Huijaus on huijaus vasta sitten, kun siihen uskotaan

taikajuttu

Estraditaikuus ja showmentalismi ovat suurta viihdettä. Sen sijaan ennustuspuhelimet ja kristallipallosessiot ovat täyttä hyväuskoisten huijausta. Mutta missä menee ero? Milloin viihdetoiminta muuttuu moraalittomaksi huijaukseksi?

Mentalisti-taikuri Noora Karman tv-show alkoi lauantaina 15. maaliskuuta. Ensimmäisessä jaksossa Noora esitti tempun, jossa hän pysäytti sydämensä.

Nooran show on upeaa viihdettä. Hänen esityksissään ennustetaan SM-liigan tulokset, luetaan Arto Nybergin ajatukset ja kuollaan hetkeksi.

Me katsojat kuitenkin ymmärrämme, että kyseessä on viihde, ei mikään yliluonnollinen ilmiö. Mietimme päämme puhki, kuinka Noora Karma tekee temppunsa. Ihailemme hänen heittäytymistään. Yritämme löytää porsaanreikiä, joilla illuusio syntyy.

Emme koe olevamme huijauksen uhreja, koska me maksamme show’sta ja viihtymisestä.

Soita 0600 ja kuule tulevaisuutesi

Mutta entä selvännäkijät, tarotlukijat ja kämmenestä ennustajat? Hekin väittävät näkevänsä tulevaisuuteen (17,90 euroa / minuutti). He kertovat, mistä löydät tulevan puolisosi ja mitä edesmennyt äitisi ajattelee.

Puhelinennustajat käyttävät tismalleen samoja metodeja kuin showlavojen mentalistit. Tekniikka on kenen tahansa opeteltavissa. Metodeista ystäväni Ian Rowland on kirjoittanut kirjankin: The Full Facts book of Cold Reading.

Ennustajien maksullisiin puhelinnumeroihin soittavat sinisilmäiset kansalaiset, jotka etsivät uutta suuntaa elämälleen. Asiakkaat toivovat saavansa neuvoja ja valaistusta, ja tosiasiassa he saavat muikean puhelinlaskun.

Mutta missä menee ero?

Estraditaikuus ja showmentalismi ovat suurta viihdettä. Ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa toimialan yhteiskuntakelpoisuutta.

Sen sijaan ennustuspuhelimet ja kristallipallosessiot ovat täyttä hyväuskoisten huijausta. Niissä myydään asioita, joita oikeasti ei ole olemassa.

Mutta missä menee ero? Milloin viihdetoiminta muuttuu moraalittomaksi huijaukseksi?

Ero ei ole myydyssä tuotteessa tai metodeissa. Kun mentalisti on lavalla, hän väittää näkevänsä tulevaisuuteen – aivan kuin ennustajakin. Kun mentalisti on lavalla, hän käyttää silmänkääntömetodeja ja cold readingin eli kylmäluennan tekniikoita – aivan kuin ennustajakin.

Ero ei ole myöskään katsoja-asiakkaissa. Sekä lavamentalistin että puhelinennustajan yleisö on tullut paikalle vapaaehtoisesti. Raha vaihtaa omistajaa ilman pakkoa. Kumpaankin voi syntyä riippuvuussuhde: katsoja haluaa nähdä Noora Karman yhä uudelleen, ja asiakas voi haluta tavata ennustajan yhä uudelleen.

Sen sijaan eettisen toiminnan raja on siinä, tietääkö yleisö pelin hengen vai ei.

Kun menemme katsomaan taikuria tai mentalistia, tiedämme ostavamme illuusion. Mietimme koko ajan, miten jokin temppu on tehty. Ymmärrämme hyvin, että kyseessä ei ole yliluonnollinen ilmiö. Emme menisi takahuoneeseen tarjoamaan satasen seteliä siitä, että mentalisti ennustaisi meille yksilöllisen tulevaisuutemme.

Puhelinennustajan asiakas ei tajua ostavansa illuusiota. Hän maksaa ”tiedosta”, jolla hän saa valaistusta tulevaisuuteensa. Puhelinennustajan myyntitekstit tukevat tätä: ne vetoavat kokemukseen, keissikuvauksiin ja tyytyväisiin asiakkaisiin.

Nykyaika vaatii rajanvetoa

Taikureiden ja mentalistien ammattikunta on alun perin polveutunut huijareista. Aikanaan kansa oli taikauskoista ja sivistymätöntä, joten kaikki temput läpsähtivät perille kuin kämmen naamaan.

1600-luvulla silmänkääntäjät ansaitsivat tulonsa petkutuksella. Yksi tapa oli pitää markkinoilla esitys, joka vei ihmisten huomion. Silloin taikurin rikoskumppani pääsi vohkimaan katsojien taskuista rahat. Toinen tapa oli ”vedonlyönti” erilaisten arvaustehtävien muodossa. Uhrilla ei tietenkään ollut mitään mahdollisuutta arvata oikeaa ratkaisua, vaan taikuri voitti rahat. Kolmas tapa oli juuri ennustajaeukkoilu, jolloin hyväuskoinen katsoja maksoi kuullakseen tulevaisuutensa.

Sittemmin taikuus ammattina on laillistunut ja tullut osaksi viihdebisnestä. Nykyajan ihminen ei enää usko hokkuspokkukseen, vaan hän ymmärtää pelin hengen.

Vai ymmärtääkö? Nettikeskusteluissa pohditaan, mille ennustajalle kannattaisi mennä. Noora Karmaa väitetään huijariksi – vaikka lienee itsestään selvää jokaiselle järkiolennolle, että temput eivät tapahdu oikeasti. (Eihän näyttelijää tai imitaattoriakaan syytetä huijariksi sen vuoksi, että hän esittää jotain muuta kuin hän on.)

Ilmeisesti yhteiskuntamme tarvitsee sittenkin sitä, että teemme eron viihteen ja huijauksen välille. Emme ole kehittyneet 1600-luvusta ollenkaan.

Niinpä mentalisti Pete Poskiparta joutuu jatkuvasti tekemään rajanvetoa huijareihin. Hän korostaa, että estraditaikurin esitys perustuu opeteltuihin taitoihin, ei yliluonnollisiin kykyihin.

Mentalismi on viihdettä. Sitä ei pidä ottaa tosissaan.

Sen sijaan samaan tekniikkaan perustuva bisnes on huijausta heti, jos uhri uskoo siihen oikeasti. Kyseessä on siis itse asiassa varkauden jalostuneempi muoto.

En näe mitään eroa nigerialaiskirjeellä, pyramidihuijauksella ja puhelinennustajalla. Paitsi että laki sallii viimeksi mainitut.

* * *

Disclaimer: Kirjoittaja on harrastelijataikuri, joka itsekin osaa mentalismitemppuja. Katleena voisi avata oman 0600-numeron, mutta tekee eettisistä syistä mieluummin lavataikuutta.

Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuo on bloggaaja, kouluttaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut selkeään tekstiin, sisältömarkkinointiin ja verkkokirjoittamiseen. Katleenan Ei oo totta -blogi on Suomen luetuimpia viestinnän alan blogeja.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€