Espoon herätys

Uusi liikehdintä valloittaa Suomenniemen. Valaistuneet opettajat otetaan vastaan pelastajina, valtion ylintä johtoa myöten. Opetuslasten joukkiot resitoivat uusia oppilauseita ja pistävät elämässään kaiken yhden kortin varaan. Tähtäimenä on taivas – tai ainakin melkein.

Salissa soi mukaansatempaava musiikki äänivallina, jota halkovat lukuisat inspiroivat ja hiotut puheenvuorot. Esiintyjiin on ripoteltu sulavasti lomittain vanhoja konkareita ja nuoria lähes ensikertalaisia. Konkarit opettavat selkeästi ja hauskasti perustotuuksia. Nuoremmat todistavat, mitä ovat tähän mennessä oppineet maailman muuttamisesta.

Puheissa mainitaan myös jenkkievankelista, joka on aivan pian tulossa useaksi päiväksi kiertueelle Suomeen. Ovet ovat kuulemma avautuneet aivan valtion ja elinkeinoelämän johtoa myöten, koska harmaahapsisella saarnamiehellä on Suomelle hyvä sanoma.

Yleisö elää puhujien mukana, taputtaa ja nauraa. Tilaisuuden järjestäjän edustajia on eri puolilla salia. He pitävät välihuudoin osaltaan huolen siitä, että tämä keskimäärin opiskelijaikäinen ja espoolaiseksikin yllättävän kansainvälinen yleisö vuorovaikuttaa ja että fiilis on hyvä.

Ja fiilishän on hyvä.

Tunteja kestävä tilaisuus sujahtaa ohi kuin hetkessä. Musiikki jää soimaan, kun kevätiltaan salin ulkopuolelle järjestetty ilmainen barbeque aukeaa. Onpa paikalle roudattu myös iso palju kastautumista varten.

Mutta yhteislaulua ei ole, eikä rukousta. Ei tietenkään, koska kyseessä ei ole uskonnollinen tilaisuus vaan Aalto Yliopiston suojissa syntyneen Aalto Entrepreneur Societyn ja sen Startup Sauna -ohjelman tilaisuus.

Teologi minussa liikuttuu

En ole täysinoppinut uskontotieteilijä, mutta näkemäni kiehtoo suunnattomasti (lähimpänä vertauskohtana mieleeni nousee kerran edelläni ajaneen Ford Escortin puskuritarra: "En ole gynekologi, mutta voin kyllä vilkaista"). Näin jälkeenpäin voin jo varmasti sanoa, että puolitoista vuotta sitten kokemani tilaisuus oli selvästi osa valtakunnallista nuorisoherätystä.

Liike on jo globaali, mutta sen juuret ovat vahvasti Yhdysvaltojen Piilaaksossa. AaltoES:n kaltaisia yhteisöjä on Suomessakin syntynyt jo kaikkiin merkittävimpiin yliopistokaupunkeihin.

Vertaaminen uskonnollisiin herätyksiin ei yhtään aliarvioi startup-liikettä. Pikemminkin päinvastoin. Nyt vallalla oleva startup-pöhinä vertautuu hyvin 1900-luvun suuriin opiskelijaherätyksiin, mutta aivan yhtä hyvin myös moneen sekulaariin joukkoilmiöön, kuten 60-luvun nuorison poliittiseen heräämiseen, tai vaikka vihreän liikkeen nousuun.

Kaikilla niillä on ollut lähtemätön vaikutus maahamme. Ja samaa kokoluokkaa saattaa olla vaikutus sillä, mitä nyt näemme tapahtuvan kampuksilla.

Suomen pelastaminen ei kuitenkaan ole uudelle liikkeelle mikään itseisarvo. Se on kyllä tervetullut johdannainen siitä, että liikkeen jäsenet toteuttavat oppiansa.

Käskyjä on viisi vähemmän kuin Mooseksella

Liikkeen opista paras kiteytys lienee Amerikkalaisen Eric Riesin kirja The Lean Startup. Sen nimeen Espoonkin yhteisössä vannotaan.

Kirjassaan Ries esittelee viisi perusprinsiippiä toimivan bisneksen rakentamiseen. Niitä seuraavat uskovat, että menetelmä johtaa hyvän business-mallin löytämiseen, ja että tie sinne on mielenkiintoinen.

Uskoa lean startup -metodiikan soveltaminen vaatiikin. Aivan ensimmäisenä liike tuntuu nimittäin haastavan kauppakorkeakouluissa ja teknillisissä yliopistoissa vuosikymmeniä vallinneet käsitykset siitä, miten rakennetaan menestyksekäs ja mielekäs työura: Unohda työ konsulttiyhtiössä tai investointipankissa – sen sijaan rakenna, testaa, opi ja uudelleenrakenna oma bisneksesi niin montaa kertaa, kuin on tarvis.

Ehkä juuri siksi startup-yrittäjyys on selvimmin juuri nuorten liike. Kun ei ole vielä edes ehtinyt jumiutua palkkatyön ja asuntolainan väliin, Riesin prinsiippejä on helpompi seurata. Lääkäriystäväni nimesikin juuri Pakilassa remontoimansa 30-luvun kivitalon Villa Velkavankeudeksi.

Olenkin useissa startup-yrittäjyyttä koskevissa kirjoituksissa törmännyt lukuun 25. Sen sanotaan olevan startup-yrittäjän kaikkein optimaalisin ikä.

Toinen syy startup-yrittäjän alhaiseen ihanneikään lienee vielä raaemmin taloudellinen. Kaiken riskibisneksen rahoituksen tarjoajat tapaavat nimittäin vaatia, että yrittäjä itse kiinnittää liiketoimintaansa kaiken, mikä on mahdollista kiinnittää. Enempää ei tarvitse.

Jos joku sitten menettää rahansa, aivan ensimmäisenä se on takuulla yrittäjä. Siksi täysin samassa liiketoiminnassa se, jolla on paljon, riskeeraa enemmän kuin se, jolla on vähän. Molemmat riskeeraavat kaiken.

Nuoren startup-yrittäjän riskipositio onkin harvinaisen houkutteleva: ei ole paljoakaan hävittävää (muuta kuin palkkatyön vaihtoehtoiskustannus), mutta jos business rakennetaan alusta asti kunnianhimoisesti, voitettavana on koko maailma. HBO-sarjan How to Make it in America -slogania lainatakseni: "Go Big – or Go Home!"

Startup-liikehdintä on siis eräällä tavalla köyhien liike – kuten vallankumoukset ja herätykset yleensäkin.

Startup-yrittäjä on kiinnostunut oikeista kysymyksistä

Startup-ilmiöstä hyötymään ovat totta kai rynnänneet monet muutkin kuin yrittäjät ja rahoittajat (minä etujoukoissa – onhan tämä blogikirjoituskin täysin opportunistinen: pääsen tässä suositun aiheen varjolla pätemään). Julkisessa keskustelussa startup-yrittäjyyden kansantalouden autuaaksi tekevä voima on nostettu suorastaan dogmiksi.

Silloin järkevältä kuulostavaan keskusteluun ja poliittisten irtopisteiden keräämiseen on kyennyt jokainen, joka on osannut korvata jonkin julkisen instanssin edellisen "Uusi Nokia" -presentaation otsikkosivulla sanan "matalahiilidioksidinen" sanalla ”startup”.

Keskustelussa käy silloin helposti kuten herätysten ylikuumetessa: vastauksista tulee kysymyksiä tärkeämpiä. "Jeesus on vastaus – mutta, anteeksi, mikä olikaan kysymyksesi".

Espoon herätyskokousten julistuksen ytimessä on juuri kyky tehdä oikeita kysymyksiä. Kaikki muu on kohinaa.

 

PS. Tuntuuko startup-liikkeen vertaaminen uskonnollisiin yhteisöihin liian kaukaa haetulta? Siitä huolimatta hymyile kanssani hetki sille tosiasialle, että kirjoituksen alussa mainitsemani startup-saarnaaja on Steve Blank, jonka bestseller-kirja on nimeltään Four Steps to the Epiphany. Kirjan kansikuva on lainattu Michelangelon freskosta  Aatamin luominen (1511). Hehän tekevät sen itse!

Kuvalinkki

Mikko Leskelä

Mikko Leskelä on ekonomi ja teologi. Päivisin Mikko luotsaa suomalaisen finanssikonsernin strategisen suunnittelun tiimiä, iltaisin hän kirjoittaa kirjaa päätöksenteon ZENistä. Kaiken työn, kirjoittamisen ja lastenhoidon läpäisee jatkuva lumoutuminen maailmankaikkeuden monimutkaisuudesta ja kauneudesta.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€