Rakasta itseäsi

18488283_s

Olen kirjoittanut jatkon ”Nokia-vuodet, mitä johtamisesta voi oppia”(Atena)–kirjalleni. Tämän uuden kirjan nimi on ”Rakasta itseäsi, löydä sydämesi viisaus ja voima” (Basam Books). Mitä ihmettä itsensä rakastamisella on tekemistä johtamisen kanssa? Eiköhän tämä mene jo vähän liian pitkälle?

Siinäpä se, väitän, että itsensä rakastaminen ja itsensä kanssa sovussa oleminen on ehdottoman tärkeää ihmisten johtamisen näkökulmasta.

Miksi?

Koska me kohtelemme toista ihmistä juuri sillä tavalla, kuin kohtelemme itseämme. Jos me emme ole itsemme paras ystävä ja välitä tietoisesti itsestämme, on vaarana, että tämä näkyy epäystävällisyytenä ja välinpitämättömyytenä toisia ihmisiä kohtaan. Kun emme näe itseämme kokonaisena ihmisenä, emme näe myöskään toisia kokonaisina ihmisinä. Kun emme tiedosta tätä, emme myöskään havaitse omaa tapaamme olla toisen ihmisen kanssa.

Emme yleensä pysähdy pohtimaan näitä asioita arjen kiireissä, ellei tapahdu jotain pysäyttävää. Pysäytykset, pienet tai isot, antavat tilaisuuden katsoa itseä ja omaa toimintaa entistä tarkemmin. Yleensä valitettavasti tutkimme vain toisen ihmisen toimintaa ja jätämme itsemme rauhaan. Voimme kuitenkin halutessamme tutkia omia asenteitamme. Voimme tutkia asenteitamme työtä, työkavereita, ihmisiä yleensä ja erityisesti itseä kohtaan.

Harva meistä tutkii vapaaehtoisesti omia asenteitaan. Ne ovat meille jollain tavalla itsestään selvinä ”elämän ajo-ohjeina” koko elämän. Asenteet liittyvät vahvasti meillä kaikilla oleviin uskomuksiin, uskomusjärjestelmiin, jotka ovat myös meille tyypillisesti ”taustalla” omaa elämää ohjaavina ajatuksina, joita emme ole tutkineet koskaan huolella. Se, mikä on jotenkin mainiota, on se, että me emme juuri ymmärrä sitä, että meillä voi todellisuudessa olla toistemme kanssa hyvinkin erilaisia uskomuksia. Silti, me saatamme viettää elämästämme suuren osan ihmisten kanssa, joiden uskomusjärjestelmistä emme tiedä yhtään mitään, kenties oletamme virheellisesti, että heillä on samanlaiset uskomukset kuin meillä. Näin voi esim. tapahtua työelämässä. Lisäksi meillä on tapana ajatella, että meidän omat uskomusjärjestelmämme ovat ne ainoat oikeat. Nämä uskomusten konfliktit ilmenevät arkisissa tulkintaeroissa ja pahimmillaan niistä kasvaa isojakin erimielisyyksiä, koska asioista ei keskustella avoimesti ja toista tuomitsematta.

Miten sitten uskomukset syntyvät? Ne syntyvät lapsuudessa, kasvatuksen ja koulutuksen tuloksena sekä elämänkokemusten seurauksena. Lapsuudessa muodostuneet uskomukset ovat sellaisia, että haemme aikuisina näitä uskomuksia vahvistavia tulkintoja elämässämme ja elämästä yleensä. Hyvin harvoin lähdemme oma-aloitteisesti kyseenalaistamaan näitä lapsuudesta mukaamme ottamiamme uskomuksia. Uskomukset ovat osin tietoisia, mutta suurelta osin meille tiedostamattomia.

Tunteet vaikuttavat vahvasti uskomusten syntymiseen. Tunteet, jotka olemme pystyneet kohtaamaan ja käsittelemään saavat aikaan tiedostettuja tunnekokemuksista syntyneitä uskomuksia. Mutta, meidän on äärettömän tärkeää ymmärtää, että jokaiselle ihmiselle on lapsuudessa ja nuoruudessa syntynyt tunnekokemuksia, tunteita, jotka ovat olleet niin tuskallisia kokea, että emme osanneet kohdata ja käsitellä niitä. Piilotamme tällaiset ahdistavat tunteet mielemme syövereihin ja kuvittelemme, että ne eivät vaikuta meihin. Ne ovat meille tiedostamattomia, mutta ne vaikuttavat meidän jokaisen elämään hämmentävän vahvasti. Nämä tuskalliset tunteet liittyvät meillä jokaisella olevaan häpeän pelkoon; siihen, että emme ole sellaisia, kuin meidän tulisi olla ja siihen, että emme kelpaa läheisillemme emmekä siten itsellemme.

Ne liittyvät haavoittuvuuteen, riittämättömyyteen, kärsimättömyyteen, osaamattomuuteen, jaksamattomuuteen jne. Ne liittyvät siihen, että pelkäämme, että emme ole rakkauden arvoisia, silloin emme osaa itsekään rakastaa itseämme. Ne ilmoittavat itsestään kummallisilla levottomilla tunteilla ja ajavat meitä aikuisina hakemaan rauhoitusta mitä erilaisimmin tavoin.

Me tuomme nämä lapsuudessa ja nuoruudessa meihin syntyneet tunnetehdasasetukset sellaisinaan mukanamme aikuisuuteen. Ennen kuin aikuinen tutkii omia asenteitaan, uskomuksiaan ja tunteitaan niiden takana, ts. päivittää tunneasetuksensa aikuisena uudelleen, hänellä on voimassa lapsuudessa syntyneiden tunteiden muodostamat reagointitavat, jotka edelleen aikuisena ohjaavat hänen elämäänsä vahvasti. Kyvyttömyys olla itsensä paras ystävä kostautuu ihmiselle. On suuri vaara, että hän ei osaa pitää huolta itsestään, hän ei näe oman hyvän elämänsä rajoja ja sallii itsensä tulla hyväksikäytetyksi mitä erilaisin tavoin. Vain itseään rakastava ihminen osaa kunnioittaa omaa ainutkertaista ja ainutlaatuista elämää ja tekee samoin jokaiselle muulle ihmiselle.

Juuri näistä syistä itsensä rakastaminen on aivan keskeinen asia ihmisten johtajille. Vain itseään rakastava ihminen osaa olla arjessa läsnä toiselle ihmiselle ja haluaa nähdä tämän kukoistavan omassa elämässään mahdollisimman vahvasti.

Annu Palmu

Annu (Anne-Liisa) Palmu teki 17v. kestäneen uran lakimiehenä, lakiasiainjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä Nokiassa vuosina 1988-2005. Nykyinen yksityisyrittäjä on juuri julkaissut kirjan Rakasta itseäsi, löydä sydämesi viisaus ja voima (Basam Books), Kirja on teos, jonka avulla meistä jokaisen on mahdollista löytää itsemme rakastamisen taito. Annu on aina halunnut korostaa ihmislähtöisen johtamisen tärkeyttä. Hän on voimakas pelkistetyn mittarijohtamisen vastustaja ja näkee sen esineellistävän vaikutuksen työelämään olevan monen tämän hetken työelämän, työn tuottavuuden ja laadun ongelman takana.

 

Kommentit:

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Johtajuus, kirja, lue