Kun kultainen sääntö ei riitä

golden_rule"Tee, kuten toivoisit itsellesi tehtävän".

Yksinkertainen moraalinen periaate, jonka käytännön sovellukset ovat yksinkertaisia. Jos toivot, että sinua kohdellaan hyvin, kohtele muita hyvin. Jos haluat, että muut ovat sinulle rehellisiä, ole heille rehellinen. Jos tahdot, että muut auttavat sinua, kun sinulla menee huonosti, sinun tulee auttaa muita, kun heillä menee huonosti.

Ja toisaalta päinvastoin: jos kohtelet muita ikävästi, voit olla varma, että hekin kohtelevat sinua ikävästi.

Kultainen sääntö on yksi kristinuskon kuuluisimpia opetuksia ("Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat" (Matt. 7:12)). Mutta kultainen sääntö ei suinkaan ole kristinuskon yksinoikeus. Kaikkea muuta. Kultainen sääntö löytyy jotakuinkin jokaisesta tunnetusta uskonnosta. Jos näin on, kyseisessä opetuksessa lienee ainakin hitunen totuutta mukana. Tuskinpa ympäri maailmaa olisi vain sattumalta tultu samaan johtopäätökseen.

Eikä kultaisen säännön kattavuus liity pelkästään uskontoihin, vaan samaa ajatusta on pyöritelty myös filosofiassa, psykologiassa ja ties missä oppiaineessa.

Kultainen sääntö on siis äärimmäisen universaali moraalisääntö.

Lisäksi se on myös täysin riittämätön.

Vaikka kultainen sääntö sinällään on hyvinkin käyttökelpoinen, se ei ole ongelmaton. Se nimittäin jättää huomioimatta sen, että henkilöt voivat olla eri mieltä siitä, miten haluaisivat itseään kohdeltavan. Suuri osa ihmisten ongelmista ja vähän suuremmalla mittakaavalla kulttuurien yhteentörmäyksistä johtuukin nimenomaan siitä, että kultaista sääntöä nimenomaan sovelletaan.

Anneli tahtoo aina itseään halattavan tavattaessa. Bertta on läheisyyskammoinen ja hänen mielestään paras tervehdys onkin tarpeeksi kaukaa sanottu "Hei, hauska tavata". Kun Anneli ja Bertta tapaavat, mitä tapahtuu? Anneli pyrkii halaamaan Berttaa ja Bertta juoksee kauhuissaan pakoon. Molemmat ovat sitä mieltä, että toinen on epäkohtelias ja loukkaa törkeällä tavalla kaikkia hyvän käytöksen tapoja. Sillä jokainen tietää, että tavattaessa halataan… tai ei todellakaan halata, riippuen siitä, kummalta kysyy.

Lisäksi joissain kulttuureissa tai alakulttuureissa henkilöiden rooleihin kuuluu erilainen käytös. Jos esimerkiksi tietyssä kulttuurissa miesten ja naisten kuuluu käyttäytyä eri tavalla erityisesti toisiaan kohtaan, ei kultainen sääntö ongelmitta sovellu näiden väliseen toimintaan, koska näiden odotetaan käyttäytyvän eri tavoin.

Välillä jopa ahdistelua on pyritty selittämään kultaisen säännön kautta. Joskus kuulee miesten puhuvan, miten hienoa olisi, jos edes joskus joku nainen tulisi kadulla kyselemään, lähtisikö mies tämän matkaan. Samalla viereisessä pöydässä naiset manailevat, miten taas tuli joitain miehiä kyselemään, lähtisikö nainen heidän matkaansa. Miehet tekevät aloitteita, koska toivoisivat sitä naisilta; naiset eivät tee, koska eivät itsekään halua joutuvansa sellaisten kohteeksi. Tällaisessa tilanteessa molemmat toimivat kultaisen säännön edellyttämällä tavalla, mutta kumpikaan ei ole tyytyväinen.

Esimerkit ovat kärjistettyjä, mutta kertonevat siitä, ettei kultainen sääntö suinkaan ole yleispätevä tai tuota pelkästään oikeita ratkaisuja.

Selvä. Kultainen sääntö ei siis aina toimi. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensinnäkin tilannetta voidaan aina tarkastella laajemmasta mittakaavasta. Ei siis ainoastaan "haluaisinko, että itseäni kohdeltaisiin samoin",  vaan "haluaisinko, että itseäni kohdeltaisiin samoin, ottaen huomioon meidän väliset näkemyseromme, maailmankatsomukselliset eromme, eromme sosiaalisissa suhteissa ja kaikki muutkin relevantit muuttujat?"

Tämä lähestymistapa tuottanee parempia tuloksia kuin pelkkä "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan", mutta toisaalta tämän säännön "yleispätevyys" on huomattavasti heikompi kuin kultaisessa säännössä. Ja mikä ylipäätään on relevantti muuttuja? Entä jos henkilö haluaa teoillaan osoittaa olevansa tasa-arvoisessa asemassa ja toivoo tasa-arvoista kohtelua, mutta teon kohde haluaa korostaa hierarkkista asemaa, ja myös itse uskoo, että hierarkkinen malli on parempi? Tällöin kultaisen säännön noudattaminen on enemmänkin iso keskisormi, tai vähintäänkin toiselle heitetty haaste.

Toinen tapa* lähestyä kultaisen säännön ongelmaa on se, että pyrkii päättelemään tilanteet, joissa kultaista sääntöä ei kannata soveltaa. Esimerkiksi yllätysjuhlat voisivat minusta olla oikein kiva yllätys. Jos siis mietin, järjestäisinkö vaimolleni yllätysjuhlat, kultaista sääntöä noudattassani vastaus olisi kyllä (koska tykkäisinhän sellaisista itsekin!). Tämä olisi kuitenkin virhe, sillä tiedän, että vaimoni 1) ei lähtökohtaisesti pidä yllätyksistä ja 2) vielä vähemmän yllätysjuhlista. Tässä tapauksessa kultaista sääntöä ei siis kannata noudattaa!

Toisaalta tämän lähestysmistavan voidaan katsoa johtavan jonkinlaiseen arvauskulttuuriin: koska en voi tuntea kaikkia ihmisiä yhtä hyvin kuin tunnen vaimoni, joudun toimimaan sokeasti (Kaj Sotalan mainio kirjoitus kysymis- ja arvauskulttuureista täällä). Minä ehkä haluaisin, että tässä tilanteessa minua kohdeltaisiin tavalla A, mutta ehkä tämä henkilö toivoisikin kohtelua B. Kysyminenkään ei aina ole mahdollisuus, sillä joissain tapauksissa jo pelkkä kysyminen voi olla etiketin vastaista tai pilata koko tilanteen. Esimerkiksi "haluaisitko, että järjestäisin sinulle huomenna yllätysjuhlat" on kysymys, jonka järjettömyyden käsittää varmasti jokainen.

Näilläkään korjauksilla ei siis päästä virheettömään tulokseen. Mutta tarkoittaako se, että kultainen sääntö olisi turha tai muuten aikansa elänyt?

Ei tarkoita.

Ongelmistaankin huolimatta kultainen sääntö on edelleen käyttökelpoinen. Erityisesti tilanteissa, joissa ei tiedä, miten toinen tahtoisi itseään kohdeltavan, kultainen sääntö osoittaa voimansa. Lähtökohtaisesti kultaista sääntöä soveltavan omatunto on puhdas ja kaksinaismoralismin ansa vältetty. Jos kerran käytettävissä olevien tietojen valossa itse olisi tahtonut itseään kohdeltavan niin kuin itse toimi, ei parempaa juuri voi vaatia. Ja vaikka myöhemmin saisikin tietoja, joiden perusteella olisi pitänyt käyttäytyä toisin… noh, jälkiviisaus on aina helppoa.

Jos kuitenkin jollain tavalla kultaista sääntöä päivitettäisiin, itse päivittäisin sitä näin: "Tee muille kuten tahdot itsellesi tehtävän, ellei sinulla ole syytä tehdä toisin".

 

* Voidaan myös perustellusti esittää kysymys, ovatko nämä kaksi tapaa kultaisen säännön ongelman ratkaisuun lopultakaan erilaisia lähestymistapoja. Mielestäni niillä on painotusero, mutta lukija voinee itse harkita, mitä mieltä asiasta on.

Kuva (CC BY-NC-2.0) Brent Moore @ Flickr.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€