Hyveet tieteessä ja arjessa

Hyveet tieteessä

Puhe hyveistä on usein etäistä ja irrallaan arjesta. Silti olemme varmaan samaa mieltä siitä, että olisi hyvä, jos ihmiset olisivat oikeudenmukaisia, lempeitä ja kohtuullisia. Kehotus noudattaa hyveitä ei silti johda juuri mihinkään. Se on kuin vanhemman kehotus lapselleen: ”Ole varovainen!”

Postmodernissa kielenkäytössä sana persoona on korvannut luonne-sanan, jolla oli aikoinaan vahva arvolataus. Jos ennen sanottiin, että ihmisellä on luonnetta, se oli aina myönteistä. Tänään uhrautuminen ja itsehillintä ovat korvautuneet itsensä toteuttamisella, kokemusten ja nautintojen hankkimisella sekä materialistisilla tavoitteilla.

Postmodernin kulttuurin kehotuksen mukaan jokaisen on löydettävä oma arvonsa, koska arvot ovat suhteellisia. Moraalipsykologi Jonathan Haidtin mukaan tämä riistää lapsilta oikeuden historiaan, traditioon ja uskonnolliseen perintöön. Kehotus löytää jostakin ”sisältä” arvoja on kuin vaatisi jokaista keksimään itselleen oman kielen.

Ihmisten vieraantuminen yhteisistä arvoista ja hyveistä on suuri vaaratekijä. On helppo antaa periksi houkutuksille, jotka voivat tulla omista tarpeistamme tai sitten joku johdattaa meidät kiusaukseen.

Hyveet historian valossa

Aristoteles opetti, että hyvässä elämässä voi kehittää vahvuuksiaan, saavuttaa potentiaalinsa ja tulla siksi, millaiseksi luonto on tarkoittanut. Hyvää elämää kuvastaa eudaimonia, jolloin ihminen hyveiden avulla kukoistaa ja toteuttaa itseään.

Platon ja Aristoteles kirjoittivat hyveistä ja niiden merkityksestä ihmisen onnelle. Lännen sivistyksellä on vahva perusta antiikissa ja juutalais-kristillisessä traditiossa.

Jonathan Haidtin mielestä hyveiden pohdiskelu jäi rationaalisen ajattelun jalkoihin. Hyveet olivat abstrakteja eikä niitä voitu tarkkaan määrittää. Tiede ei saa otetta hyveistä, sillä niissä otetaan vahvasti kantaa hyvän puolesta pahaa vastaan, mikä on tieteelle vierasta.

Hyve-etiikassa vallitsee yhä näkemyseroja siitä, ovatko moraaliset periaatteet ehdottomia velvollisuuksia, suoranaisia käskyjä vai onko moraalisia ratkaisuja aina arvioitava niiden seurausten mukaan. Jos moraali riippuu olosuhteista ja tilanteista, emme voi tietää, mikä on hyvää, ennen kuin näemme, mitä jostakin teosta seuraa.

Hyveissä on kyse kaikille kulttuureille ominaisista myönteisistä luonteen ominaisuuksista, sillä hyveet eivät ole suhteellisia, tilanteista ja kulttuureista riippuvaisia.

Tieteellinen psykologia ja hyveet

Psykologi Blaine Fowers pitää kestämättömänä jyrkkää eroa, joka on tehty faktojen ja arvojen välille sekä objektiivisen ja subjektiivisen välille. Tämä jyrkkä erottelu vaikeuttaa pyrkimystä tutkia ja parantaa maailmaa.

Psykologia on tieteenä ja sovelluksina aina eettistä toimintaa. Tulokset ovat parhaita silloin, kun ne edistävät ihmisen hyvää.

Psykologian teoriassa ei ole kuvattu hyveitä. Ihmisen itsekkyyttä on sen sijaan jatkuvasti tuotu esiin. Ihmistä vetää puoleensa kuitenkin niin paha kuin hyvä.

Sata vuotta sitten oli luonnollista puhua hyveistä ja korostaa kunnian, hyvän maineen, velvollisuuden ja sisäisen eheyden merkitystä. Nykyisin puhutaan ihmisistä mielenkiintoisina, kiehtovina, viehättävinä, hehkuvina, vahvoina, vakuuttavina ja hallitsevina.

Luonnontieteiden menestys on houkutellut poistamaan moraaliset tulkinnat tieteestä. On tieteellisempää kuvata ihmisen vieraantumista, epätoivoisuutta ja turhautuneisuutta kuin hänen myönteistä otettaan elämästä.

Tieteessä totuudella on suuri arvo, sillä vapauden ohella totuus kuuluu länsimaisten yhteiskuntien perusarvoihin. Psykologian sovelluksissa (terapiat) korostuvat arvoneutraalius ja asiakkaan autonomia. Vaikka terapeutilla on omat arvonsa, niitä ei ole lupa tuoda avoimesti esiin.

Kuitenkin useat terapiasuuntauksien edustajat ovat kirjoituksissaan ottaneet vahvasti kantaa arvoihin. Esimerkiksi Sigmund Freud, Carl Rogers ja Albert Ellis arvostivat suuresti autonomiaa liittymisen kustannuksella.

Myös diagnostiikassa arvonäkökulma on aina ollut mukana. Kun ihmisen käyttäytymistä kuvataan, sanat eivät ole arvojen suhteen neutraaleja. Jokaisen diagnostisen nimikkeen takana on aina jokin ihmiskuva ja tulkinta siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Yksilön ominaisuuksia painottavat diagnoosit heijastavat ja vahvistavat tämän.

Positiivisen psykologian määrittämät hyveet

Martin Seligman on määrittänyt positiivisen psykologian piirissä hyväksytyt yleisinhimilliset hyveet. Hän uskoo näiden pätevän kaikkialla maailmassa, vaikka niiden tulkinta jonkin verran vaihtelee eri kulttuureissa:

  1. Viisaus ja tieto: uteliaisuus, tiedonhalu, sosiaalinen älykkyys ja arviointikyky
  2. Rohkeus: sankaruus tai sitkeys ja päättäväisyys
  3. Humaanius ja rakkaus: lempeys, halua huolehtia muista ja tehdä työtä heidän hyväkseen
  4. Oikeudenmukaisuus: reiluus, halu toimia tasa-arvoisesti kaikkia kohtaan
  5. Itsehillintä: kohtuullisuus, muiden huomioiminen ja parhaimmillaan aito nöyryys
  6. Transsendenssi: henkisyys, hengellisyys, spirituaalisuus, toiveikkuus, anteeksiantavuus, kiitollisuus, innostus ja huumorintaju

Seligman korostaa, että hyveet ovat kulttuurien olennainen osa. Jokaisella aikakaudella on suosikkinsa, joita erityisesti korostetaan.

Hyveiden merkitys elämässä

Hyveitä kuvaavat Blaine Fowersin mukaan seuraavat periaatteet:

  1. Ihmiset tavoittelevat asioita, jotka he mieltävät arvokkaiksi ja tavoittelemisen arvoisiksi.
  2. Tavoitteiden toteuttaminen vaatii hyveitä ja persoonallisia vahvuuksia
  3. Hyveet näkyvät ihmisten toiminnassa ja teoissa
  4. Teot perustuvat ymmärrykseen siitä, mikä on paras tapa toimia
  5. Näitä tekoja tehdään sekä tietoisesti että spontaanisti
  6. Hyveet opitaan ohjauksen ja palautteiden avulla.
  7. Hyveiden noudattaminen vaatii viisaita valintoja siitä, kuinka toimitaan tietyissä tilanteissa.

Hyveille on ominaista hyvien tekojen toistuminen ja niiden johdonmukaisuus. Hyveellinen ihminen ei helposti anna periksi houkutuksille eikä toteuta hyveitä vain omaksi edukseen.

Luonne kehittyy hyveitä noudattamalla eli toimimalla hyveellisesti. Hyveet ovat harjoittelun tulosta; harjoitus johtaa luonteen kehittymiseen.

Tämä näkemys kiistää tulkinnan, jonka mukaan tilanteet ratkaisevat ihmisen käyttäytymisen. Luonteen merkitys ei näy yhdessä tilanteessa, vaan monien tilanteiden antamana kokonaiskuvana.

Odotamme, että rehellinen ihminen on aina rehellinen. Hyveiden noudattaminen perustuu siihen, että ihminen haluaa noudattaa niitä ja on teoistaan tietoinen.

Hyveissä on aina viisautta mukana, sillä viisaus varmistaa, että hyvettä toteutetaan oikealla tavalla olosuhteet huomioon ottaen.

Aristoteleen mukaan tunteet liittyvät hyveisiin. Jos on vahvan tunteen vallassa, toiminta voi kärsiä ja jos tunnetta ei ole lainkaan, myötätunto ja kiinnostus eivät lainkaan herää. Perinteisessä ajattelussa tunteiden kesyttäminen järjen avulla johtaa mielentyyneyteen ja kykyyn nauttia elämästä.

Hyve-etiikassa tunteet heijastavat yksilön luonnetta. Kun tunteet ja teot ovat harmonisessa suhteessa toisiinsa, toiminta on kiitoksen arvoista. Oikeudenmukaisuuden hyve edellyttää, että vääryyden näkeminen herättää suuttumusta ja suuttumus johtaa oikeuden edistämiseen.

Hyveiden noudattamisen perustana on halu noudattaa hyveitä, halu toimia tavalla, joka johtaa parhaaseen lopputulokseen. Hyveiden mukainen toiminta tuottaa mielihyvää. Hyvä opettaja iloitsee siitä, että saa opettaa.

Tällöin moraaliset tavoitteet ovat osa minuutta, eivätkä enää perustu ulkoa tuleviin ohjeisiin. Kyse ei tällöin ole siitä, että ihmisistä tulisi täydellisiä, vaan että heille on ominaista jatkuva pyrkimys hyveiden noudattamiseen.

Hyveiden vaaliminen

Aristoteleen mukaan luonto on antanut ihmisille edellytykset hyveisiin, joita tulee vaalia, jotta ne puhkeasivat esiin. Hyveitä opitaan vain tekemällä hyviä tekoja aivan samalla tavalla kuin opetellaan mitä tahansa taitoa.

Hyveiden oppiminen edellyttää ohjausta ja kannustusta sekä mahdollisuuksia toimia hyveellisesti. Hyveet eivät siis tule itsestään esiin.

Hyveellisyydessä on kyse tietoisista valinnoista, sillä ihminen haluaa tietoisesti toimia oikein. Hyveissä on paljon spontaania ja luonnollista, mutta ne vaativat myös tietoista harkintaa.

Hyveiden vaaliminen ei ole vain järjen varassa tapahtuvaa toimintaa, vaan siinä on myös tunteet mukana. Ihminen voi oppia katsomaan sivusta toisen kärsimystä ja jopa tuottamaan sitä, mutta hän voi myös oppia nauttimaan toimiessaan hyveiden mukaisesti ja paheksumaan hyveiden vastaisia tekoja.

Käytännöllinen viisaus eli harkintakyky on arkielämässä tärkeä ominaisuus, sillä hyve-ettikka ei koostu sääntöjen luetteloista. Tilanteet ovat erilaisia ja vaativat tietoista harkintaa.

Hyveelliset teot edistävät ihmisen hyvinvointia.

Ihmisten arvostamista asioista voidaan erottaa ulkoinen hyvä: raha, tavara, maine ja arvostus sekä sisäinen hyvä: ystävyys ja oikeudenmukaisuus. Ulkoisen hyvän tulisi aina olla alisteista sisäiselle hyvälle. Hyve-etiikan mukaan hyveet (esim. totuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus) eivät ole kiinni tuloksesta, vaan aidosta pyrkimyksestä toimia tavalla, joka on omantunnon mukaista.

Monet tutkimukset osoittavat selvästi, että hyvinvoivat ihmiset ovat hyveellisiä ihmisiä. Heidän kiitollisuuteensa liittyy myönteiseksi koettuun menneisyyteen ja toivo myönteiseen tulevaisuuteen. Heidän kokemuksensa rakkaudesta puolestaan viestii, että elämässsä on juuri nyt ihmisiä, jotka rakastavat ja joita voi rakastaa.

* * *

Kirjoitukseni päälähteenä on psykologian professori Markku Ojasen kirja Positiivinen psykologia, Edita, 2014.

Teuvo Toivanen

Teuvo Toivanen oli Lääketehdas Orionin Oyj:n palveluksessa markkinoinnissa 15 vuotta ja Mercuri International Oy:n seniorikonsulttina ja työnohjaajana 17 vuotta. Nyt eläkeläisenä hän on toiminut Iso Kirja -opiston johtajuuskouluttajana 11 vuotta ja pastoreiden työnohjaajana, sekä Työturvallisuuskeskuksen auktorisoimana Työhyvinvointikorttikouluttajana. Hänellä on vaimo (aviossa 40 vuotta) ja neljä aikuista tytärtä. Teuvo pitää haasteenaan ihmiseksi kasvamista, sillä ihmiseksi ei vain synnytä, vaan myös kasvetaan. ”Hedelmistään puukin tunnetaan.”

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€