Naimisjuttuja, osa 2

gnilenkov_aleksey_ringPari vuotta sitten kirjoitin Hyvejohtajuus.fi:hin blogauksen, jossa kerroin, miksi "vanhentuneeksi instituutioksi" kutsuttu avioliitto on yhä järkevä ratkaisu. Avioitumisen hyödyt ovat kuitenkin pienentyneet koko ajan. Miksi?

Olin viime perjantaina Radio Ravun Rasiallinen-ohjelmassa Melissa Mäntylän vieraana parturi-kampaamoyrittäjä Iida Ketolan kanssa. Ohjelman aiheena oli avioliitto. Vieraaksi ohjelmaan olin päätynyt suureksi osaksi siksi, että Melissa oli lukenut Naimisjuttuja-kirjoitukseni.

Avioliitto on minusta lähtökohtaisesti ihan hyvä juttu. Vaikka puolet avioliitoista tunnetusti päättyy eroon, toinen puoli ei pääty. Avioliitto tuo elämään ja myös yhteiskuntaan vakautta, mikä on hyvä asia. Jostain kumman syystä lainsäätäjä yrittää kuitenkin tehdä avioliitosta mahdollisimman turhan ja epähoukuttelevan.

Miksi avioitua? Se on hyvä kysymys. Jotkut vastaavat tähän, että rakkauden vuoksi. Hyvä, hienoa! Useille se ei kuitenkaan ole vielä riittävä syy avioitua.

Tähän asti vaakakupissa on kuitenkin painanut myös se, että avioituminen on lisäksi ollut järkevää. Avioitumisella on nimittäin saanut verotukseen ja yleisemminkin talousasioihin sekä byrokratiaan liittyviä etuja. Avioliiton päättyessä joko eroon tai kuolemaan varallisuusmassat ovat osituksessa siirtyneet verottomasti ja toisaalta kuoleman tapauksessa leski on perinyt halvimman perintöveroluokan mukaan tai ainakin saanut oikeuden hallita jäämistöä jakamattomana.

Avioliiton suosio ei silti ole viime vuosikymmeninä ollut mikään massiivinen, vaan avioituminen on ollut yhä harvinaisempaa. Lainsäätäjän vastaus tähän kehitykseen on ollut tehdä avoliitosta yhä enemmän ja enemmän avioliiton kaltainen.

Tämä on nähdäkseni täysin väärä suunta niin periaatteellisesti kuin käytännössäkin.

Periaatteellisesti siksi, että avoliitto ja avioliitto eivät ole samoja asioita ja käytännössä siksi, että jos lainsäätäjän tarkoituksena on saada ihmiset avioitumaan enemmän, tämä on nurinkurinen ratkaisu.

Tähän asti lähtökohta on ollut se, että avoliitto on ollut äärimmäisen kevyt instituutio: muuta yhteen ja tsädäm, olet avoliitossa. Kun eron hetki koittaa, ei muuta kuin kamppeiden jako, muutto erilleen ja se oli siinä. Ei paperitöitä, ei harkinta-aikoja, ei mitään. Helppoa ja yksinkertaista. Toisaalta avoliitolla ei ole juuri veroetuja saanut – ja miksi pitäisikään, kun mistään yhteiselämästä ei ole erityisesti sovittu?

Avioliitto sen sijaan on ollut raskaampi instituutio (joskaan sitäkään ei mielestäni voi raskaana instituutiona pitää): avioesteiden tutkinta + vihkiminen kahden todistajan läsnäollessa, eron sattuessa eron hakeminen, harkinta-ajan odottelu ja omaisuuden ositus. Toisaalta etuja on saanut niin verotuksessa kuin tietyissä asioissa kevyemmän byrokratiankin muodossa.

Avoliittoa on toki jo reilut kymmenen vuotta säädelty ja viety sitä lähemmäksi avioliittoa. Uusimpina esimerkkeinä "avoerolaki" vuodelta 2011 (Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, 26/2011) ja sen yhteydessä tullut perintöverouudistus avopuolison hyväksi tarkoittavat, että avoliitosta voi nykyisin saada "ositusta" ja että myös avopuoliso perii aviopuolison tavoin halvimman perintöveroryhmän mukaan.

Mikä tässä on ongelmana? Eikö ole vain oikein ja hyvä asia, että kotona lapsia hoitanut ja ruokaa laittanut kotiavoke voi saada miljonääriavopuolisoltaan "tasinkoa" eron sattuessa? Tai jos miljonääriavopuoliso kuolee, avokkeellekin jää jotain, eikä tämä joudu ihan puille paljaille?

Lähtökohtaisesti idea on hyvä, mutta se tuo suhteeseen epävarmuutta. Entä jos parin tarkoituksena ei ole alun perin ollut tasoittaa tilejä eron sattuessa, mutta eron hetkellä toinen pamauttaakin vaatimukset pöytään? Toki, avoerolaki antaa mahdollisuuden poiketa laista sopimuksella. Nähdäkseni tämä kuitenkin edellyttää "avoehdon" tekemistä, jos siitä haluaa olla varma. Tai jos molemmat ovat laskeneet sen varaan, että kuoleman hetkellä toinen saa "tasinkoavustusta", mutta lopulta todetaankin, ettei toinen ole panostanut yhteistalouteen lain kannalta "tarpeeksi"?

Avioliitto olisi ratkaissut nämä ongelmat helposti niin, ettei mitään epävarmuuden sijaa olisi jäänyt.

Ennen meillä oli kaksi erilaista instituutiota: kevyt, byrokratiasta vapaa avoliitto, josta toisaalta ei saa etuja, ja toisaalta raskaampi avioliitto, joka kuitenkin antaa monenlaisia etuja. Nykyään tai ainakin lähitulevaisuudessa meillä on semiraskas avoliitto, joka tuo joitain etuja, mutta edellyttää myös paperitöitä, sekä raskaampi avioliitto, joka antaa vähäsen paremmat etuudet.

Onko sitten kumma, että ihmiset eivät avioidu? Se on nähdäkseni täysin odotettavissa oleva, jopa itsestäänselvä seuraus siitä, että avioliitosta tehdään yhä turhempi ja turhempi. Miksi sitoutua virallisesti, kun epävirallisella sitoutumisella voi saada lähes samat edut ja lisäksi vaihtaa kumppania helposti heti kun siltä tuntuu? Avioliiton edut suhteessa ei-avioitumiseen rapautuvat koko ajan.

"Avioliitto on olemassa perheen perustamista varten". Höpö höpö. Ainakin lainsäätäjä tuntuu olevan täysin eri mieltä asiasta. Kun avoliitolla pääsee lähestulkoon samaan tulokseen kuin avioliitolla, voidaan todeta, että avioliitto on muuttumassa yhä enemmän symboliseksi seremoniaksi, jonka ainoa funktio on sen vahvistaminen, että pari on todellakin avioliitossa. Todelliset oikeusvaikutukset tulevat kuitenkin jo avoliitosta. Tätä taustaa vasten onkin hassua, miten samaa sukupuolta olevien välisestä avioliitosta saadaan nostettua niin suuri poru; ikäänkuin se olisi se asia, mikä tuhoaa koko avioliittoinstituution.

Ei tuhoa. Avoliitto ja avioliitto ovat niin lähellä toisiaan, että nykyisessä sääntely-ympäristössä samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto vain vahvistaisi avioliittoa instituutiona, kun yhä useammat pääsisivät sitä hyödyntämään. Se voi olla periaatteellisesti suuri muutos, mutta jos joku olisi oikeasti ollut avioliitosta huolissaan, vastustus olisi pitänyt kohdistaa avoliiton ja avioliiton lähentämiseen.

Eivät ihmiset siksi jätä avioitumatta, että "väärät ihmiset" pääsevät naimisiin, vaan siksi, etteivät näe avioitumista järkevänä. Ja siihen vaikuttavat huomattavasti enemmän avoliiton ja avioliiton väliset oikeudelliset erot kuin puolisoiden housuista löytyvien vehkeiden väliset anatomiset erot.

Kuva (cc BY 2.0) Aleksey Gnilenkov@Flickr.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€