Älä palvo pahaa karismaa

paha karisma

Karisma tarkoittaa alun perin armolahjaa. Mutta onko karisma aina hyvän puolella ja pahaa vastaan? Katleena Kortesuo luki Jesper Klitin kirjan ja jäi pohtimaan, pilaako karisman päämäärä karisman itsensä.

Kirjoitan parhaillaan kirjaa karismasta. Luin taustaksi Jesper Klitin kirjan Läpilyönti – 7 konstia kasvattaa henkilökohtaista vaikutusvaltaa (Talentum 2011).

Kirjansa sivulla 156 Klit puhuu pseudokarismasta. Hän perustelee terminsä sillä, että ”oikeasti karismaattisilla ihmisillä on positiiviset aikeet eivätkä he siksi halua hyväksikäyttää toisia”. Klitin mukaan siis aito karisma pyrkii hyvään, ja muu on pseudokarismaa.

Klit listaa ominaisuuksia, joista tunnistaa pseudokarismaattisen ihmisen:

  1. Puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.
  2. Tuntee itsensä poikkeukselliseksi. Kokee olevansa normaalien sääntöjen yläpuolella.
  3. Vaatii usein itselleen paikkaa kommunikaation keskipisteenä.
  4. On kiinnostuneempi muodosta kuin sisällöstä.
  5. Syyttää ketä tahansa muuta paitsi itseään, jos jokin menee pieleen.
  6. Liioittelee tarinoissaan ja keksii valeita erinomaisuudestaan.
  7. Pitää merkityksettömänä sellaista tietoa, joka ei sovi hänen maailmankuvaansa.
  8. Keskittyy kommunikaatiotilanteissa ulkomuotoonsa.
  9. Teeskentelee
  10. On erittäin itsepintainen. On päättänyt olla oikeassa tai taivutella sinut.

Kas, Klitin listasta meille piirtyy vanhan kunnon narsistin luonnekuva. Mutta eikö narsisti muka voi olla karismaattinen?

Pseudokarisma on pahaa karismaa

Änkyröin pseudokarisma-termiä vastaan. Määrittyykö karisma todella intentionsa perusteella? Entä jos ihminen haluaa edistää lasten urheiluharrastusta ja lisäksi saada huijattua rahaa taloyhtiönsä vanhuksilta? Onko hän lasten kanssa karismaattinen ja vanhusten kanssa ei?

Ymmärrän Klitin tarpeen jakaa karisma oikeaan ja väärään. Syitä on oman arvaukseni mukaan ainakin kaksi.

Ensinnäkin kreikankielisen kharisma-sanan alkuperäinen merkitys ’lahjana’ viittaa myönteiseen sisältöön. Jos narsismikin on karismaattista, olemme edenneet varsin kauas kharisma-sanan alkuperäisestä positiivisesta merkityksestä. Ja lisäksi – eiköhän narsisteja ollut myös muinaisessa Kreikassa. Heitä tuskin kutsuttiin karismaattisiksi ja armolahjan saaneiksi.

Toisekseen Klit itse viestintävalmentajana puhuu karisman puolesta. Hän taatusti kuulee usein väitteitä, joiden mukaan ”liika karisma on pahasta” ja ”karisma voi johtaa harhaan”. Niinpä Klitin on kenties helpompi yksinkertaistaa, että aito karisma on hyvää ja muu on pahaa pseudokarismaa. Samalla adjektiivi karismaattinen näytetään vain hyvänä ominaisuutena, eikä pelättävänä asiana.

Itse en kuitenkaan puhu mielelläni pseudokarismasta. Silloin harhaudumme arvioimaan ihmisten intentioita – mikä on usein mahdottomuus. Samalla astumme ansaan, jos jaamme kaikki aikeet joko hyviin tai pahoihin. Onhan olemassa valtava määrä hyvän ja pahan välimuotoja. Jos joku haluaa alentaa yritysveroa, yhden mielestä hän on sankari ja toisen mielestä ahne porho.

Älä pelkää hyvää karismaa

Todennäköisesti me kaikki viestintävalmentajat törmäämme karismankaihtajiin. Itse kuulen usein esiintymisvalmennuksissa sellaisia väitteitä kuin ”liian taitava puhuja on manipuloija” ja ”eihän nyt tässä kai haluta olla pelkkiä hokkuspokkustelijoita”.

Kyseessä on pelko siitä, että kaikki karisma on pahaa karismaa. Aivan kuin kaikki viehätysvoima ja intensiivisyys olisi valjastettu pahan käyttöön, eikä niitä voisi käyttää tavalliseen, rakentavaan viestintään.

Jos olet luonteeltasi karismankaihtaja ja kuuntelet jotain puheenvuoroa, käy läpi Klitin lista. Jos löydät puhujasta pahan karisman, suhtaudu tähän varauksella. Sen sijaan jos puhujalla on rakentavaa karismaa, anna mennä ja nauti.

Parhaimmillaan karismaattisen esiintyjän puheenvuoro on yhtä upea kokemus kuin laadukas näytelmä: koskettaa tunteita ja antaa pohdittavaa.

Karismaattinen narsisti

Eräs kaverini oli vuosikausia töissä narsistilla. Paha karisma oli lumonnut hänet. Esimiehen hymy tuntui auringonpaisteelta, kehut taivaan mannalta – ja raivonpurkaukset täysin ansaituilta ja ymmärrettäviltä.

Kun kaverini lähti pois pahan karisman alta ja perusti oman yrityksen, kesti kuulemma puoli vuotta toipua. Oma arki oli tyhjää ilman karismaattista johtajaa. Ei ollut enää auringonpaistetta eikä taivaan mannaa. Vasta seuraavana vuonna hän kykeni analysoimaan pahan karisman toimintaa analyyttisesti.

Väitän, että Klitin tarkoittama pseudokarisma on aitoa karismaa. Muuten narsistit eivät onnistuisi tavoitteissaan vuositolkulla. Aito karisma on viehätysvoimaa, läsnäoloa, intensiivisyyttä ja esiintymistaitoa. Se saa ihmiset luottamaan puhujaan ja katsomaan häntä ylöspäin.

Ongelmana on se, että jotkut ihmiset käyttävät karismaa tuhoaviin tarkoituksiin. Karisman avulla tietyntyyppinen ihminen lääkitsee itseään ja sivelee omaa egoaan.

Mistä tuntee pahan karisman?

Emme voi aina tietää ihmisten intentioita, ja joskus oma tulkintammekin voi vääristää niitä. Niinpä intentiot eivät käy pahan karisman tunnistamiseen.

Sen sijaan meillä on yhä arvioinnin keinona se, mitä menetelmiä karismaattinen ihminen käyttää. Palaan tässä Klitin listaamiin pseudokarisman piirteisiin. Jos ihminen suurentelee saavutuksiaan, puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, ohittaa muiden mielipiteet ja pitää itseään ylivertaisena, kyseessä on pahan karisman kantaja.

Klitin lista on siis hyödyllinen, vaikka en allekirjoitakaan pseudokarisman olemassaoloa. Sen sijaan listan avulla tunnistaa pahan karisman, joka on vaarallinen vaikuttamisen väline.

Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuo on bloggaaja, kouluttaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut selkeään tekstiin, sisältömarkkinointiin ja verkkokirjoittamiseen. Katleenan Ei oo totta -blogi on Suomen luetuimpia viestinnän alan blogeja.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€