Tarvitseeko kohteliaisuudesta kiittää?

9702964_m

Viime viikon puhutuimpia tapauksia on ollut yhdysvaltalaisen Shosana B. Robertsin video, jossa häntä ahdistellaan New Yorkissa 10 tunnin aikana yli 100 kertaa (ks. video YouTubesta). Erityisen mielenkiintoinen kohta videolla on, kun eräs mies pahastuu siitä, ettei Roberts kiitä hänen sanomastaan kohteliaisuudesta.

Vaikka aihe on vakava, tämä kirjoitus ei käsittele itse videota, ahdistelua yleensä, tai edes sitä, onko mainitussa tapauksessa kyseessä todellakin kohteliaisuus, vai pelkästään kohteliaisuuden kaapuun verhottu ahdistelu. Sen sijaan aiheena on, tarvitseeko kohteliaisuudesta kiittää, ja miten moraaliset oikeudet ja velvollisuudet toimivat.

Useilla ihmisillä on nimittäin käsitys, että moraaliset oikeudet ja velvollisuudet toimivat kuten juridiset vastinparinsa, sillä erotuksella, että moraaliset oikeudet ja velvollisuudet eivät perustu lakiin.

Tämä käsitys on kuitenkin täysin väärä.

Juridiset oikeudet ja velvollisuudet esiintyvät aina parittain. Voidaankin sanoa, että juridista oikeutta ei voi olla olemassa ilman toisen velvollisuutta. Jos Arttu lainaa Bertalle rahaa, Artulle syntyy oikeus saada tämä raha takaisin velanmaksun muodossa myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että Bertalle syntyy rahaa lainatessaan velvollisuus maksaa velka Artulle takaisin. Juridista oikeutta vastaa siis aina jonkun toisen henkilön, joidenkin muiden henkilöiden tai jonkin muun tahon velvollisuus, joka on "takaisinkytketty" tähän oikeuteen. Ilman oikeutta ei ole velvollisuutta ja ilman velvollisuutta ei ole oikeutta.

Moraaliset oikeudet ja velvollisuudet eivät kuitenkaan toimi näin, vaan ne ovat olemassa "itsekseen", ilman minkäänlaista takaisinkytkentää. Toistan: moraalinen oikeus ei edellytä moraalista velvollisuutta. Moraalinen velvollisuus ei synnytä moraalista oikeutta. Ja jos näin tapahtuisikin, nämä "toisiaan vastaavat" moraaliset oikeudet ja velvollisuudet eivät ole riippuvaisia toisistaan.

En aio tässä enempää pohtia, mistä moraaliset oikeudet ja velvollisuudet kumpuavat. Kuitenkin esimerkiksi hyveorientoituneet ihmiset välillä kokevat, että heillä on moraalinen velvollisuus tehdä hyviä asioita, koska hyveellisyys velvoittaa heidät siihen, ja koska hyveellisten asioiden tekeminen on oikein. Hyveethän toteutuvat tekojen kautta: ei riitä, että ihminen pitää itseään hyveellisenä, vaan hänen täytyy myös toimia hyveen edellyttämällä tavalla.

Mitä tämä siis merkitsee kohteliaisuuksien sanomisen ja niistä kiittämisen kannalta?

Olettakaamme, että henkilö kokee moraaliseksi velvollisuudekseen sanoa tuntemattomalle jotain henkilölle kohteliasta. Olettakaamme lisäksi, että kyse on todellakin vilpittömästä halusta sanoa jotain kohteliasta, eikä vain kohteliaisuuden kaapuun verhotusta ahdistelusta. Jos joku kokee moraaliseksi velvollisuudekseen olla kohtelias, hänellä on siihen oikeus (niin moraalinen kuin juridinenkin). Ja toisaalta, kun meille tehdään mukavia asioita, meille syntyy moraalinen velvollisuus kiittää siitä.

Tässä kohtaa täytyy kuitenkin muistaa, että ihmisillä on myös oikeus olla rauhassa. Kenenkään ei siis tarvitse olla erityisen kiitollinen siitä, että tuntemattomat tulevat juttelemaan tai kommentoimaan. Itse asiassa kenenkään ei tarvitse olla siitä millään tavalla kiitollinen tai edes hyvillään.

Toiseksi täytyy huomioida, että vaikka kohteliaisuuden sanominen synnyttää moraalisen velvollisuuden kiittää, tämä moraalinen kiittämisvelvollisuus ei kiinnity kohteliaisuuden sanojaan, vaan on olemassa itsekseen, ilman takaisinkytkentää. Ja koska takaisinkytkentää ei ole, ei kohteliaisuuden alkuperäisellä sanojalla ole minkäänlaista moraalista oikeutta odottaa, että kohteliaisuuden vastaanottaja todellakin kiittää häntä siitä.

Vielä vähemmän kohteliaisuuden sanojalla on oikeutta vaatia vastaanottajan kiittävän häntä. Tämä johtuu siitä, että kohteliaisuuden sanominen on yksipuolinen toimi, jonka tarkoituksena on tuottaa toiselle henkilölle hyvää mieltä. Lisäbonuksena voi olla, että sanojalle tulee hyvä mieli siitä, että hän on tehnyt moraalisesti oikein. Sen sijaan sanoja ei voi kehullaan asettaa toiselle henkilölle toimimisvelvoitetta, sillä toimimisvelvollisuuden asettaminen yksipuolisesti on kohteliaisuuden antiteesi, jota kutsutaan komenteluksi*, eikä se ole hyveellistä. Jos kehumisen tarkoituksena on siis vain kiitosten saaminen, on syytä kysyä, toimiiko henkilö vain tuottaakseen muille hyvää mieltä, vai onko kyseessä enemmänkin kiitosten kalastelu.

Mutta jos kohteliaisuuden vastaanottajalle syntyy moraalinen velvollisuus kiittää, eikä hän kuitenkaan kiitä, mitä siitä pitäisi ajatella? Lähtökohtaisesti ei mitään. Kehun antanut on tehnyt oman osuutensa; kehu on sanottu ääneen ja vastaanottaja on sen kuullut. Kuten todettua, vastaanottaja voi kiittää siitä tai olla kiittämättä, se on hänen oikeutensa. Jos kiitosta ei kuulu, kehuja voi vetää henkilöstä omat johtopäätöksensä – joskin muistaen sen, että henkilöllä voi olla montakin hyvää syytä olla kiittämättä: ehkä hän haluaa olla tulematta häirityksi; ehkä hän käsittää kehun väärin; ehkä häntä ei juuri sillä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa.

Pitääkö siis kohteliaisuudesta kiittää?

No, kyllä se varmaan olisi kohteliasta – mutta tästä moraalisesta velvollisuudesta huolimatta ei ole mikään pakko. Ja koska moraaliset velvollisuudet ovat olemassa vain itsekseen, ei kohteliaisuuden sanojalla ole mitään oikeutta olettaa, että häntä kiitetään. Vielä vähemmän tällä on minkäänlaista oikeutta vaatia kiitosta kohteliaisuudesta, jota henkilö ei ole itse pyytänyt. Jos siis haluat toimia hyveellisesti, toimi hyveellisesti. Siihen sinulla on tietysti moraalinen velvollisuuskin. Mutta älä oleta, että muilla syntyy velvollisuus kiittää sinua asioista, joita he eivät ole sinulta edes pyytäneet.

 

* Joissain tapauksissa tällainen "komenteluoikeus" voi olla olemassa – esimerkiksi työsuhteissa työnantajalla on oikeus käskeä työntekijää – mutta tämä perustuu siihen, että työntekijä on työsopimuksessa sitoutunut tottelemaan työnantajan käskyjä työhön liittyen. Sen sijaan tasavertaisten ihmisten välillä tällaista oikeutta ei voi lähtökohtaisesti olla ilman erillistä suostumusta.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€