Kuinka elää jännitteisessä maailmassa?

Ihmisen elämään sisältyy monia pysyviä jännitteitä: sukupolvien välinen jännite, sukupuolten välinen jännite (sukupuolineutraalius on absurdia), kultuurien välinen jännite ja tässä artikkelissa tarkastelun kohteena oleva yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välinen jännite. Tavoitteena ei kannata olla elämään kuuluvista jännitteistä vapautuminen, vaan kyky elää tässä jännitteisessä maailmassa.

Individualismi ja kollektivismi

Individualismi korostaa yksilöä ja hänen etuaan tärkeämpänä kuin yhteisöä ja sen etua. Individualismin vastakohtana kollektivismi edustaa yhteisön edun ensisijaisuutta yksilön etuun nähden. Kollektivismissa toteutuu esimerkiksi yhteiskunnan ja talouselämän keskusjohtoisuus. Individualismissa korostuu demokratia ja vallan hajautuminen. Toimivassa organisaatiossa yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat keskenään balanssissa.

Korostunut kollektivismi on vaarallista

Monet autoritääriset kollektivistiset yhteiskunnat ja yhteisöt ovat osoittautuneet historian valossa tuhoisiksi. Räikeimpiä esimerkkejä tästä lienevät rajut poliittiset, uaskonnolliset ja nationalistiset aatesuuntaukset: Venäjän kommunistinen vallankumous, Saksan kansallissosialismi rotuoppeineen ja kansanmurhineen sekä islamismi ihmisoikeuksia räikeästi loukkaavine sharialakeineen.

Joskus kollektiivisen yltiöpositiivisen tulevaisuuden visioinnin seurauksena on ollut  käsittämättömiä toisinajattelevien lahtaamisia. On kuviteltu, että toisinajattelijat tuhomalla saadaan aikaan hyvien ihmisten paratiisi. Kuinka paljon äärimmäisyyksiin viety kollektivismi ”hyvän nimissä” onkaan tehnyt pahaa!

Yltiöindividualismin tuottama ihmissuhteiden vuoristorata

Länsi-Euroopan 12 maassa tehty Euroopan perheiden elintapojen muutoksia 1900-luvulla käsittelevä pitkäaikaistutkimus, jossa myös Suomi oli mukana, osoitti, että voimakkain perheiden elintapojen muutokseen vaikuttava tekijä on individualismi. Valitettavaa tässä sinänsä hyvää edustavassa yksilön arvoa ja etua korostavassa individualismissa on sen tilalle tullut yltiöindividualismi. Oman edun nimissä ollaan valmiita hylkäämään jopa puoliso ja perhe. Perhe-elämää jatketaan niin kauan, kuin se itse kutakin miellyttää. Yksilön kannattaakin kulkea silmät auki, sillä aina voi löytää nykyistä liian arkiseksi tullutta kumppania paremman. Tätä ihmissuhteiden vuoristorataa kuvaa psykologian professori Markku Ojanen kirjassan Hyvään elämään seuraavasti: ”Aikamme ihmisten vitsauksia ovat uskottomuus, vastuuttomuus ja tunne-elämän tasapainottomuus.”

Depressio kansansairautenamme

Tänään länsimaisen ihmisen turvana ja auktoritteettinä eivät ole vanhemmat ja suku, kirkko ja papit, opettajat. Sen sijaan tarjolla on kaikenlaista terapiaa. Lähtökohtana on kuitenkin se, että jokaisen tulisi itse keksiä ratkaisut oman elämänsä mielekkyyteen. Tyydyttävän vastauksen saaminen tähän kysymykseen itsestä käsin ei kuitenkaan onnistu. Ydinkysymys on ennen kaikkea se, mikä on tuo minua suurempi, johon elämäni liittyy?

Keski-ikäinen aikuinen on voinut edetä näyttävästi työurallaan. Hän on voinut antautua työlleen niin kokonaisvaltaisesti, että on oppinut elämään ilman puolisoaankin. Hän on jo ohittanut elämänsä pahimmat ruuhkavuodet. Lapset eivät polje enää syliä, joskin sydäntä. Elämänkaaren puolessa välissä ihmisen aikakäsite alkaa väistämättä muuttua. En eläkään enää loputonta tulevaisuutta, vaan mitä tässä on jäljellä. Ei siis "jos kuolen", vaan "kun kuolen".

Suomessa kuolee vuosittain oman käden kautta noin kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin auto-onnettomuuksissa. Lisäksi kuolemaan johtaneista auto-onnettomuuksista merkittävä osa on itsemurhia. Usein taustalla on pitkittynyt stressitila – ahdistuneisuus, joka myöhemmin muuttuu hengenvaaralliseksi depressioksi. Valitettavasti tätä mielialasairautta moni on oppinut hoitamaan maailman tehokkaimmalla anksiolyytillä, alkoholilla, tuhoisin seurauksin.

Kun elämästä katoaa mieli ja merkitys, on seurauksena eksistentialistinen turhautuminen ja depressio. Valitettavasti tällaista depressiopotilasta on ammattilaistenkin hyvin vaikea auttaa, koska potilaan turhaumille ei löydy mitään konkreettistä merkittävää pettymystä tai menetystä.

Depressiivinen ihminen ei jaksa ottaa vastuuta itsestään ja elämäänsä koskettavista valinnoista. Hän tekee huonoja valintoja ja ajautuu jonnekin. Koska aikuinen joutuu kuitenkin ottamaan vastuun huonoistakin valinnoistaan, kasvaa hänen tulevaisuudenpelkonsa entisestään. Näin depressio syvenee. Kun kaikki toivo katoaa, silloin edessä oleva valo tuntuu lähinnä vastaantulevan junan valolta.

Ihmiseksi ei vain synnytä – ihmiseksi myös kasvetaan

Koira oppii haukkumaan, vaikka ei koskaan tapaisi toista koiraa. Ihminen oppii puhumaan ollessaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja haukkumaan ollessaan tekemisissä vain koirien kanssa.

Käsitteellisen kielen oppiminen herättää ihmisen itsetietoisuuden. Ihminen voi muistella mennyttä, arvioida nykytilaa ja suunnitella tulevaisuutta. Ihminen ei elä vain vaistojensa ja viettiensä varassa. Ihminen tarvitsee välttämättä toisia ihmisiä kasvaakseen ihmiseksi. Ihmiseksi ei vain synnytä, ihmiseksi myös kasvetaan.

Riippuvuden kautta riippumattomaksi ja uudestaan riippuvaksi

Pieni lapsi on täysin riippuvainen aikuisista, vanhemmistaan. Lapsi kasvaa riippumattomaksi, autonomiseksi ihmiseksi vain riippuvuuden kautta. Terve aikuisuus kuitenkin toteutuu siten, että autonominen aikuinen edelleen vapaaehtoisesti suostuu riippuvaiseksi muista ihmisistä. Aikuisten ihmisten välisen riippuvuuden ei kuitenkaan tulisi olla luonteeltaan alisteista, kuten on vanhemman ja lapsen välinen riippuvuus. Aikuisuutta on se, että ottaa vastuun itsestään ja toimii vastuullisesti toisia ihmisiä kohtaan. Siksi aikuisten ihmisten välisen riippuvuuden tulee rakentua tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen.

Vastuullinen yksilöllisyys ja yhteisöllisyys

Kristillinen ihmiskuvan mukaan jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja mittaamattoman arvokas. Siksi kristillinen ihmiskuva arvostaa yksilöllisyyttä. Tätä yksilön arvoa kollektivismia korostavat yhteiskunnat ja yhteisöt eivät käytännössä tunnusta. Yksilö on lähinnä yhteiskunnan ja organisaation tuotantoväline.

Hyvinvoivan yhteiskunnan ja organisaation toteutuminen edellyttää balanssia yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välille. Terve yhteisöllisyys luo yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta ja hyvistä ihmissuhteista kumpuavaa tyydytystä jäsenilleen. Yksilöllisyys antaa vapauden ilmaista omia mielipiteitä, eriäviäkin. Samalla se rohkaisee yhteisön toiminnan kriittiseen arviointiin ja kehittämiseen.

Terve individualismi näyttää olevan altruistisempaa kuin kollektivismi. Ajankohtaisena esimerkkinä tästä on Yhdysvaltojen antama taloudellinen apu Filippiinien tulvakatastrofissa. Kiina, jonka käteinen valuuttavaranto lienee jo maailman mittavin, on antanut Filippiineille taloudellista avustusta vajaan prosentin siitä, mitä Yhdysvallat.

Omatunto luotsina

Aivan kuten laiva tarvitsee luotsia pysyäkseen oikealla reitillä, ihmisen tulee kuunnella omaatuntoaan moraalitajunsa kehittymiseksi. Vastuullinen yksilöllisyys jännitteisessä maailmassa edellyttää sitä, että kapteeni (minä) kunnioittaa luotsia (omatunto) siitäkin huolimatta, että kenenkään omatunto ei edusta ehdotonta oikeassa olemista.

Onnellinen se on ihminen, joka rehellisesti tutkittuaan omassatunnossaan pitäytyy siinä, minkä kokee oikeaksi. Tämä ei tarkoita sitä, että omaatunnon ääntä noudattava ihminen haluaisi tietoisesti käyttäytymisellään loukata toisin ajattelevia ja käyttäytyviä ihmisiä, päinvastoin. Vastuullinen yksilöllisyys voi tarkoittaa jopa pidättäytymistä joistakin omista oikeiksi kokemistaan käytöstavoista toisin ajattelevan loukkaamattomuuden tähden.

Hyveellinen elämä ei ole sääntökokoelma. Se on elämän kokemista mielekkäänä ja iloa tuottavana. Se on sitä, että on löytänyt oman kutsumuksensa, jolla voi palvella Jumalaa ja lähimmäisiään samalla itseään aidosti arvostaen.

Teuvo Toivanen

Teuvo Toivanen oli Lääketehdas Orionin Oyj:n palveluksessa markkinoinnissa 15 vuotta ja Mercuri International Oy:n seniorikonsulttina ja työnohjaajana 17 vuotta. Nyt eläkeläisenä hän on toiminut Iso Kirja -opiston johtajuuskouluttajana 11 vuotta ja pastoreiden työnohjaajana, sekä Työturvallisuuskeskuksen auktorisoimana Työhyvinvointikorttikouluttajana. Hänellä on vaimo (aviossa 40 vuotta) ja neljä aikuista tytärtä. Teuvo pitää haasteenaan ihmiseksi kasvamista, sillä ihmiseksi ei vain synnytä, vaan myös kasvetaan. ”Hedelmistään puukin tunnetaan.”

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€