Ovatko sukupuoliroolit pelkkää pahuutta?

Miehekkäitä asioita

Nykyisin kuulee usein esitettävän, että sukupuoliroolit aiheuttavat pahoja asioita. Miehet tekevät itsemurhia, koska miehiseen rooliodotukseen ei kuulu tunteiden näyttäminen. Naiselliseen rooliodotukseen ei kuulu kunnianhimo, mikä johtaa alisuoriutumiseen. Ja niin edespäin. Sukupuolirooleissa ei ole mitään hyvää. Vai onko asia näin?

Perinteisesti miehen hyveiden on katsottu suuntautuvan ulkomaailmaan; naisen hyveet ovat kohdistuneet kotiin ja omaan lähiyhteisöön. Hyvän miehen on tullut olla rohkea, suoraselkäinen ja valmis puolustamaan itseään ja lähimmäisiään. Vastaavasti hyvän naisen on tullut olla empaattinen, hoivaava ja valmis lohduttamaan ja auttamaan muita.

Ongelma syntyy, jos ajatellaan, että on "vähemmän mies" jos ei ole rohkea, tai "vähemmän nainen" jos ei koe vahvaa hoivaviettiä. Sukupuolirooleja arvostellaankin usein nimenomaan tästä lähtökohdasta.

On useita erilaisia tapoja olla mies tai nainen, eikä ketään tulisi pitää vähempää miehenä tai naisena vain sen vuoksi, että hän ei toteuta sukupuolensa traditionaalista mallia: "Hehhee, sivareille mekko päälle!"

Mutta toisaalta: Ovatko rohkeus ja suoraselkäisyys, tai empaattisuus ja hoivaavuus huonoja asioita? Tuskin. Miksi emme sitten pidä näitä yleisinä hyveinä? Miksi vain miesten pitäisi olla rohkeita? Miksi empaattisuus on sallittu vain naisille?

Sukupuolirooleilla on saatu ihmisiin iskostettua tiettyjä, toivottuja käytösmalleja. On esitetty, että historiallisesti rohkeus on ollut hyödyllisempää miehelle kuin naiselle; hoivaavuuden osalta taas päinvastoin. Poikaan iskostetaan hänen olevan mies siksi, että pelon hetkellä hän voi ajatella "olenhan mies, joten minun tulee uskaltaa".

"Sukupuoliroolit ajavatkin meitä kohti toivottua toimintaa piiskan lailla. Tavoitteeseen ehkä päästään ennätysajassa, mutta selän haavoista vuotaa verta."

Näin ihmisistä saadaan kaivettua esiin toivottua käytöstä. Miehistä tulee rohkeita ja naisista hoivaavia. Sukupuolirooli ohjaa kohti toivottua toimintaa nimenomaan silloin, kun siitä haluaisi laistaa.

Mutta emmekö voisi ajatella, että nämä sukupuolitetut hyveet olisivat osa hyvää ihmisyyttä yleensä?

Ehkä. En tosin ole varma, olisiko se tehokasta. Nykyaikaanhaan kuuluu ajatus hyvin pitkälle menevästä individualismista. Jos ajattelemme, että on yhtä monta tapaa olla mies kuin on miehiäkin, ajatus "olen mies, joten minun täytyy olla rohkea" muuttuu mahdottomaksi. Sillä emmehän voi vaatia kaikkien miesten olevan rohkeita. Silloin on helppo ajatella, että "ehkä miehet yleensä ovat rohkeita, mutta minä en ole sellainen mies, eikä siinä ole mitään hävettävää."

Syntyy älyllisiä pakoteitä.

Sukupuoliroolia voi tietyllä tavalla verrata uskontoon. Kirjoituksessaan "Lies we tell kids" ('Valheet joita kerromme lapsille') esseisti Paul Graham katsoo, että vaikka uskonnot ovat valeita, niissä on useita hyötyjä. Grahamia vapaasti mukaillen:

"Voit käyttää uskonnon valhetta siirtääksesi hyödyllisiä uskomuksia osaksi lapsen identiteettiä. Voit kertoa lapselle, että X-uskoiset uskovat maailman olevan jättiläiskanin luoma, että sormia tulee aina napsauttaa ennen kalan syömistä, ja että keltaiseen ei saa pukeutua koskaan – mutta sen lisäksi X-uskoiset ovat poikkeuksellisen rehellisiä ja ahkeria. Ja lapsen kasvaessa hän tuntee, että osa hänen identiteettiään on olla rehellinen ja ahkera.

Nimenomaan tämä eriskummallisuuden ja hyödyllisyyden sekoitus on se, mikä saa uskonnot toimimaan: eriskummallisuus pitää huolen siitä, että uskonnosta muodostuu osa henkilön identiteettiä; hyödyllinen osa taas uskonnon tavoite."

Mutta kuten uskonnoilla, myös rooliodotuksilla on huonot puolensa. Uskonsodat eivät ole vain mielikuvituksen tuotetta. Ja useat seksuaalivähemmistöt ovat kokeneet, että uskonnolliset ryhmittymät pyrkivät polkemaan heidän oikeuksiaan.

Vastaavasti miehet eivät puhu ongelmistaan, eivätkä varsinkaan itke. Naiset ovat avuttomia häslääjiä, joilla ei saisi olla muita tavoitteita kuin kauneus. Näiden huonojen puolten vaikutukset tiedetään.

Sukupuoliroolit ajavatkin meitä kohti toivottua toimintaa piiskan lailla. Tavoitteeseen ehkä päästään ennätysajassa, mutta selän haavoista vuotaa verta.

En kuitenkaan osaa itse pitää sukupuolirooleja täysin huonona asiana. Kuten osoitettua, niiden huonoista puolista huolimatta niissä on myös paljon hyvää. Niihin pitää vain osata suhtautua oikein.

Pari vuotta sitten totesin, että itsepetos on petoksista pahin. Mainitsematta jäi, että pieninä annoksina itsepetos voi myös olla hyödyllinen väline itsensä kehittämiseen.

Jos se vain suinkin auttaa miestä olemaan rohkea, ajattele kaikin mokomin, että mieheys velvoittaa. Ajattele, ettei empatia ja tunteiden näyttäminen ole vain naisille. Unohda mieheyden huonot puolet. Naisille sama päinvastoin.

Sukupuoliroolien hyödyntäminen niin, ettei mukana tule huonoja puolia, ei ole helppoa. Mutta kun sukupuoliroolit ovat olleet olemassa tuhansia vuosia, todennäköisesti niissä on ainakin ripaus jonkinlaista viisautta, jonka hyödyntämättä jättäminen olisi typerää. Vaikka elämme 2010-luvulla – emmekä 1500- tai 1950-luvulla –, voimme  kuitenkin ottaa vanhojen aikojen viisaudet ja rakentaa niiden päälle parempaa.

Ole rohkea. Ole empaattinen. Ole mies. Ole nainen. Tai muunsukupuolinen – ihan sama. Ota sukupuolirooleista best of both worlds. Sekakäytä sukupuolirooleja sumeilematta. Mutta muista, että yliannostuksella miehisyyttä tai naisellisuutta voi olla myös haittavaikutuksia. Siksi siis kohtuus kaikessa. Myös roolinmukaisessa käytöksessä.

Kuva (CC-BY) Ian D. Keating @ Flickr.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€