Kiitos palautteestasi! Mitä pohdintoihisi (tai kipuiluihisi?) "täydellisyydestä" tulee, uskoisin että saat paljon irti Hyvejohtajuus-kirjan nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveiden suhdetta käsittelevästä luvusta (s. 29). Ne ovat veljeksiä, kuten Oskari Juurikkalakin kirjoitti mainiossa artikkelissaan http://hyvejohtajuus.fi/62/noyryys-ja-suurisieluisuus-pikkusieluisuus/.

Isäni suku on Keminmaalta, joka on Lapin läänissä. Vancouverista, äitini puolelta, tulee sitten lisä-flavoreja. Suomessa saa selitellä etunimeä ja Kanadassa sukunimeä. Mutta eipä tässä valittamista, päinvastoin.

"Poliitikosta, joka ottaa oman ja järjestelmien rajallisuuden todesta, mutta säilyttää korkeat tavoitteeensa, voi tulla täydellisin mahdollinen poliitikko"! Mahtava rohkaisu, kiitos! Uskon löytäneeni tuosta itseni ja ehkä ei pitäisi pelätä liikaa tuota "täydellisyyttäkään", eihän sen tarvitse aivan absoluuttista olla. "Mahdollisimman täydellinen" kuulostaisi ehkä silti paremmalta kuin "täydellisin mahdollinen" – tai en tiedä, ehkä huomenna "täydellisin mahdollinen" kuulostaa jo ihan mahdolliselta. =)

Odotan seuraavaa osaa!

PS. Esittelyssä kerrottiin, että sukujuuresi ovat Suomen Lapista (isän puolelta?). Se selittää paljon, lappilaiset on hyviä ja aitoja ihmisiä!