Heitä pois unelmasi tänään!

Entä jos luopuisit toiveistasi, haaveistasi, tavoitteistasikin – mitä elämällesi tapahtuisi? Kokeile!

Anthony De Mello kertoo kirjassaan Uudistuminen tarinan miehestä, joka on saanut unessa viestin, että tulee kohtaamaan vaeltavan kerjäläisen, jolla on maailman suurin timantti. Näin tapahtuukin, ja mies kysyy kerjäläiseltä: "Saanko minä tämän?" Kerjäläinen vastaa: "Totta kai. Löysin sen metsästä. Saat sen mielihyvin." Kerjäläinen jatkaa matkaansa ja istuutuu puun alle.

Mies ottaa timantin ja on suunnattoman iloinen! Hän istuu puun alle ja pysyy siinä koko päivän ajatuksiinsa uppoutuneena. Illalla hän palaa kerjäläisen luo, haluaa palauttaa timantin ja kysyy: "Voisitko sittenkin antaa minulle ne rikkaudet, joiden ansiosta voit luopua timantista niin helposti?"

Syksy saapuu pian, vaikka yrittäisimme väkisin roikkua kesän viimeisissä oljenkorsissa kiinni. Myrskytuuli riuhtoo lehdet puista jälleen kerran ja paiskaa tylysti märkään maahan, jättää puut alasti seisomaan kuin ryöstettyinä. Siltä meistäkin tuntuu, kun tavoite tai unelma romuttuu. Timanttia ei löydykään. Tai sen saaminen ei tuntunutkaan ihan siltä kuin odotimme.

Haaveena oli ehkä Se Oikea, omakotitalo ja kaksi lasta. Tulikin hometalo. Se Oikea löytyi – ja myöhemmin jätti. Lapsia ei ehkä siunaantunutkaan. Tai siunaantui, mutta ykköshaaveeksi kiilasikin oma aika ja uusi ammatti, johon lapset sylissä ei kykenekään. Ehkä oma tai läheisen sairastuminen muutti arjen, tai vuosikaudet sinnikkäästi tavoiteltu askel uralla eteenpäin pitikin sisällään paljon sellaista, jota ei osannut huomioida.

Elämä yllättää syksyn tavoin. Ja useimmiten vain näinä hetkinä havaitsee eläneensä elämää sittenkin jo vuosia himmaillen: tätä päivää itsestäänselvyytenä eläen ja sitä vielä hiukan parempaa huomista odottaen. Unelmat ja tavoitteet ovat kuin puun vehreys, kukkien kukoistus. Elämä repii ne alas tavalla tai toisella, väistämättä aikanaan.

Elämä ilman unelmia, kannattaako se – kannatteleeko se?  

Puu ei kasva lehdistään, se ammentaa voimansa juuristaan. Ne myös pitävät puun ylväänä seisomassa syysmyrskystä toiseen. Ulkoisesti karu runko ja näkymättömät juuret pitävät sisällään kaikki puun oleelliset elämän ja kasvun eväät. Lehtiä tulee ja menee vuodesta toiseen. Lehdet ja kukat ovat kauniita katsella, mutta juuret ja runko ovat niiden voimanlähde. Kun lehdet lakastuvat aika ajoin, juuret työntyvät yhä syvemmälle – ja puu kasvaa.

Ihmisen unelmat ja tavoitteet putoilevat, uudet versovat aikanaan. Ihokin lakastuu vuosien myötä ja silti me haaveilemme tuhatkertaisesti enemmän sileästä ihosta kuin suuresta sydämestä – kyvystä rakastaa, joka ei kuihdu, vaan vahvistuu vuosi vuodelta. Vahva luonne on ihmisen runko ja juuret, jotka imevät hyveistä kasvuvoimaa.

Jos puu ei luovu hedelmistään, se ei kasva, uudistu. Jos me emme yhtä vapaasti kykene luopumaan unelmistamme, anna elämän käänteiden repiä niitä maahan, me kitukasvamme ihmisyydessä.

Stephen Covey, The 7 habits of highly effective people -kirjan kirjoittaja ja johtajuusguru muistuttaa, että Yhdysvalloissa johtajuusopeissa ensimmäiset 150 vuotta tärkeimpänä kehitysalueena oli ihmisen luonteen kasvatus, kuten rohkeus, sinnikkyys, kyky palvella – hyveet, suurisieluisuus. Tavoitekeskeisyys on tähän verrattuna melko nuori ilmiö, joka ei ole johtanut aivan toivottuihin tuloksiin menestyksen ja onnellisen elämän tavoittelussa.

Parhaiten kasvuun johtava unelma ei ole sidottu määränpäähän. Ei puu viitsisi kasvattaa lehtiään, jos se tietäisi tuulen riuhtovan ne alas yllättäen. Unelmien työ, omakotitalo ja lapset ovat kaikki lopulta vain kukkia ja lehtiä. Emme voi päättää syksyn tuulista. Lopulta jokainen unelma, toteutunutkin, viedään meiltä joka tapauksessa. Ihan lopuksi viimeistään. Samoin kiittämättömyys on maailman palkka: kiitosta ja arvonantoa ei kannatakaan tavoitella maailmalta, vaan mennä ja osoittaa kiitollisuutta itse, niin saa sitä yllin kyllin.

Kestävä onni, joka on saatavilla heti tänään, piilee juurissa. Mitä syvemmälle näkymättömään elämänvoimaan ne ulottuvat, sitä korkeammalle puukin kohoaa vuosien myötä. Suurin elämänvoima on rakastamisen hyve. Mitä syvemmin opimme rakastamaan ja mitä vähemmän olemme kiinni haaveissamme rakkauden kohteista ja itse saamastamme rakkaudesta, sitä todennäköisemmin haaveitammekin upeampi elämä, onnellinen ja menestyksekäs, toteutuu.

Rakkauden ja kiitollisuuden täyttämä ja sitä jakava sydän tulee rakastetuksi yltäkylläisesti, rakkautta ja kiitosta kipeästi janoava pysyy yksin. Se on elämän tyly laki: jos haluu saada, on pakko antaa. On kyettävä antamaan ensin. ”Rakastaisin itseäni, jos olisin hoikempi.” Mutta elämän laki menee tässäkin toisinpäin: mitä enemmän ja paremmin kykenet rakastamaan itseäsi juuri nyt, sitä vähemmän tarvitset ylimääräistä lohduketta ulkopuoleltasi. Ja kas, hoikistut, mutta se ei olekaan enää oleellista, sillä olet jo elänyt unelmiesi elämää koko ajan. Olet rakastettu. Sitähän solakammalla vartalollakin useimmiten etsimme.

Etsikäämme orastavan syksyn evääksi päivä päivältä enemmän kykyä ja taitoa rakastaa, samalla kun avaamme unelmille ja tavoitteille ikkunan lentää pois, uudistua aikanaan. Tuokoon jokainen päivä eteemme runsain mitoin tilaisuuksia rakastaa: itseämme, toisiamme, työtämme, luontoa, elämää ja maailmaa. Näin elämmekin parasta mahdollista elämää todeksi juuri nyt, tänään.

Isa Merikallio

Isa Merikallio on Hyvejohtajuus-sivuston päätoimittaja. Hän työskentelee johtajuusvalmentajana, kirjailijana ja konsulttina ja uskoo hyveiden voimaan kaikilla elämän osa-alueilla.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€