Pelon pelko tekee minusta puoli-ihmisen

pelonpelko

Eniten maailmassa pelkään pelon tunnetta. Pelkään sitä niin paljon, että en halua kuulla siitä edes kertomuksia. Kestän vain selviytymistarinat, mutta en sitä, että pelko lamauttaa ihmisen.

Heräsin juuri äsken. Olin ollut tyhjässä ränsistyneessä talossa, jossa repaleiset haamut vainosivat minua. Yritin väistellä niitä ja löytää paikan, jossa levätä. Haamut eivät antaneet periksi.

Niinpä suutuin. Otin veitsen ja hyökkäsin haamujen kimppuun. Ensimmäiseltä rikoin älypuhelimen, ja sekös aavetta kiukutti. Sen jälkeen menin katkomaan haamujen pelottelulavasteisiin liittyvät narut. Lavasteet sortuivat. Juuri kun olin valmis silpomaan veitsellä haamutkin, heräsin.

Päällimmäisenä oli kiukku ja viha, mutta muistin myös sen, että olin pelännyt vähän aikaisemmin.

Kauhu muuttuu toiminnaksi

En ole nähnyt "oikeaa" painajaista enää vuosiin. Kaikki kauhu-uneni päättyvät siihen, että ratkon tilanteen. Joko ryhdyn toimimaan unen ehdoilla niin kuin haamu-unessa, tai sitten tajuan kesken unen, että tilanne ei ole totta. Silloin käytän tietoisesti unen sallimia mahdollisuuksia: kelaan onnettomuuden takaisinpäin tai muutan hirviön kiisseliksi.

Pelon tunne on niin lamauttava, että taistelen sitä vastaan. Unessa keinot ovat vain erilaisia kuin tosielämässä.

Minulle sattuu oikeassa arjessa asioita, joista useimmat näkevät painajaisia. Olen kolmesatapäisen yleisön edessä, ja kaula-aukko repsahtaa alas. Olen kouluttamassa ja yhtäkkiä kaikki esitystekniikka pettää.

En enää pelkää tällaisia tilanteita. Arki on opettanut, ettei niissä ole pelättävää. Kaikista tilanteista selviää huumorilla ja muuttamalla omaa toimintatapaa.

Usein pelosta selviää myös järjellä. Berliinin tuomiokirkon ylimmän tornin näköalatasanne on pelottavan korkealla, mutta tiedän ettei minulle käy kuinkaan, koska luotan saksalaiseen viranomaisvalvontaan. Kaide kestää kyllä, joten ei ole mitään järkeä pelätä.

Pelkoon voi varautua myös etukäteen. Harrastan kamppailulajia, koska se nopeuttaa refleksejä ja vahvistaa oikeita liikeratoja. Lajista saattaa olla hyötyä, jos joskus joudun fyysisen hyökkäyksen uhriksi.

Tekeekö tämä pelottomuus minusta yli-ihmisen? Ei tee. Se tekee minusta puoli-ihmisen.

Pelon puute karkottaa empatian

Eniten maailmassa pelkään pelon tunnetta. Pelkään sitä niin paljon, että en halua kuulla siitä edes kertomuksia. Kestän vain selviytymistarinat, mutta en sitä, että pelko lamauttaa ihmisen.

Olen äärimmäisen huono kuuntelemaan kaveria, joka haluaisi perustaa yrityksen, lähteä työstään tai tehdä muun elämänmuutoksen – muttei uskalla. Päällepäin nyökyttelen ja ymmärrän, mutta sisäisesti ajattelen, että voi halvattu, minäkin uskalsin. Ei se nyt niin kamalaa ole. Jos nykytilanne ahdistaa, niin muuta se. Mene ja tee paperit.

Olen äärimmäisen huono kuuntelemaan kaveria, joka pelkää jo etukäteen sitä, että mitä jos rakkaimmat kuolevat yhtäkkiä.

Päällepäin olen ymmärtävinäni kuolemanpohdintaa, mutta sisäisesti ajattelen, että voi halvattu, lopeta turha pelkääminen. Ei kuolema poistu vatvomalla sitä etukäteen. Jos toimit turvallisesti ja terveellisesti, olet jo tehnyt kaikkesi. Kuolemanpelko ei johda mihinkään. Lopeta ja keskity tähän hetkeen. Tämä hetki on ainoa, josta sinulla on takuu. Tulevaisuutta ei ole kukaan meille luvannut.

Olen äärimmäisen huono kuuntelemaan kaveria, joka jo etukäteen pelkää projektin epäonnistumista tai sitä mitä muut hänestä ajattelevat. Päällepäin osoitan empatiaa, mutta sisäisesti ajattelen, että voi halvattu, ei tuosta ole hyötyä. Mieti etukäteen riskit ja ehkäise ne. Kukaan ei vaadi sinulta yli-inhimillistä suoritusta. Toiminta on paras lääke pelkoon.

Olen joskus illalla sängyssä miettinyt, pitäisikö tilata alitajunnalta oikea painajainen. Kyllähän niitä tulisi, jos antaisi tulla. Mutta en uskalla. Pelkään liikaa pelon tunnetta.

Tajuan olevani raukkamainen. Olisi rohkeampaa kohdata pelon tunne tunteena kuin taistella sitä vastaan. Olisi inhimillistä pelätä ja antaa tunteen tulla niskaan. Kaikkea ei tarvitse pyrkiä voittamaan.

Puoli-ihminen pelkää pelkoa niin paljon, ettei edes pysty tukemaan ystäväänsä tämän pelätessä.

[Tämä artikkeli on kirjoitettu 30.3.2015 klo 1.51, painajaisen jälkeen.]

Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuo on bloggaaja, kouluttaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut selkeään tekstiin, sisältömarkkinointiin ja verkkokirjoittamiseen. Katleenan Ei oo totta -blogi on Suomen luetuimpia viestinnän alan blogeja.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€