotteita.

Poika syytti äitiään petturiksi: nainen oli luvannut viedä poikansa Lontooseen palkaksi verkkokaupan teosta, mutta matkarahaa ei ollutkaan.

Kesäiltaisin nainen ei jaksanut tavata ystäviään, jotka juttelivat kukkaistutuksista ja lomamatkoista, vaan joi yksin viiniä karkottaakseen surua – se karkotti kuitenkin myös loputkin ilon rippeet elämästä. Peilistä näkyi voimaton, lannistunut olemus. Palkallinen loma oli ennen ollut itsestäänselvyys. Takaisin vanhaan työhön ei ollut menemistä.

Naisen kesään mahtui liikaa aikaa. Kesä oli olemassa kalenterissa ja säätiedotuksessa, mutta hänen sydämessään oli surun, pelon ja häpeän talvi.

Eräänä iltana naisen naapurin pieni tyttö piipahti käymään. Hän näki kuihtuneen ruusun maljakossa ja kehotti naista kastelemaan sitä.

”Ei se enää herää, se on kuollut”, sanoi nainen.

”Miten voit tietää, jos et ole kokeillut?” kysyi tyttö. ”Aina kannattaa yrittää!”

”Niinpä”, totesi nainen. Hän kasteli kuihtunutta ruusua ja nauroi vedet silmissään pitkästä aikaa.

Tyttö oli tuonut pienen palan sydämen kesää mukanaan. He söivät yhdessä jäätelöä ja nauroivat lisää. Pitkästä aikaa nainen havahtui muistamaan, mikä elämässä on arvokasta: rakkaus, ystävyys – koko elämä on läsnä vain tässä ja nyt, kauniina ja täydellisenä kaikkine juonteineen ja uurteineen.

Kesä kalenterissa ja kesä ulkona ovat nautinnollisen kauniita ja samalla pian haihtuvaa juhannustaikaa. Kukat kuihtuvat ja hellepäivät karkaavat alta liian nopeasti.

Sydämen kesä taas koskettaa ja yllättää lämmöllään ja ilollaan milloin vain, vapaana ajasta ja paikasta. Se löytää tiensä kesällä työssä pakertavan luo, sairaalan vuodeosastolle, oman mielensä hämärään kellariin eksyneen olkapäälle.

Sydämen kesä tarvitsee vain lähetin, joka lennättää ilon paikalle, jakaa sitä eteenpäin.

Tähän työhön ei ole alaikärajaa, työajat ovat vapaat ja palkka ruhtinaallisesti suurempi kuin setelit.

Olisiko sinusta tänä kesänä hetkeksi tai pariksi sydämen kesän, elämänilon ja lämmön lähetiksi? 

Hyvejohtajuus palaa uusin julkaisuin elokuussa. Oikein hyvää kesää jokaiselle lukijalle! 

Isa Merikallio

Isa Merikallio on Hyvejohtajuus-sivuston päätoimittaja. Hän työskentelee johtajuusvalmentajana, kirjailijana ja konsulttina ja uskoo hyveiden voimaan kaikilla elämän osa-alueilla.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€