Abortti ja poliittinen korrektius

Feto”Totuudellisuus edellyttää rohkeutta – rohkeutta puolustaa moraalista totuutta, vaikka se olisi poliittisesti epäkorrektia tai provosoivaa.” (1)

Alun perin ajattelin kirjoittaa aivan toisesta asiasta. Törmäsin nimittäin viime viikolla mielenkiintoiseen kirjaan The Future of Management (2), josta halusin kertoa muutaman asian.

Teen sen kuitenkin ensi kerralla, sillä luin eilen Helsingin Sanomien sunnuntaidebatissa kirjoituksen, joka sai minut vaihtamaan aihetta. Kirjoitus käsitteli aborttia. Se palautti heti mieleeni edelliset Alexandre Havardin sanat.

Jos joku, niin artikkelin kirjoittaja Markku Ruotsila on poliittisesti epäkorrekti. Ja varmastikin rohkea. Abortin tuominen keskustelupöydälle on yhteiskunnassamme melkein poissuljettu vaihtoehto. Ruotsila on tehnyt sen tasapainoisella tavalla, käyttäen suorasukaista kieltä.

Abortissa kyseessä on murha. Siksi asiasta pitää ainakin saada keskustella. Ainakin  pelkästään jo sen takia, että monien mielestä – lukuisten tiedemiesten ensimmäisten joukossa – abortti on murha. Ruotsilan sanoin: ”Järkiperäisiä perusteluja kaipaavalle pitäisi riittää yksinkertainen lähtökohta: ei pidä ottaa riskiä elämän anastamisesta, jos on olemassa pieninkin mahdollisuus siitä, että sikiössä voi olla ihmisen elämä.” (3)

Jos haluamme olla oikeudenmukaisia, meidän tulee olla totuudenmukaisia. Havardin sanoin meidän tulee hyväksyä mielipiteistämme ”riippumattoman todellisuuden olemassaolo ja se, että luonnonlait – fysiikan ja moraalin lait – ovat enemmän kuin mielipidekysymyksiä” (4).

Ihmiselämän alku ei ole arvo- eikä mielipidekysymys. Se on luonnonlain kysymys. Se on fakta.

Eri kysymys on se, haluammeko hyväksyä tuo fakta vai emme. Siihen vaikuttavat arvomme ja maailmankuvamme. Jos hyväksymme abortin ja haluamme samalla pysyä totuudessa, meidän on ainakin hyväksyttävä se, että lopetamme ihmiselämän, siis surmaamme ihmisen.

Totuudenmukaisuudessa (faktoissa) pysyminen on monesti suurin este oikeudenmukaisuudelle. Joskus on helpompaa olla tietämätön. Siksi Ruotsila uskaltaa sanoa, että ”abortista on nyky-Suomessa tullut modernin itsekkyyden, itsekeskeisyyden ja välinpitämättömyyden kuvastin.” (5)

Nämä ovat kovia sanoja korvillemme, kaikkien korville. Mutta Ruotsila puhuu totta.

Kehotan kaikkia kanssani samaa mieltä olevia ihmisiä tuomaan aborttikysymyksen jollakin tapaa esiin eri ympäristöissä. Se tekisi erittäin hyvän palveluksen Suomelle ja monille ihmisille, varsinkin niille jotka eivät ole vielä syntyneet.

Muistakaamme, että ”johtajat tahtovat aina rauhaa, mutta eivät millä hinnalla hyvänsä. Valheeseen perustuva rauha on rauhan irvikuva”. (6)

—————————

(1) Alexandre Havard, Hyvejohtajuus, Providentia, Helsinki 2009. Sivu 97.

(2) Gary Hamel, The Future of Management, Harvard Business School Press, Boston 2007.

(3) Markku Ruotsila, Valtion ei tulisi enää rahoittaa abortteja, Helsingin Sanomat 13.9.2009. Sivu D6.

(4) Alexandre Havard, Hyvejohtajuus, Providentia, Helsinki 2009. Sivu 97.

(5) Markku Ruotsila, Valtion ei tulisi enää rahoittaa abortteja, Helsingin Sanomat 13.9.2009. Sivu D6.

(6) Alexandre Havard, Hyvejohtajuus, Providentia, Helsinki 2009. Sivu 97.

Santi Martínez

Kirjoittaja Santi Martínez on valtiotieteiden maisteri ja MBA. Santi toimii johtajuuskouluttajana Providentia Oy:ssa, opettaa yritysvastuuta ja etiikkaa Aalto-yliopistossa sekä johtajuutta ja liike-elämän etiikkaa Keniassa. Santin lempiaiheita ovat onnellisuuden ja vapauden välinen yhteys sekä motivaatioon liittyvät kysymykset.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€