Kuinka käyttäytyä elokuvateatterissa

HJleffa

Aina silloin tällöin on hyvä kerrata ihan perusjuttuja. Kuten sitä, kuinka taata kanssaihmisille elokuvanautinto. Näitä muutamaa helppoa sääntöä noudattamalla maailmasta tulee näiltä osin parempi paikka elää.

Olen joskus aikaisemmin avautunut tällä sivustolla siitä, kuinka suuri osa nykyelokuvista on aika huonoja. Tämä jo itsessään voi olla hyvä syy sille, että jotkut eivät kunnioita elokuvia – koska jos ohjaaja ei kunnioita sinua, niin miksi sinä kunnioittaisit häntä – vaan kokoontuvat elokuvasaleihin puuhastelemaan kaikenlaista muuta, kuin sitä, mitä varten kyseiset salit ovat ylipäätään olemassa.

Kuitenkin joskus voi olla hyvä muistaa, kuinka voisi kunnioittaa muita salissa olevia ja sitä, kuinka he ovat sijoittaneet jonkin verran rahaa saadakseen pientä helpotusta arkensa harmauteen. Näin kaikilla on hyvä mieli. Ne, jotka haluavat katsoa leffaa rauhassa, voivat niin tehdä. Samoin toiset säästyvät herkästi pillastuvien ihmisten setämäisiltä avautumisilta.

Okei. Kerran Berliinissä näin kuinka viisi mustaa kaveria breikkasi salin etuosassa mainosten ajan, joita kestikin hulppeat 45 minuuttia. He olivat tosi hyviä. En kuitenkaan rohkaise ketään vastaavaan, vaikka olisit vaikka kuinka pro. Kuitenkin siinä vaiheessa, jos Suomessa aletaan näyttää näin pitkiä mainoksia, vedän sanani takaisin. Mutta asiaan: 

Juomat. Kun olet saanut kiskottua kitusiisi laimean limsasi, älä ala ryystää kupin pohjalla olevia jäitä, äläkä ala sorkkia niitä pillillä. Sivistyneissä maissa joihinkin teattereihin voi tuoda myös aulasta ostettuja alkoholijuomia. Suomi ei ole sivistynyt maa,  joten jätä pullot ja muut taskumatit pois. Äläkä tule teatteriin kännissä. Jos haluatte kavereiden kanssa nauraa leffoille pienessä vihneessä, se on oikeasti paljon hauskempaa siellä kotona.

Ruoka. Älä tuo teatteriin lämmitettyä ruokaa. Se haisee ja tahraa penkit. Ruoka, jonka aiot kuluttaa, on oltava luonteeltaan sellaisesta, jonka syömisestä ei aiheudu mussutusta, rousketta tai muuta melusaastetta. Jos erehdyit ostamaan ylihintaisia popkorneja aulasta, imeskele ne. Jos sinulla on mukanasi karkkipussi, avaa se valmiiksi, jotta sinun ei tarvitse rapistella sitä elokuvan aikana.

Kännykät. Ne pysyvät kiinni siitä hetkestä alkaen, kun ensimmäinen traileri pyörähtää käyntiin. Niihin ei puhuta, niillä ei surffata netissä, ei lueta sähköposteja eikä päivitetä statuksia. Vaikka räpellyksestäsi ei lähtisikään ääntä, laitteet tuottavat pimeässä teatterissa yllättävän paljon valoa.  Sama koskee myös tabletteja ja muita vastaavia vempaimia.

Raajat. Älä potki edessäsi olevaa istuinta, äläkä roikuta mitään ruumiinosiasi oman tuolisi välittömän läheisyyden ulkopuolella. Ellet ole Japanissa, niin kengät pysyvät jalassa.

Suu. Se pysyy kiinni. Jos haluaisin kuulla kommenttiraidan, en tuhlaisi aikaani teatterissa, vaan ostaisin DVD:n. Jos sinun on ihan pakko jakaa jotain kaverisi kanssa, tee se kuiskaten. Tai oikeastaan, älä sittenkään: kerro se jälkeenpäin, kun olette poistuneet teatterista.

Ikärajat. Niitä noudatetaan. Liian pieni lapsi reagoi voimakkaisiin ärsykkeisiin häsläämällä. Esimerkiksi K-12 elokuvaan ei tuoda alle 9-vuotiaita edes vanhemman kanssa. Elokuvateatteri pitää rajoista kiinni omalta osaltaan tarkastamalla lasten iän. Älä tuo teatteriin sylivauvoja, ellei kyseessä ole babybio-näytös.

Roskat. Ne viedään poislähtiessä roskikseen, eikä heitellä lattialle.

Kaikki muu toiminta. Jos sinulla on tarve tehdä jotain muuta kuin istua hiljaa paikallasi ja keskittyä elokuvaan, niin olet joko ihan väärässä paikassa tai sitten lääkityksesi ei ole kunnossa.

Tässä artikkelissa on käytetty innoittajana BBC:n Wittertainment Code of Conductia.

Olli-Pekka Vainio

Olli-Pekka Vainio on Helsingin yliopiston dogmatiikan yliopistolehtori. Silloin kun hän ei ole leffassa tai salilla, hän pohtii rationaalisuuden, erimielisyyden ja hyveiden keskinäisiä suhteita.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€