Tilannekatsaus: johtajat, poliitikot ja hyveet

markun artikkeli

Vaalirahakohu johdattaa pohtimaan lain ja omantunnon suhdetta. Uskottavuus on koetuksella, mutta minkä?

Varmaan moni alkaa jo olla pikkuhiljaa tuskastunut median välittämiin tietoihin, jotka liittyvät vaalirahoitukseen. Luettelen tässä joukon otteita lehtien kirjoittelusta. Nämä ovat kaikille tuttuja. Mutta voidaanko niissä havaita jotain yhteistä piirrettä aikamme ihmiseen?

Muistatte hyvin erään sanoneen, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä olisi vastoin lakia eikä hän sen vuoksi aikonut ilmoittaa vaalirahoitustaan ennen kuin laki sitä vaatii. Näin varmaan ajatteli useampikin.

Muistanette myös, että moni ei ollut omasta mielestään tehnyt mitään väärin ottaessaan vastaan vaalirahoitusta, muttei kuitenkaan aikonut julkaista omaa vaalirahoitustaan.

Demokratian vai ihmisten uskottavuus?

Jännimpänä uutisena itse koin sen, kun pahoiteltiin demokratian menettävän vaalirahakohun vuoksi uskottavuutensa äänestäjien silmissä, jonka vuoksi olisi paikallaan pikimmiten selvittää tilanne. Tilanne, johon monen mielestä oltiin tultu, koska näin oli ennenkin menetelty. Sanottiin, että se oli maan vanha tapa. Se olisikin monen mielestä pitänyt muuttaa säädöksillä jo aikaa sitten. Sanottiin, että virhe oli ollut tämä.

Mutta tavallisten ihmisten silmissä kyse on ollut kuitenkin koko ajan enemmän ihmisten kuin demokratian uskottavuudesta.

Tämän jälkeen ehdotukset säännösten uudistamiseksi alkoivat ylittää jopa kaikki odotukset – ja jopa talonpoikaisjärjenkin. Hyvin avoimesti oltiin valmiita keskustelemaan jopa vaalien/puolueiden tukemisen kieltämisestä ammattiyhdistyksiltä, yritysmaailmalta, yksityisiltä ihmisiltä niin, että puolueilla olisi oikeus saada puoluetukena vain valtion veronmaksajilta keräämiä varoja ja omia jäsenmaksujaan.

Eräs, joka aikaisemmin myönsi, ettei kukaan heistä voinut heittää ensimmäistä kiveä, oli jo myöhemmin uuden perättömän paljastuksen yhteydessä ehdottamassa toiselle eroa.

Viimeistään tässä vaiheessa tavallinen kansalainen ymmärsi, että jotain oli tosi pahasti vinossa.

Lain vai hyveen ääni?

Nämä viime aikojen artikkelit herättivät minussa kaksi kysymystä.

Ensimmäinen kysymys liittyy lain ja säädösten merkitykseen ihmisen kyvyssä valita tai tehdä sitä mikä on oikein.

Onko niin, että ihminen osaa valita tai tehdä oikein, vain jos väärin tehty asia on laissa kriminalisoitu? Eikö tämän takia haluttu laatia uusia säädöksiä koskemaan vaalirahoitusta ja puoluetukea? Ovatko ihmiset todella näin syvästi ulkoa ohjautuvia? Vai onko kysymys siitä, ettei luoteta toisten ihmisten tekevän oikein ilman säädöksien määräystä vaikka itse osattaisiin tehdä oikein?

Toinen kysymys liittyy siihen, että ihminen tietää mikä on oikein mutta ei toimi sen mukaan.

Miksi henkilöt eivät julkaisseet tai paljastaneet vaalirahoitustaan, jos he eivät olleet toimineet vastoin lakia? Ajattelivatko he kenties lahjoittajien oikeutta yksityisyyteen? Pelkäsivätkö, että julkistamisen jälkeen lahjoittajat eivät enää tukisi heitä? Vai oliko kysymyksessä se, että he sisimmässään tiesivät vaalirahoituksensa moraalisesti vääräksi tai arveluttavaksi vaikka se olisikin ollut toteutettu kaikkien säädösten mukaisesti?

Vai – vielä surullisempaa – oliko niin, etteivät he itse asiassa tienneet, olivatko he toimineet moraalisesti oikein?

Nämä kysymykset ovat liittyneet enemmän tai vähemmän poliitikkoihin, mutta ovat yhtä relevantteja jokaisen ihmisen kohdalla.

Moraalin universaalisuus

Jokainen joutuu tekemään elämässään valintoja.

Ison kirjan mukaan ihminen luonnostaan tietää, mikä on oikein ja voi toimia sen mukaan, vaikka sitä ei olisi hänelle laissa ilmoitettu:

”Sillä kun [ihmiset], joilla ei [ulkoista] lakia ole, luonnostansa tekevät sitä, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä.”

Pointti on siinä, että se, mikä on oikein, on ollut kaikkien nähtävillä.  Ihmisillä on aina ollut itsellään – sisällään – tieto siitä mikä on oikein. Tästä on seurauksena se, että heidän omatuntonsa joko syyttää heitä tai puolustaa heitä tekojensa mukaan.

Kaikilla ihmisillä on vaikeuksia valita tai toimia oikein. Ihmisillä, joilla on runsaasti valtaa ja vaurautta, voi olla vieläkin vaikeampaa.

Mitä ihminen voi sitten tehdä?

On kuunneltava sisintään ja aloitettava harjoittamaan hyveitä. On vaalittava itsessään ja omassa elämässään hyveitä, jotta voi olla luomassa hyvää muille [Poliitikko lue: myös äänestäjille].

Markku Lepojärvi

Kirjoittaja Markku Lepojärvi, taustaltaan kuulovammaisten koulun rehtori ja kehitysyhteistyö-projektien vammaisasioiden konsultti, on ollut naimisissa 30 vuotta, on kolmen aikuisen lapsen isä ja viiden lapsen vaari sekä kolmen lapsen sijaisisä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€