Julmaa psykologiaa

HJAnnamari0414

Olen kyllästynyt naiiviin positiiviseen psykologiaan, jolla ei ole juurikaan liittymäkohtia psykologiatieteen kanssa.  ”Asenne ratkaisee” kailottaa konsultti salilliselle YT-uhan alla olevia IT-asiantuntijoita, jotka työpaikan menetyksen pelossa painavat pitkää päivää ja tulevat sairaanakin töihin. Miltähän porukasta mahtaa tuntua, kun konsultti kehottaa katsomaan peiliin tilanteessa, jossa työntekijät ovat viimeiset viikot opettaneet omia töitään intialaisille insinööreille?

Negatiiviseksi psykologiksi?

Naiivi positiivinen psykologia on sitä, ettei ihmisille anneta lupaa ajatella ja ilmaista negatiivisia ajatuksia tai tuntea negatiivisia tunteita. Ajattelin itse jopa julistautua negatiiviseksi psykologiksi ihan vaan tutkiakseni ihmisten reaktioita: herättäisikö se mustavalkoisuudessaan vastustusta? Sanoisiko kukaan, että eihän ole mitään järkeä olla vain negatiivinen?

Radikaaliksi behavioristiksi?

Harkitsin myös radikaalia ratkaisua ja irtisanoutumista mielen sisäisten ilmiöiden tarkastelusta. Mitä jos katselisin maailmaa radikaalin behavioristin silmin: ensisijaisena kiinnostukseni kohteena ympäristön vaikutus yksilön toimintaan. Tämän brändäyksen turvin olisin voinut irtisanoutua keskusteluista, joissa tarkastellaan ihmisen mielen sisäisiä ilmiöitä – motivaatiota, asenteita, ajatuksia ja tunteita –  käyttäytymisen selittäjinä. Tieteenfilosofinen argumentaationi olisi kuitenkin jäänyt laihaksi, joten luovuin tästä, vaikka radikaali behaviorismi ansaitsisikin huomiota populaaripsykologisessakin keskustelussa.

Ihmismieli ei asu pullossa

Mustavalkoisen ajattelun lisäksi naiivia positiivista psykologiaa vaivaa kontekstuaalisen ajattelun puute: ihmistä tarkastellaan ikään kuin hän eläisi omassa yksityisessä kuplassaan, irrallaan ympäristöstä ja yhteiskunnasta. Patenttiratkaisuja ihmisten ongelmiin ei ole, koska olemme muovanneet persoonallisuutemme, ajattelu- ja toimintastrategiamme ja uskomusjärjestelmämme vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Positiivisen ajattelu  on toimiva ja mahdollinen keino vaikuttaa hyvinvointiin niissä tilanteissa kun siihen riittää kapasiteettia. Ja sitä riittää useimmiten,  kun perusasiat elämässä ovat mallillaan. Mutta entäpä kun elämään kasautuukin yhtä aikaa monia murheita: YT:t, masennus, avioero? Tai jos kasvuhistoria on kaikkea muuta kuin optimaalinen: miten ylläpitää kriisitilanteessa positiivista asennetta, jos ei ole alkoholistiperheessä asuessaan oppinut selviämään vaikeissa tilanteissa millään muulla keinolla kuin haistelemalla liimaa?

Pahimmillaan positiivinen psykologia muuttuu julmuudeksi: ihmiselle tuputetaan positiivista ajattelua tilanteissa, joissa on täysin oikeutettua kokea negatiivisia tunteita, kuten surua, vihaa, katkeruutta tai kiukkua. Kärsivä ihminen tarvitsee myötätuntoa. Jos positiivisuudesta puhuminen muuttuu myötätunnottomuudeksi, siitä on aito positiivisuus kaukana.

Annamari Heikkilä

Annamari Heikkilä (PsM, FT) on valmentava psykologi, jonka mottona on ”Aikaansaava ihminen on onnellinen ihminen”. Annamari on koko psykologiuransa aikana ollut kiinnostunut siitä, mikä meitä ihmisiä liikuttaa. Hän työskentelee työterveyspsykologina ja valmentajana.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€