Martin, 12 vuotta ruumiinsa vanki, onnistui vapautumaan

31485097_mEteläafrikkalainen teinipoika havahtui hoitokodin sängyssä. Mikään ruumiinjäsen ei totellut aivojen lähettämiä komentoja. Puhe oli mahdotonta. Hän vain katseli ja kuunteli.

Martin Pistorius, 16, ei tiennyt kuka oli tai mitä oli tapahtunut, mutta seuraavien kuukausien ja vuosien aikana hän sai muodostettua jonkinlaisen kuvan. Hän oli ollut 12 ikävuoteen asti välkky ja hyvätapainen poika. Eräänä päivänä hänet lähetettiin koulusta ajoissa kotiin kurkkukivun perusteella. Hän ei koskaan palaisi.

Nopeasti Martin menetti puhekykynsä, lihaksiensa hallinnan ja lakkasi syömästä. Lääkärit eivät tienneet syytä, joskin lopulta yksi oli heille selvää. Martin Pistorius oli menettänyt tietoisuuden.

Diagnoosi piti paikkansa, mutta kahden vuoden kuluttua jotain tapahtui. Martin palasi koomasta elävien kirjoihin. Ainut ongelma oli se, että tapahtuneella oli vain yksi todistaja ja tämä ei kyennyt kertomaan tapahtuneesta.

Aluksi Martin oli toiveikas. Totta kai muut ymmärtäisivät hänen katseestaan, että hän oli palannut. Vuosien saatossa toivo kuitenkin hiipui. Häntä kohdeltiin kuin hän ei olisi läsnä.

Päivät muistuttivat toisiaan. Aamulla hoitoon, päivä hoitokodissa, kohtelua vihanneksena, illalla kotiin. Viikonloput perheen parissa olivat parasta. Martinin vanhemmat tahtoivat mahdollisuuksien mukaan pitää lastaan kotonaan, vaikka se oli jo vaatinut paljon.

Hoitokodin ohjelmaan kuului tuntikaupalla television katselua: värikkäitä ja virikkeisiä lastenohjelmia, sillä valtaosa potilaista oli pieniä lapsia. Kun Martin oli jo varma, ettei elämä voisi olla enää kamalampaa, saapuivat teletapit.

Tätä jatkui vuodesta toiseen, ilman vuorovaikutusta ihmisiin, ilman kykyä vaikuttaa ympäristöönsä. Mutta ihan vain vihanneksenakin oli tavallaan hyvä olla, sillä pahimmillaan, toisessa hoitolassa, muun perheen lomaillessa, häntä kohdeltiin väkivalloin ja käytettiin seksileluna.

Tämä ei kuitenkaan ole tarina vain yhden ihmisen peräänantamattomasta sitkeydestä. Martin makasi sairaalassa pahan keuhkokuumeen kourissa toivoen jo niin monin tavoin vapauttavaa kuolemaa, kun hänelle vieras nainen, hänen isänsä työtoveri, istui viereen ja puhui kuin ihminen ihmiselle, välittäen. Tämä on myös tarina lähimmäisenrakkaudesta.

Tuo yksi hetki, tunnetason kohtaaminen välinpitämättömyyden aavikon keskellä, antoi Martinille voimaa jatkaa. Hyvä niin, sillä seuraava kohtaaminen oli tulisi lopulta mullistamaan Martinin elämän.

Hoitokotiin saapui uusi hoitaja, Virna van der Walt, joka myös kohteli Martinia kuin ihmistä, ei kuten vihannesta. Virna puhui aromaterapiahoitojen aikana omasta elämästään: onnen hetkistään ja ongelmistaan. Martin koki ystävyyttä ensimmäistä kertaa.

Ajan saatossa Virna vakuuttui siitä, että Martin yritti viestiä silmillään. Virna lähetti potilaansa Pretorian yliopiston testeihin, joissa arvio varmistui: Martin oli kuin olikin tietoinen ympäristöstään.

Kooman päättymisestä oli tuolloin kulunut yhdeksän vuotta.

Tietokoneen ja puhesyntetisaattorin avulla hän opetteli lukemaan ja kirjoittamaan, kehittyen auttavasti myös ylävartalonsa lihaksien hallinnassa. Martin selvisi.

Mutta todellinen selviytyminen ei kuitenkaan ollut oman ruumiinsa vankeudesta vapautuminen. Martin ei nimittäin hapattanut itseään katkeruudella tai kaunalla. Varsinainen voitto oli myönteisen asenteen rakentaminen.

Tuo positiivinen luonne näkyi halvaantuneen ruumiin läpi, internetin kautta, aina merten ylitse. Martinin siskon Kimin ystävä, Iso-Britanniassa asuva Joanna näki videoyhteyden välityksellä huomaavaisen miehen. Miehen, jonka kanssa syntyi välitön yhteys.

Martin Pistorius, vapaa web-suunnittelija, asuu Englannissa vaimonsa Joannan kanssa.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€