Tarina naputtajista ja kuuntelijoista
Miksi ideaasi ei ymmärretä ja mitä voit sille tehdä

idea

Valitse jokin sävel, jonka kaikki tuntevat. ”Paljon onnea vaan” tai vastaava. Joko valitsit? Seuraavaksi arvioi kuinka moni kymmenestä kuuntelijasta tunnistaisi sävelen, jos naputtaisit sen pöytään.

Itse asiassa, voit kokeilla naputtaa hetken tuota säveltä. Kokeile vain, ei kukaan katso sinua hassusti. Naputtelu on ihan normaalia puuhaa. Siitä vain! Naputtelu vaatii vain pari sekuntia ja siten saat paljon enemmän irti tästä artikkelista.

Nap, nap! Hyvä meininki, eikö? No, kuinka moni arvaisi valitsemasi sävelen?

Älä lue eteenpäin ennen kuin olet vastannut.

Elizabeth Newton Stanfordin yliopistosta esitti vastaavan tehtävän vuonna 1990. Kokeen aikana yhteensä 120 säveltä naputettiin pöytään.

Yksi naputti, toinen kuunteli.

Naputtajalta kysyttiin, kuinka todennäköisesti kuuntelija arvaa oikein.

Kuuntelija arvasi.

Naputtajien arvion mukaan sävel arvattaisiin oikein 50% todennäköisyydellä. 120:stä kuuntelijasta 60:n pitäisi siis arvata oikein. Mikä oli oma arviosi?

Loppujen lopuksi kolme arvasi oikein. Ei oletusarvoinen 60, ei edes 30, vaan kolme. Viesti meni perille 2,5 %:n todennäköisyydellä.

Miten naputtaja voi arvioida noin pieleen?

Heitä vaivaa TIEDON KIROUS. (Se on niin vakavaa, että se pitää kirjoittaa isoin kirjaimin.) Heidän naputtaessaan päässä alkaa soida valittu sävel. Sitä ei voi olla kuulematta, kuten ehkä huomasit, jos rohkeasti naputit itseksesi.

Naputtajien päässä naputukset osuvat täydellisesti säveleen.

"Pal-jon on-ne-aa vaan,
pa-da pam-pam pam-pam".

Mutta kuuntelijat kuulevat vain outoa morsekoodia. Nap nap, nap nap, nap nap.

TIEDON KIROUS on väistämätön. Opittua ei voi oppia pois. Tietoa ei noin vain suljeta ajatuksista, jos osia siitä pitää samalla välittää.

Kuitenkin ideoiden välittäminen on varsin yleistä puuhaa. Sitä yrittävät mm.

  • opettajat ("Klorofylli ja yhteyttäminen…")
  • liiketoiminnan johtajat ("…osakkeenomistajien arvon kasvattaminen…")
  • poliitikot ("…kuntauudistuksen synergiaedut…")
  • lasten vanhemmat ("…äläkä räplää sitä puhelinta koko ajan!")

Olemme luultavasti olleet sekä välittämässä että vastaanottamassa ideoita. Kokemuksesta tiedämme, että idea ei useinkaan tartu, mutta saatamme myös muistaa kertoja, jolloin idea tarttui.

Lämmöllä muistelemamme opettaja sai innostumaan ja oppimaan. Hyvä esimies kannusti ja sai meidät yrittämään kovasti. Ja joskus jopa lapsemme ovat kuunnelleet ja painaneet sanamme mieliinsä.

Milloin idea välittyy? Miksi yksi viesti valuu kuin vesi hanhen selästä, mutta toinen on kuin superliimaa? Voitetaanko TIEDON KIROUS vain tuurilla?

Dan ja Chip Heath antavat loistoteoksessaan Made to Stick tarttuvan idean tarkistuslistan, jolla kirous taltutetaan.

Tarttuva idea on

  • Yksinkertainen
  • Yllättävä
  • Konkreettinen
  • Uskottava
  • Tunteikas
  • Tarina

Englanniksi lista on kenties muistettavampi. Tai ainakin alkukirjaimet ovat.

  • Simple
  • Unexpected
  • Concrete
  • Credible
  • Emotional
  • Story

Tulevien viikkojen aikana jaan pari tarinaa kustakin kohdasta. Sinulla on varmasti idea tai ajatus, jonka haluat välittää ja nämä tarinat tulevat auttamaan sinua vaikeassa tehtävässäsi.

Ideasi kumpuaa tiedosta, jota toisilla ei ole. Tuon tietomäärän vuoksi muotoilet viestin luontevasti eri näkökulmat huomioivaksi, täydellisen kattavaksi paketiksi. Paketiksi, joka normaalien ihmisaivojen on mahdotonta sulattaa.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€