Kuinka hirviö voitetaan?

11903481_10153859067632580_1471968121_n

Kaksi vuotta sitten, näihin aikoihin, heräsin huomatakseni, että olen halvaantunut ja kärsin äärimmäisistä hermovaurioista ja hallitsemattomasta kivusta. Leikkauksen aikainen hoitovirhe aiheutti korjaamattoman vaurion selkäytimeeni.

Haluaisin niin kertoa tuosta yöstä ja kaikesta mitä menetimme ja mitä samalla saimme, mutta en löydä sanoja. Toivottavasti se on mahdollista jonain päivänä. Muutama läheinen ystävä oli läsnä tuon ensimmäisen yön ja ehkä he voivat kertoa paremmin, jos lainkaan.

Muistan kuitenkin sen, että uskoin kuolevani ja toisinaan toivoinkin sitä. Seuraavat päivät olivat utuisia, mutta muistan joitakin asioita kirkkaasti.

Esimerkiksi avoimesta ikkunasta puhaltaneen intiaanikesän tuulahduksen, joka pyyhki halvaantuneen jalkani yli. Viereisen sairaalan puistossa leikkivät sadat iloiset ihmiset.

Ja ikävän aiheuttaman kivun joutuessani olemaan erossa perheestäni. Ja pelon heidän silmissään, kun he saapuivat vierailemaan. Tunteen siitä, että olen pettänyt heidät. Muistan lukuisat vieraat ja viestit ja rukoukset minun ja perheemme puolesta.

Huolestun suuresti ajatellessani tätä mustaa merkkipäivää. Viime vuonna päädyin näihin aikoihin sairaalaan. Kahdesti. Ruumiimme solutasolla tapahtuu jotain traumaattisten tapahtumien vuosipäivänä.

Koetimme tehdä tästä viikosta mahdollisimman rauhallisen ja vaikka kipu on ollut varsin kova, olen kiitollinen, että saan nukkua kotonani rakkaani vieressä. Ja toivoa, että saan pian vihdoin viettää 12. hääpäiväämme Dawnin kanssa. Ilman sairaalaranneketta.

Tänään oli jälleen päivä, jolloin en voinut käyttää paitaa sen aiheuttaman kivun vuoksi. Näitä päiviä on usein.

Avoimesta ikkunasta hyökkäävä tuulahdus tuntuu tulelta ihollani. Mutta sen sijaan, että makaisin sängyssä, kuten usein tekisin, nousin ja siirryin sohvalle köllöttämään ja katsomaan elokuvaa pienten kullanmurujeni kanssa.

Esben halasi minua koko elokuvan ajan. Ja silloin kun Hope ei ollut peiton alla piilossa pelottavia kohtauksia hän makasi rinnallani. En kertonut, että se on yliherkin kohtani.

Vakuutin heille, että elokuvan tarinassa olisi onnellinen loppu, vaikka sen henkilöt kävivätkin läpi koettelemuksia. Hope itkee edelleen jokaisessa surullisessa kohdassa. Elokuvan henkilöiden suru pakottaa hänet kohtaamaan oman, syvään juurtuneen surunsa.

Mutta saatoin halata häntä ja kertoa, että surua saa tuntea. Ja että minäkin olen toisinaan surullinen. Usein.

Ja nukkumaan mennessä Esben kiipesi sänkyyni antamaan vielä yhden halin. Aivan kuin hänkin tietäisi jotain solutason tapahtumista. Sain laittaa Hopen nukkumaan ensimmäistä kertaa kuukausiin (hänellä on äiti-vaihe päällä) ja hän antoi useita lämpimiä halauksia. Ehkä hän tiesi mitä tämä päivä tarkoitti, vaikka siitä ei puhuttukaan ääneen.

Ajattelen tätä valokuvaa. Se otettiin ensimmäisenä tai toisena päivänä leikkauksen jälkeen. Pysyin tuskin hereillä morfiinin vuoksi, mutta muistan kuinka Dawn nosti lapset sairaalan sänkyyn ja yritti epätoivoisesti pitää silmäni auki.

Kauhu Hopen silmissä on ilmeinen. Hänen nelivuotias maailmansa musertui tuona päivänä. Mutta tänään iltapäivällä vietin joka sekunnin heidän kanssaan. Nautin siitä täysin siemauksin. En antanut kivun voittaa. Kenties voisi sanoa, että rakkaus voitti istuessamme kolmisin, pitäen toisistamme kiinni. Tällä kertaa pystyin tarjoamaan hivenen lohtua.

Mutta me kaikki menetimme niin paljon kaksi vuotta sitten. Turvallisuuden tunteen, unelmamme ja ajatuksemme tulevaisuudesta, ja kaiken sen merkityksen. Eikä tähän ole helppoja vastauksia. Jos sinulla on, mieti uudestaan. En usko, että koskaan unohdamme tätä vuosipäivää. Mutta tänään se ei viiltänyt kuten ennen. Ja toivon, että voin sanoa samaa vuoden kuluttua. Vaikka olemmekin oppineet elämään vain päivän kerrallaan.

Luin tänään kohdan, joka kuvaa jossain määrin sitä, mitä tämä päivä meille merkitsee. "Mitä menetimme tulessa, saavutimme tulvassa."

Ja sitten muistan laulun ja erityisesti viimeisen säkeistön, joka kirjoitettiin meille noiden ensimmäisten päivien aikana.

Belly of the Beast

oh and time will tell with every man
which one is a fiend and which one is a friend.
oh and time will tell with every girl,
was she loved or was she pained by the world?

oh and time by time will tell itself
is this place heaven or is this place hell?
oh and time and time and time again,
is this life a gift, or should this life end?

perhaps we're in the belly of the beast

something cut your brain and it pains you.
dawn she brings the love, because she needs you
hope and your son they will hold you
all your friends we pray, the lord keeps you
perhaps you’re in the belly of the beast.

oh and time will tell with every man,
if he is a stranger in a foreign land.
oh and time will tell with every girl,
if she is a lover or if she bears the world.

oh and time by time will speak for itself,
is this place heaven or is this place hell?
oh and time and time and time again,
i ask, is this life a gift or should this life end?

perhaps we’re in the belly of the beast…

and i know life right now it moves so slow
but you see, i need your hands to stay on my feet
oh and Hope, you and my son please stay for a while
and I am in love with the morning sun and it’s wild

so let’s feast with this so-called beast

11931675_10153859068767580_254015820_nLaulu päättyy uhmaamaan sitä, joka voi varastaa elämämme.

Eikä tuo vastarinta hirviötä kohtaan ole väkivaltaa ja jonkinlaista voittoisaa tuhoamista. Se on vastarintaa, joka saapuu hirviön rinnalle. Sen tuovat perheen rakkaus. Sen tuo arvostus hetkeen ja elämän lahjaan, sillä sitä se todella on. Vaikka tuo hirviö olisi päivällisvieraamme.

Rakkaudella,
Stephen Quinn

Toim. huom: Artikkelin alussa mainitun leikkauksen oli tarkoitus korjata aivorungon ja selkäytimen alueella sijaitseva arteriovenoosi malformaatio (valtimon ja laskimon epänormaali yhteys), johon liittyi hengenvaarallinen vuotovaara. Korjaus epäonnistui. Potilas halvaantui, kärsii nyt kroonisesta kivusta (video, 8 min, suom. tekstitys) ja malformaation vuotovaara on edelleen olemassa.

Stephen Sandoval

Stephen on teologi ja valokuvaaja. Ja osittainen neliraajahalvaantunut, jolla on Brown-Séquard -syndrooma. Stephen kirjoittaa päivittäisen kivun ja taistelun keskeltä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€