Kyynisyyden ja idealismin giljotiini

"Olemisesta ei voi johtaa pitämistä", sanoi aikoinaan jo David Hume (1711 – 1776). Samalla Hume tuli erottaneeksi toisistaan kyynisyyden ja idealismin. 

Itse kunkin on syytä pitää Humen esiintuoma olemisen ja pitämisen välinen ero mielessään, sillä se liittyy moniin päätöksiin, joita elämässämme teemme.

Tämä olemisen (is) ja pitämisen (ought) toisistaan erottava lausahdus tunnetaan myös nk. Humen giljotiinina. Tosiasioista eli siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa, miten niiden pitäisi olla. Maailmassa tapetaan ihmisiä joka päivä, mutta se ei tarkoita, että ihmisten tappaminen olisi oikein.

Humen giljotiinista on kirjoitettu jo lähes 300 vuotta, joten en millään tavalla aio ratkaista sen perusproblematiikkaa tai siihen mahdollisesti sisältyviä moraalifilosofisia ongelmia ainakaan tässä kirjoituksessa.

Ihmiset voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, ajattelevatko he enemmän is– vai ought-tyyppisesti. 

Ought-ihmiset ovat lähtökohtaisesti idealisteja: se ei riitä, että asiat ovat tavalla X, jos niiden pitäisi tällaisen persoonan mielestä olla tavalla Y. Ought-ihmiselle ei kelpaa selitykseksi, että "näin asiat vain ovat" tai "näin maailma vain toimii".

Väitän, että useat maailmaa muuttaneet poliitikot ovat ought-ihmisiä: Martin Luther King jr.:n kuuluisa "I have a dream"-puhe on loistava esimerkki ought-ihmisen ajattelusta. Maailma ei ollut sellainen, kuin King olisi sen halunnut olevan, mutta hän kertoi, millainen hän tahtoisi sen olevan. Ja maailma muuttui.

Ought-ihmiset ovatkin useiden isojen muutosten takana. Nämä ovat valmiita muuttamaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi, reilummaksi, sellaiseksi kuin sen tulisi olla.

Is-ihmiset taas ovat lähtökohtaisesti realisteja: jos asiat ovat tavalla X, ne ovat tavalla X ja hyvä niin. Is-ihmisen mielestä toiminnassa tulee ottaa elämän realiteetit huomioon ja toimia niiden mukaisesti.

Usein bisnesmiehet ovat is-ihmisiä. Nämä hyväksyvät sen, että ihmisten käytös on millaista on ja näiden ostohalut ovat millaisia ovat. Niitä ei voi muuttaa, ne voi vain havaita ja sen jälkeen toimia sen mukaan. Jos henkilö keksii, että ihmiset haluavat tietotekniikaltaan myös tyylikästä ulkonäköä, on helpompaa tehdä tyylikkäitä laitteita kuin sanoa ihmisille, että "ei se laitteen ulkonäkö mihinkään vaikuta".

Is-ihmiset sopivatkin hyvin bisnesmaailmaan. Nämä havainnoivat olemassaolevia realiteetteja ja mukauttavat toimintansa sellaiseksi, että se toimii parhaalla mahdollisella tavalla juuri siinä toimintaympäristössä.

Kumpikaan näistä lähestymistavoista ei ole täydellinen. Jos ihminen painottuu liikaa ought-puoleen, tämä voi helposti jäädä jankkaamaan sitä, miten jokin käytäntö on "epäreilu". Esimerkiksi ihminen, jonka mielestä yhteiskunta on liian ulkonäkökeskeinen, voi torpedoida oman uransa sillä, ettei suostu pistämään yhtään siistimpiä vaatteita työhaastatteluun, sillä se olisi ulkonäköpaineille alistumista.

Toisaalta jos is-puoli painottuu liikaa, muuttuu helposti kyyniseksi: eihän nyt parisuhdeväkivaltaa kannata edes yrittää kitkeä, kun on selvää, että aina joku hakkaa vaimoaan. Eihän nyt mitään rasismia kannata yrittää vähentää, kun aina löytyy niitä joiden mielestä ihonväri on hyvä syy syrjinnälle. Ja niin edelleen.

Ei kuitenkaan voida sanoa, että toinen tapa olisi toista huonompi, tai että toinen olisi ylivertainen toiseen verrattuna. Ne ovat vain erilaisia.

Vaikka sanoinkin, että ihmiset voidaan karkeasti jakaa is- ja ought-ihmisiin, kyse on kuitenkin enemmän painotuksista kuin kategorisista jaoista. Toisilla ihmisillä is-puoli painottuu enemmän, toisilla ought. Tästä huolimatta is-ihmisillä usein on ought-piirteitä toisilla elämänaloilla ja toisinpäin.

Tärkeintä onkin, että itse tiedostaa, kumpaa lähestymistapaa soveltaa. Usein sama tulos on mahdollista saavuttaa molemmilla lähestymistavoilla, välivaiheet vain ovat erilaiset. Erot tiedostamalla ymmärtää helpommin, mitkä ovat lähestymistavan ongelmat juuri siinä tilanteessa ja miten niihin mahdollisesti voisi vaikuttaa.

Kuva CC BY 2.0 yohoooo @ Flickr.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€