Johtajuuskirjallisuudessa on usein tapana erottaa ”johtajuus” (leadership) ja ”managerointi” (management) toisistaan.

Tämä on tietenkin määrittelykysymys. Yleensä kuitenkin hyväksytään, että yhtäläisyyksistä huolimatta niillä on olennainen ero.

Johtajuusguru Peter F. Druckerin sanoin: ”Managerointi on asioiden tekemistä oikein; johtajuus on oikeiden asioiden tekemistä.” Ja: ”En enää opeta ihmisjohtamista [management of people]… opetan ennen kaikkea itsensä johtamista.”

Kaikki nopeat fiksit tyyliin ”10 askelta täyttymykseen” tai ”valaistumisen kolme salaisuutta” ja muut ”oikotiet onneen” ovat minusta olleet aina blaah. Taistellakseni tätä tylsää ennakkoluuloani vastaan, julkaisen tässä kymmenosaisen argumentin hyvejohtajuuden vaikutuksesta managerointiin. Lähtökohta (1-2), teesi (3), perustelu (4-9) ja summa summarum (10).

Teesi (3) eli väittämä on seuraava: Vain hyvejohtaja tietää minkälaista ”managerointia” kulloinkin tarvitaan.

LÄHTÖKOHTA

1. Managerointi on ehdottoman tärkeää.

2. Yksinkertaistaen: ”manageroinnilla” tarkoitamme ”johtajuutta käytännössä” ja sen ymmärtämistä, että organisaation rakenteet ynnä muut ulkoiset tekijät vaikuttavat ihmisten ”sisäiseen kasvuun”, mikä on todellisen  johtajuuden tavoite. Esimerkiksi jotkin rakenteet voivat vähentää vaikka varastamisen kiusausta ja mahdollisuutta; toiset rakenteet joko tukevat tai estävät persoonien välisten konfliktien syntymistä tai ratkaisemista; ja niin edelleen.

TEESI

3. Vain hyvejohtaja tietää, minkälaista ”managerointia” kulloinkin tarvitaan. Vain hyvejohtaja tietää, minkälaisia rakenteiden on oltava tukeakseen parhaiten organisaation vision ja mission vahvistumista ja toteutumista. Tai ainakin johtajalla, joilla on johtajuuden näkökulmasta tärkeimmät hyveet, on paremmat edellytykset tähän kuin muilla.

PERUSTELU

4. Suurisieluisuus (magnanimity) tarkoittaa ”suuruuden kaipuuta” (striving towards great things). Vaikutus managerointiin: suurisieluinen johtaja visioi suurta ja hyvää, ja haluaa viedä organisaationsa ”perille”.

5. Nöyryys (humility) merkitsee ”totuudessa elämisen tottumusta” (the habit of living in the truth), toisin sanoen oman metafyysisen tilanteensa (”ymmärrän, mitä tarkoittaa olla ihminen”) ja vahvuuksiensa ja heikkouksiensa hyväksymistä. Vaikutus managerointiin: nöyrä johtaja suuntaa ”suurisieluiset unelmansa” kaikkien hyväksi. Hänen ”kunnianhimonsa” on muiden palveleminen. Hänen motiivinsa ovat hyvät. Lisäksi hänen todellisuudentajunsa on luotettava, mikä on kaiken toiminnan edellytys.

6. Viisaus (prudence) merkitsee ”kykyä tehdä oikeita ja hyviä päätöksiä” (the ability to make good decisions). Viisas johtaja ymmärtää, että rakenteet vaikuttavat toimintaan. Viisaus mahdollistaa hänen nähdä sekä päämäärät että tiet päämääriin – toisin sanoen ”mikä on juuri meille olennaista” (päämäärät) ja mitkä rakenteet tukevat parhaiten meidän päämääriemme toteutumista (tiet).

7. Rohkeus (courage) tarkoittaa ”suunnan säilyttämistä vaikeuksista huolimatta” (staying the course and resisting pressures of all kinds). Rohkea johtaja – joka ensin on suurisieluisesti visioinut jotain suurta ja hyvää, nöyrästi varmistanut, että hänen motiivinsa ovat oikeat ja että hänen suunnitelmansa perustuvat totuudelle, viisaasti nähnyt, mitä pitää tehdä ja miten – rohkenee toteuttaa missionsa. Hän on kärsivällinen. Hän kestää vaikeuksia – rohkeuden ydin on kestävyys.

8. Oikeudenmukaisuus (justice) antaa ”jokaiselle sen, mitä hänelle kuuluu” (every man his due). Oikeudenmukainen johtaja, toteuttaessaan rohkeasti johtajuuttaan, tekee sen oikeudenmukaisesti. Toisin sanoen hän kunnioittaa muiden oikeuksia ja säilyttää omantunnon puhtauden myös vaikeina aikoina. Hän välttää ääripäitä: ei lepsuile, mutta ei myöskään ole tuomitseva.

9. Itsehillintä (self-control) tarkoittaa ”tunteiden ja mielihalujen asettamista hengen (järjen) hallintaan ja niiden energian suuntaamista tehtävän toteutukseen”. Kohtuullinen johtaja tai johtaja, jonka itsehillintä on vahvaa, voi luottaa siihen, että hänen päätöksentekoaan – esimerkiksi rakenteiden valitsemisessa ja toteuttamisessa – ei ohjaa mikään piilevä henkilökohtainen heikkous tai pahe. Lisäksi hän on johdonmukainen ja työteliäs.

SUMMA SUMMARUM

10. Vertauskuvaa käyttäen: johtajuus on ”aakkoset”, managerointi on ”kirjoittaminen”. Kirjoittaa voi lukemattomilla tavoilla: on olemassa tiedekirjallisuutta, runoutta, proosaa ja niin edelleen. Mutta johtajuus perustuu ”aakkosiin”, jotka on kaiken kirjoittamisen yhteinen nimittäjä ja perusedellytys.

Johtajuuskouluttaja ja -teoreetikko Alexandre Havard keskittyy kirjassaan Virtuous Leadership (josta edelliset hyveiden määrittelyt ovat peräisin) juuri näihin ”aakkosiin” ja sanoo, että ne ovat nimenomaan hyveitä. Ilman aakkosien hallintaa käy kirjoittaminen ontuen.

Lisää aiheesta:

• Johtajuus vs. managerointi vs. ohjaaminen
• 7 lainausta — Tätä on johtajuus!
• ”Vain kauniita sanoja” — johtajuus hukassa?
• Moraalinen johtajuus vastaa kysymykseen “Miksi?”