Etiketti ja käytöstavat – konservatismin kova ydin?

6722732985_5fa6b58aeb_m"Ovesta sisään käytäessä nainen menee aina ensin. Poikkeuksen tekee hissi, johon mies astuu ensin. Hissi on tekninen laite, jota mies käyttää".

Näin kuului tapakouluttaja Kaarina Suonperän nimiin laitettu lainaus, joka kiersi kuvamuodossa internetissä maaliskuussa. Ihmiset pahastuivat: Suonperähän selvästi sanoo, että naisen ei kuulu käyttää teknisiä laitteita, koska ne ovat "naiselle liian vaikeita". Herätys, emme elä missään 1950-luvulla!

Oikeasti kyseessä ei ole Suonperän antama ohje. Ohjeesta ei myöskään ole suoraan luettavissa, että naiset olisivat liian tyhmiä käyttämään teknisiä laitteita. Voidaankin väittää, että tämä ajatus on muodostunut kunkin lukijan päässä, kuten Per-Looksin ymmärtäminen negatiivisesti. Suonperän itsensäkään mukaan ei ole edes selvää, onko moista "hissisääntöä" ollut yleensäkään olemassa.

Mutta unohdetaanpa nyt nämä asiat. Entä jos kyseessä olisikin pätevä, etiketinmukainen käyttäytymissääntö?

Itseäni ihmetyttää, miksi juuri tästä (väitetystä) käyttäytymissäännöstä nousi kohu. Etikettisäännöillehän on ominaista, että ne perustuvat rooliodotuksiin, jotka perustuvat ihmisen taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan, sukupuoleen sekä muihin viiteryhmiin, joihin henkilö kuuluu. Samalla voisi moittia kaikkia etikettisääntöjä! Toisaalta, jos etikettisääntöjä moititaan, niitä moititaan juuri tästä syystä: ne ovat vanhanaikaisia ja perustuvat vanhanaikaisiin rooliodotuksiin ja käytösmalleihin, eivätkä huomioi ihmistä persoonana.

Kun herää keskustelu siitä, mihin etikettiä tarvitaan, vastaus on usein "etiketin noudattaminen kertoo ihmisen kunnioituksesta", "käytössääntöjen tunteminen helpottaa elämää" tai ihan vain "niin kuuluu tehdä".

Etikettisäännöt perustuvatkin ihmisen persoonan ja tilanteen erityispiirteiden tahalliseen huomiottajättämiseen. Sääntöjen noudattamisessa tärkeää on ihmisen tai tilaisuuden abstrakti viiteryhmä (mies, nainen, johtaja, työntekijä, häät, hautajaiset…), eivät ihmisen persoona tai tilaisuuden erityispiirteet.

Etikettisääntöjen toimivuus perustuu nimenomaan ihmisten ja tilanteiden käsittelyyn abstrakteina viiteryhminä. Ei tarvitse arvailla, minkälaista kohtelua juuri tietty henkilö haluaa tai miten juuri tietyissä juhlissa ollaan, kun on selvää, että kyse on tietystä viiteryhmästä: esimiestä puhutellaan töissä tietyllä tavalla ja häihin pukeudutaan eri tavalla kuin hautajaisiin. Kun toimit etiketin mukaisesti, osoitat kunnioitusta henkilöä ja tilaisuutta kohtaan.

Etiketti helpottaa elämää, koska sitä noudattamalla ei joudu arvailemaan. Etikettiä noudattamalla toimit oikein. Tässä mielessä etikettisäännöt rinnastuvat sotilaskoulutuksen periaatteisiin. Oleellista ei ole säännön järkevyys, vaan se, että sääntö on olemassa.

Usein intin sääntöjä arvostellaan siitä, että ne eivät joustamattomina aina tuota parasta mahdollista tulosta. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, että jokaisessa tilanteessa saavutettaisiin paras mahdollinen lopputulos, sillä säännön tarkoituksena ei ole tuottaa huipputuloksia, vaan välttää pahimmat virheet.

Siis se, että säännönmukainen toiminta on välillä tehotonta, on pienempi paha kuin se, että sooloilemalla ja "tilanteen mukaan improvisoimalla" sössitäisiinkin koko juttu. Ei siis ole tärkeää, onko sääntö järkevä. Tärkeää on, että

  1. sääntö on olemassa,
  2. sääntö on selkeä, ja
  3. sääntöä noudatetaan poikkeuksetta.

Tässä mielessä etikettisäännöt ovatkin abstrakteja. Kuten intin toimintatavat, etikettisäännötkin jättävät tilanteen erityispiirteet huomiotta. Ne ovatkin olemassa vailla liitäntää todellisiin ihmisiin tai tilanteisiin ja riippuvat pelkistä abstrakteista olosuhteista, kuten ihmisten viiteryhmistä. Tärkeää on etikettisäännön olemassaolo, ei se, onko sen soveltaminen aina täysin järkevää.

Nykyihmisen näkökulmasta tällaiset käytössäännöt ovat käytännössä mielivaltaisia. Vaikka käytössääntö olisi aikoinaan syntynyt käytännön sanelemana, nykyihmisen näkökulmasta niiden perusteet vaikuttavat mielivaltaisilta. Miksi mies pitää naiselle ovea auki? Koska niin pitää tehdä. Miksi hautajaisiin pukeudutaan tietyllä tavalla? Koska niin pitää tehdä. Miksi naisen tulee peittää olkapäät vihkimisen ajaksi? Koska niin pitää tehdä. Ja niin edelleen.

Lisäksi etikettisäännöt ovat olemassa itseään varten, sillä suurin etikettivirhehän on huomauttaa toiselle etikettivirheestä. Vaikka tälle on myös käytännön syitä (virheestä huomauttaminen nolaa henkilön tai ainakin aiheuttaa hänelle epämukavan olon, mikä on epäkohteliasta), se tekee etikettisäännöistä insulaarisen järjestelmän, jossa omia virheitä ei pääse huomaamaan eikä siten korjaamaan, koska kukaan ei kerro niistä. Voidaan siis väittää, että etikettiä noudatetaan, jotta etikettiä noudattavat voisivat tuntea tekevänsä asioita oikein.

Toisaalta tähän perustuu myös etikettiä harjoittavien kiinnostus etikettiin. Jos et osaa tarkkailla etiketin noudattamista, et todennäköisesti huomaa mitään väärää. Mutta jos osaat, huomaat, ketkä ovat etiketin taitajia ja ketkä eivät. Kukaan tuskin on saanut turpaansa, vaikka olisi pitänyt derbyjä cap-toe oxfordien sijaan. Jos kuitenkin tiedät, että etiketinmukainen kenkävalinta olisi cap-toe oxford, sellaisten bongaaminen kertoo henkilön taitavan etiketin salat.

Etiketti näyttäytyykin eräänlaisena mielettömänä masturbatorisena agenttileikkinä. Jos et ole agenttileikissä mukana, et näe maailmaa, jonka pelin "pelaajat" näkevät, sillä etikettiagentit pelaavat peliä vain itseään ja kaltaisiaan varten. Toisaalta, koska sääntöjen rikkomukset eivät johda mihinkään, eikä sääntöjen rikkomuksista saa huomauttaa, peliä todellakin pelataan vain sitä itseään ja toisia "pelaajia" varten.

Nykyään etiketin taitamista ei useinkaan koeta mielekkääksi. Tämä ei ole ihme. Maailma on individualisoitunut niin paljon, että sosiaalisiin viiteryhmiin perustuvana etiketti voidaan kokea jopa uhaksi. Välillä törmää esimerkiksi feministeihin, jotka pahastuvat siitä, että mies pitää heille ovea auki: osaahan nyt nainen itsekin avata oven! Tämä ei sinällään ole väärä reaktio. Onhan yksi feminismin ydinajatuksista se, että naista tulee kohdella yksilönä eikä vain "naisena". Kun etiketin perusajatuksiin taas kuuluu ihmisen yksilöllisyyden häivyttäminen, vaikuttaa ajattelutapojen yhteentörmäys jopa väistämättömältä.

Individualismi ei toki rajoitu vain feministeihin, vaan se on huomattavasti laajempi yhteiskunnallinen liike. Feminismi onkin vain yksi pieni osatoimija tässä individualistisessa, yhteiskunnallisessa megatrendissä.

Ketään ei enää kunnioiteta vain tämän aseman vuoksi, vaan kunnioitus on ansaittava. Oli sitten kyseessä kurittomat kakarat koulussa, perseilevät alokkaat intissä tai tötöilevät työntekijät duunissa, ketään ei olla valmiita kunnioittamaan vain siksi, että tämä on opettaja, sotilasarvoltaan korkeampi tai esimies firmassa. Pelkkä asema ei riitä kunnioituksen perustaksi. Sinänsä on hyvä, että ihmiset suhtautuvat auktoriteettien kunnioittamiseen terveellä kritiittisyydellä, mutta käytöstavoille tällainen on myrkkyä.

Se ei ole ihme, sillä käytöstavat ja auktoriteettien kunnioittaminen käyvät käsi kädessä. Käytöstavoilla onkin vankka yhteys status quon säilyttämiseen ja sitä kautta konservatismiin. Kirjassaan The Righteous Mind Virginian yliopiston psykologian professori Jonathan Haidt argumentoi, että konservatiivit tekevät päätöksensä useammalla akselilla kuin liberaalit (käytän sanoja tässä yhdysvaltaismerkityksissään). Oleellisesti konservatiivit ja liberaalit eroavat siinä, että konservatiiveille on merkityksellistä asioiden puhtaus/pyhyys ja lojaalius/auktoriteetti, kun taas liberaaleille nämä ovat asioita, jotka eivät yksinkertaisesti kuulu päätöksentekoon millään tavalla.

Tässä mielessä etikettisäännöt sijoittuvatkin konservatismin ytimeen. Niiden perusajatuksena on, että tietyt tilaisuudet ovat "puhtaita" tai "pyhiä" ja että niitä tulee kunnioittaa toimimalla tai pukeutumalla tietyllä tavalla. Etikettisäännöt perustuvat siihen, että toisten henkilöiden tulee kunnioittaa tietyssä asemassa olevia nimenomaan siksi, että he ovat tietyssä asemassa. Jos tilaisuuden puhtautta tai henkilön auktoriteettia ei kunnioita, tilanne turmeltuu.

Ollaan siis syvällä konservatismin ytimessä. Ei ole ihme, että nykymaailman individualistisessa ja liberaalissa asenneympäristössä etikettisäännöt näyttäytyvät mielettöminä.

Mutta eikö etikettisääntöjä sitten voitaisi päivittää nykyaikaan niin, että ne huomioisivat eri tilanteiden erilaisuuden ja ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet?

Kyllä ja ei.

Kaikessa järjettömyydessään etikettisääntöjen hienous perustuu nimenomaisesti niiden abstraktiuteen ja arbiträärisyyteen. Etikettisäännöt ovat ritualistisia, ja rituaaleille ominaista on se, että ne toistetaan kerta toisensa jälkeen samanlaisina. Oleellista on, että rituaaliin kuuluvassa roolissa oleva henkilö toistaa omat, seremonialliset vuorosanansa ja liikkeensä tietyllä tavalla. Rituaali saa voimansa siitä, että se toistetaan joka kerta samanlaisena, vaikka se onkin järjetön. Rituaalit ovat hienoja juuri siksi, että ne ovat rituaaleja.

Jos henkilöiden väliset suhteet otetaan peliin mukaan, etikettisäännöt menettävät merkityksensä. Varmasti on mahdollista kehittää käytöstapoja, jotka huomioivat ihmisten persoonan. Tällöin ne eivät kuitenkaan ole enää etikettisääntöjä perinteisessä merkityksessään, vaan käytännön sanelemia, pragmaattisia ratkaisuja. Ne voivat hyvinkin olla käytännöllisiä ja toimivia, mutta hienostuneisuus on tällaisista käytöstavoista kaukana.

Etikettisääntöjen olemukseen siis kuuluu niiden rituaalimaisuus, mikä taas edellyttää tietynasteista järjettömyyttä ja mielivaltaisuutta. Rituaalin hienous nimittäin perustuu nimenomaisesti abstraktiuteen ja siihen, että asiat toistetaan tietyllä tavalla, koska niin siinä rituaalissa kuuluu tehdä.

Käytännöllisyydessä on kyllä oma hienoutensa, mutta hienostunutta ja arvovaltaista se ei ole koskaan.

 

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€