Christopher McCandless: Kulkuri totuuden perässä

mccandless

Tämä kirjoitus on ensimmäinen juttusarjassa Jättiläisten harteilla, jossa esitellään henkilöitä, joiden poikkeuksellisesta tai esimerkillisestä elämästä jokainen voi hakea inspiraatiota. Jatkossa tekstejä julkaistaan torstaisin vuoroin vieraskynien ja elokuva-analyysien kanssa.

Christopher McCandlessin (1968-1992) elämä on tarina siitä, kuinka luopuminen on usein välttämätön askel kohti aitoa vapautta.

McCandless, aliakseltaan Alexander Supertramp, syntyi ylemmän keskiluokan amerikkalaisperheeseen. Hän oli luokkansa priimus, joka oli kiinnostunut lapsenomaisella innostuksella lähes kaikesta. Eniten häneen vetosi silti vapaus ja kaipuu luontoon.

“Ei ole suurempaa iloa kuin jatkuvasti muuttuva horisontti, se, että joka päivä paistaa uusi ja erilainen aurinko.”

McCandless valmistui yliopistosta erinomaisin arvosanoin, ja hän olisi helposti voinut jatkaa opintojaan Harvardin lakikoulussa säästöjensä turvin. Toisin kuitenkin kävi: kesällä 1990 hän lahjoitti 24 000 dollaria hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamille, hylkäsi omaisuutensa, vaihtoi nimensä ja poltti taskurahansa.

Hän, kuten monet muut vapautta ja totuutta etsivät, koki, että maallinen omaisuus muodostaisi suuren esteen hänen matkalleen. Hän teki töitä siellä, missä sitä oli tarjolla: maatiloilla, baareissa, asuntovaunukylissä. Hän liftasi, vaelsi ja ajelehti kohti päämääriään – ja usein jopa hylkäsi päämäärät kokonaan. Hän opiskeli kädentaitoja, jotta voisi paremmin selviytyä luonnossa. Hän soitti kitaraa ja lauloi nuotion äärellä ystäville, jotka olivat vielä hetki sitten olleet ventovieraita.

“Rakkauden, rahan tai maineen sijaan anna minulle totuus.”, hän toisti usein lempiajattelijansa Hendy David Thoreaun sanoja.

McCandless oli idealisti, joka uskoi ihmisten hyvyyteen. Hän luotti siihen, että saamalla aidon yhteyden toisiin hänen vähäiset tarpeensa tulisivat lopulta täytetyiksi.

Monet McCandlessin kanssa tekemisissä olleet kuvailivat häntä lähes maagiseksi ihmiseksi, joka vain ilmestyi jostakin ja valloitti kaikki sydämen puhtaudellaan – ja sitten hän jatkoi matkaansa.

Se mikä alkoi 1990 pitkänä vaelluksena läpi Yhdysvaltojen päättyi traagisesti 24-vuotiaan McCandlessin kuolemaan Alaskassa. Nuo kaksi vuotta hän eli kuitenkin sellaisella intensiteetillä, jolla meistä jokaisen olisi syytä elää edes kerran. Elämän arvoa mitataan usein sen pituudella; ehkä meidän olisi syytä keskittyä kuitenkin sen laatuun.

McCandlessin elämä kääntyi Jon Krakauerin kirjaksi Into The Wild vuonna 1996 ja yksitoista vuotta myöhemmin samannimiseksi Sean Pennin ohjaamaksi elokuvaksi. Vaeltavaa elämäntapaa on halveksittu läpi historian, mutta jokaisen juurtuneen ihmisen olisi syytä katsoa, miltä todellinen vapaus näyttää. McCandlessin tarina on erinomainen paikka aloittaa.

Tunnetko henkilön, jonka tarina on syystä tai toisesta jäänyt kertomatta tai saanut vain vähäisesti huomiota? Otamme ideoita vastaan ja mahdollisuuksien mukaan julkaisemme tarinoita meille lähetetyistä ehdotuksista! Ideat voi lähettää osoitteisiin: sebastiannhkoskinen[at]gmail.com ja samuel[at]filosofisalovuori.fi

Sebastian Koskinen

Kirjoittaja on toimittaja, joka työnsä ohella mietiskelee velvollisuus- ja hyve-etiikkaa sekä romantiikan estetiikkaa. Vapaa-ajalla hän valokuvaa, kokkaa intohimoisesti ja innostuu uusista oluista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€