Seksi tekee viihteestä vaarallista

seksi3

Viihdekulttuurin rappio ei piile väkivallassa, vaan seksissä.

Musiikkitelevision seuraaminen on yksilölle vaarallisempaa kuin epäuskottavien väkivaltaelokuvien katsominen.

Länsimaisia yhteiskuntia määrittelee eräs elintärkeä piirre, joka ei missään nimessä ole itsestäänselvyys: turvallisuus. Steven Pinkerin argumentti siitä, että elämme maailmanhistorian rauhallisinta aikaa, on paljon toistettu, mutta silti niin tärkeä, ettei sitä voi tarpeeksi korostaa.

Siinä missä Pinkerin teoria keskittyy pitkälti väkivallan vähentymiseen yksilöiden välillä, demokratian rauhateoria, jonka mukaan liberaalit demokratiat eivät koskaan tai juuri koskaan sodi keskenään, koskettaa valtioita. Kumpikin teoria kuvailee tietysti vain melko rajattua osaa maailmasta. Se on silti osa, jossa myös me suomalaiset elämme.

Väkivallan dramaattinen vähentyminen on vahvan oikeusvaltion saavutus ja perustuu siihen, että väkivallan monopoli on luovutettu valtiolle. Samalla väkivallasta on rakennettu vuosikymmenien saatossa niin normatiivisesti kuin juridisestikin täysin hyväksymätön toimintapa.

Kyse ei ole itsestäänselvyydestä, sillä valtaosan ihmiskunnan historiasta väkivalta on ollut usein hyväksytty mutta myös ihailtu tapa selvittää välejä ja vahvistaa valtasuhteita. Monessa mielessä tämä pätee niin yksilön kuin valtion tasolla edelleen maailman epävakaissa ja köyhissä kolkissa.

Tästä huolimatta pelko ja puhe väkivallasta ovat jatkuvasti esillä. Viihdeteollisuuden tuotosten jälkeinen moraalipaniikki on jokavuotinen show, jota juontavat huolestuneet poliitikot, kasvatusasiantuntijat ja järkyttyneet maallikot.

Pääargumentti on tämä: Jos väkivaltaa esiintyy viihteessä, tämän täytyy vaikuttaa väkivaltaan myös tosielämässä. Väite ei ole pelkästään perätön, kuten useat tutkimukset osoittavat, vaan samalla se peittää toisen, huolestuttavamman ilmiön – seksin lisääntyneen määrään viihteessä.

Opitut mallit ovat uhka, jos ne ovat toistettavissa

Väkivallan ohella seksuaalisuus on yksi yhteiskuntien eniten kontrolloimista elämän osa-alueista. Tuskin mitään muuta ihmiselämän aspektia ympäröi niin valtava määrä erilaisia sääntöjä, ihanteita ja tabuja kuin seksiä.

Siinä missä väkivalta on ollut ja on edelleen enimmäkseen valtion reguloima alue, seksi on perinteisesti jäänyt yhteisöjen ja sen moraalisten auktoriteettien vastuulle. Seksi on viihteessä eräs eniten puhutteleva tekijä; erilaiset virstanpylväät – tai tabujen rikkomiset – viihteessä ovat edeltäneet usein muuttunutta suhtautumista seksiin yleisesti yhteiskunnassa.

Onko väkivalta viihteessä sitten vaarallista, entä seksi? Kysymys on niin yleinen, ettei siihen ole helppoa vastausta. Jotkut ovat alttiimpia ärsykkeille ja saattavat omaksua niistä epäterveellisiä malleja omaan elämäänsä. Oleellinen kysymys on se, miksi viihteen seksualisoituminen, ei väkivaltaistuminen, heijastuu yhteiskuntaan niin voimakkaasti.

Aivan aluksi on syytä palauttaa mieleen jo edellä esitetty väite, jonka mukaan väkivallan sietäminen on laskenut yhteiskunnissamme täysin minimiin. Tämä johtuu paljon lainsäädännöstä, sillä lait eivät pelkästään määrittele sallittua ja ei-sallittua toimintaa, vaan ne myös ohjaavat ihmisten käyttäytymistä.

Tämä johtaa lopulta normien internalisoitumiseen eli siihen, että ihmiset toimivat aivan kuin mikään ulkopuolinen taho ei vaikuttaisi heihin. Väkivalta on siis laitonta; sen käyttäminen ei ole missään muodossa enää merkittävä osa yhteiskuntaelämää.

Seksin kohdalla näin ei tietenkään ole. Ei ole liioiteltua sanoa, että nykyään enemmän kuin koskaan seksi on arkistunut, ja samalla tavat tienata ja hallita sillä ovat kasvaneet valtavasti.

Kun seksistä ja väkivallasta puhutaan viihteessä katsojiin vaikuttavina tekijöinä, on syytä ottaa huomioon muutama seikka.

Ensinnäkin, väkivalta on usein ultraväkivaltaa, eli jotain sellaista, jonka toistaminen tosielämässä ei ole juurikaan mahdollista. Populaarikulttuurin loitsujen ja aseiden täyttämät fantasiamaailmat eivät tästäkään syystä ruoki erityisesti epäterveellisiä toimintamalleja, koska kontrasti niiden ja tosielämän kanssa on niin valtava.

Toiseksi, vaikka oireellisia impulsseja syntyisikin, normit ja lait painavat silti enemmän vaa’assa.

Kolmanneksi, väkivalta koetaan yleisesti ainoastaan negatiiviseksi, kun taas seksuaalisuuteen liitetään positiivisia kuvia. On paljon helpompi oppia ja toisintaa malleja, kun ne koetaan myönteisiksi.

Impulssit, jotka liittyvät seksiin, ovat siis myönteisiä ja myös helposti toistettavissa. Fantasiamaailmoista opittuja seksuaalisia malleja ja arvoja on paljon helpompi soveltaa oikeassa elämässä. Raja fantasian ja toden välillä on seksissä paljon pienempi kuin väkivallassa. Lopulta juuri toistettavuus on avaintekijä, jos ja kun viihteen vaikutuksista ollaan huolissaan.

Mitä pahaa seksissä on?

Moni vastaisi nykyään yllä olevaan kysymykseen, ettei seksissä ole mitään pahaa. Totuus kuitenkin on, että seksi problematisoidaan aina jollain tasolla. Anything goes -asenne on poikkeus, ei lähtökohta. Näin ollen sillä on merkitystä, miten seksi tuodaan esille viihteessä.

Näin on varsinkin siksi, että viihteen seksualisoituminen koskettaa yhtä lailla varhaisillan televisio-ohjelmia kuin videopelejä tai elokuvia – paremminkin, kaikkia ikäluokkia. Kun aihetta lähestytään hyveiden tai hyveellisen elämän kannalta, tarve problematisoinnille korostuu.

Millaisista ongelmista sitten on kyse? Kyseessä on vyyhti, joka kattaa pornografian, naisten esineellistämisen musiikkivideoissa, kevytkenkäisten parisuhteiden ylistämisen, uskollisuuden vähättelyn ja fetissien normalisoinnin.

En halua tässä tekstissä tuoda esille mitään tiettyjä esimerkkejä, mutta jokainen voi itse pohtia, miten suhtautuminen seksiin viihteessä on muuttunut lähivuosikymmenien aikana. On vaikea nähdä, että muutos kannustaisi esimerkiksi kohtuullisuuteen ja oikeamielisyyteen tai tukisi erityisesti Pohjoismaissakin horjuvaa av(i)oliiton instituutiota.

Viihde muuttaa katsojaa

Uusien arvojen internalisoinnin prosessi itsessään on hyvin mielenkiintoinen, kun puhutaan viihteestä. Yhteiskunnallisesti arat aiheet esitellään yleisölle yleensä huumorin keinoin, nimittäin sellaisen huumorin, jolle nauretaan, ei sellaisen, jonka kanssa nauretaan.

Eräs internalisoinnin mahdollistavista tekijöistä on positiivisten kokemusten saaminen internalisoitavan ärsykkeen kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun katsoja tai kokija saa positiivisen kokemuksen – mikä voi olla jotain aina ivallisesta naurusta pieneen hymyyn –, ärsykkeen ja kokijan välinen side vahvistuu. Pian kokija ei enää naura viihteelle vaan sen kanssa.

Vieraaksi ja epämiellyttäväksi koettu ilmiö onkin yhtäkkiä tuttu ja läheinen. Kaikki tapahtuu ikään kuin taustalla; yksilön arvot ja herkkyys kokemuksille muuttuvat lähes tiedostamatta. Hyveiden kannalta yleensä huonompaan suuntaan.

Väkivallan vaikutus viihteessä yliarvioidaan, seksin vaikutuksesta ei puhuta juuri lainkaan. Keskustelussa olisi syytä kiinnittää huomio siihen, miten opitut mallit ovat toistettavissa (ja missä määrin niitä toistetaan), eikä siihen, millaisen vaikutelma viihde tuottaa.

On melko selvää, että suolenpätkät, verisuihkeet ja aseporno tuottavat välittömän ja joidenkin mielestä kenties uhkaavan vaikutelman, mutta hyvin usein kyse on vain ja ainoastaan vaikutelmasta. Ulkoisvaikutuksia ei ole tai ne ovat vähäisiä, ääritapauksia ja poikkeuksia.

Uskallan väittää, että seksin kohdalla tilanne on hyvin toisenlainen, ja kun kyse on näin tärkeästä inhimillisen elämän osa-alueesta, ei ongelmaa tule vähätellä. Musiikkitelevision seuraaminen on tämän ajatusrakennelman kannalta vaarallisempaa yksilölle kuin epäuskottavien väkivaltaelokuvien katsominen.

Useat sosiaaliset ja yksilölliset ongelmat kumpuavat kokemuksista, jotka ovat pohjimmiltaan seksuaalisia. Jos väkivallalle täytyy etsiä syytä, se ei löydy viihteestä, vaan seksistä. Ensimmäinen on seuraus, toinen on syy.

– – –
Kuva: 50 Cent – P.I.M.P. -musiikkivideo

Sebastian Koskinen

Kirjoittaja on toimittaja, joka työnsä ohella mietiskelee velvollisuus- ja hyve-etiikkaa sekä romantiikan estetiikkaa. Vapaa-ajalla hän valokuvaa, kokkaa intohimoisesti ja innostuu uusista oluista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€