Työn imu kuuluu kaikille!

TYÖNIMU

Suomalaisista noin 80 % on työhönsä tyytyväisiä, ja kaksi kolmesta on tyytyväisiä myös esimiehensä toimintaan ja johtamiseen. Silti meillä puhutaan johtamisen kehnoudesta ja vanhanaikaisuudesta, arvostuksen ja mielekkyyden puutteesta ja pahoinvoinnista.

Unohtamatta niitä, jotka kokevat stressioireita (noin 10 %) tai kärsivät vakavasta työuupumuksesta (muutama prosentti) voi kysyä, miten tämä ristiriita tulisi ymmärtää: suurin osa on tyytyväisiä eikä silti ole.

Johtuuko kaikki vääristyneestä julkisesta keskustelusta? Ylimitoitetuista odotuksista? Kielteisen ylivertaisesta sensaatioarvosta?

Vai voisiko olla, ettei pelkkä työn mukavuus ja esimiehen pätevyys enää riitä kannattelemaan ja ylläpitämään työnteon mielekkyyttä lisääntyvän epävarmuuden ja jatkuvien muutosten maailmassa? Eikä ”ihan ok perustaso” näytä johtavan myöskään työelämältä odotettuihin innovaatio- ja tuottavuusloikkiin.

Pitkään työhyvinvoinnin kehittämistä ohjasi ajatus riskien ja ongelmien eliminoinnista. Silloin mahdollisimman vähän oireileva ja poissaoleva henkilöstö on tavoitetila. Lähinnä vain Suomessa tunnetut käsitteet työssä viihtymisestä ja jaksamisesta kuuluvat tähän paradigmaan.

Väitän, että nyt olisi joka työpaikalla osattava tehdä hyppy tyytyväisyydestä työn imuun. Työstään sen merkityksen ja mielekkyyden kautta energisoituva ja siitä ylpeä työntekijä luo uutta, säilyttää oppimishalunsa ja pysyy sinnikkäänä erilaisten toimintaympäristöpaineiden ja osaamisvaatimusmuutosten pyörteissä.

Tämä hyppy edellyttää nykyistä syvällisempää ymmärrystä siitä, mikä ihmisille antaa voimia ja synnyttää merkitystä ja sille ymmärrykselle rakentuvaa voimaannuttavaa vuorovaikutusta ja johtamista. Tapauksia tyytyväisyydestä työn imuun loikanneista työpaikoista löytyy, mutta matkaa on vielä siihen, että suomalainen työpaikka olisi tyypillisesti sellainen.

Työn imussa

Työn imu on enemmän kuin tyytyväisyyttä nykyiseen. Työn imussa voi kokea työssään tarmokkuutta, omistautumisen iloa ja nautintoa tehtäviin uppoutumisesta. Siinä yhdistyvät aito hyvinvointi ja motivaatio, tahtotila aikaansaamisesta.

Työn imussa on tekemisen meininki ja riittävästi haastetta. Päivän päätteeksi voi tuntea itsensä väsyneeksi ja samalla kuitenkin henkisesti vireäksi. Parhaimmillaan hyvä työpäivä onkin sellainen, että sen jälkeen olo on kuin olisi rehkinyt lempiliikuntaharrastuksen parissa tai vaikka kesämökillä. Kun tällaisia työpäiviä on tarpeeksi, kestää paremmin myös niitä huonompia.

Työn imussa työssä voi myös hengittää ja olla kokonaisvaltaisesti ja turvallisesti läsnä. Pelokkuuden, kontrollin ja uuden kokeilemisen tyrehdyttävässä ilmastossa ei paras ihmisessä voi toteutua.

"Työn imua kokevan terveys ja työkyky ovat kuitenkin keskivertoa paremmat ja sydänkin toimii terveemmin. Työn imu lisää onnellisuutta ja vähentää masennusriskiä pitkälläkin aikavälillä."

Mitä saadaan aikaan sillä, että ihminen menee töihinsä energisenä ja mielellään sekä kokee työnsä tarpeellisena ja jopa inspiroivana? Tutkimusnäyttö on vahvaa.

Esimerkiksi kreikkalainen työn imussa oleva pikaravintolaketjun työntekijä tuo enemmän kassavirtaa kuin kollegansa. Samoin espanjalainen ravintola- ja hotellityöntekijä saa tyytyväiset asiakkaat palaamaan yhä uudestaan kokiessaan työn imua, koska kohtaa silloin asiakkaan aidommin ja myönteisemmin.

Myös suomalaisen terveyskeskuksessa toimivan, usein jonojen kanssa kamppailevan hammaslääkärin työn kliininen tuottavuus on selvässä yhteydessä työn imuun.

Tästä täytyy koitua uupumusta ja haittoja muulle elämälle?! Eikö kaiken hyvän takana luuraa aina jotain kielteistä?

Työn imua kokevan terveys ja työkyky ovat kuitenkin keskivertoa paremmat ja sydänkin toimii terveemmin. Työn imu lisää onnellisuutta ja vähentää masennusriskiä pitkälläkin aikavälillä.

Ja jos olet työn imussa ja perheellinen, työpäivän aikaiset myönteiset kokemukset todennäköisemmin vähentävät ristiriitoja näiden kahden maailman välillä ja jopa parantavat perhe-elämäsi laatua, mikä edelleen lisää työn imuasi.

Miksi siis yritämme ratkoa kestävyysvajetta yksioikoisesti pakottavilla, mekaanisilla ja ihmisen huonosti huomioon ottavilla makrotalouden keinoilla?

Tarjolla on myös oikeasti ”kovia” keinoja, jotka perustuvat inhimillisten perustarpeitten, edellytysten ja mahdollisuuksien tuntemiseen, ja niiden ottamiseen sektorista riippumatta jokaisen työpaikan elävöittämisen ja ylevöittämisen keskeiseksi lähtökohdaksi. Olisi korkea aika ottaa Ihminen vihdoin vakavasti!

Arvostava työyhteisö takaa työn imun

Työn imu on yllättävän vastustuskykyinen työn erilaisille kuormitustekijöille, kuten kiireelle, aikapaineelle, emotionaaliselle kuormitukselle asiakastyössä ja ristiriitaisille rooliodotuksille.

Työn imu syntyy ja vahvistuu työn ja työyhteisön energisoivien voimavarojen myötä. Työn imun avainlähteitä ovat monipuolinen ja oppimismahdollisuuksia tarjoava työ, mahdollisuus nähdä oman työnsä tulokset sekä toimiminen tiimissä, jonka työ on riittävän itsenäistä, merkityksellistä ja vaikuttavaa.

Myös arkisella huomaavaisuudella ja ystävällisyydellä on iso merkitys.

Pieniä, sekunnista pariin minuuttiin kestäviä kohtaamisia työtovereitten kanssa on monissa töissä useita päivässä, kymmeniä viikossa, satoja kuukaudessa.

Näiden mikrokohtaamisten luonne rakentaa kuvaa itsestä työntekijänä ja ihmisenä; olenko tarpeellinen tässä yhteisössä? Arvostetaanko minua ja antamaani panosta?

Myös monet muut seikat, kuten johtamisen oikeudenmukaisuus sekä psykologisen turvallisuuden ja luottamuksen ilmapiiri ylläpitävät – tai niiden puuttuessa tuhoavat – työn imua. Työn imulle tärkeät voimavarat voivat vaihdella eri töissä, mutta kun työn kuormitustekijät ovat usein ”annettuja”, ovat sen voimavarat kiinni inhimillisestä toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.

Vaan eikö työn imu ole yksilöstä kiinni? Yksi on aina imussa, toinen ei koskaan.

"Työn tuunaaminen on työntekijästä lähtevää olemassa olevan työn yksilöllistä muokkaamista, jotta se paremmin vastaisi omia arvoja, kaipuita ja vahvuuksia."

Totta, että toiset ovat toiveikkaampia, optimistisempia ja luottavaisempia kykyihinsä selvitä. Silti energisoivilla ja mielekkyyttä lisäävillä työoloilla on yksilötekijöitä suurempi merkitys.

Asiaa voi testata vaikka miettimällä omaa työn imuaan – tarmokkuuden, omistautumisen ja innostuksen kokemuksiaan – eri töissä. Useimmille työn imu ei ole sama kaikkialla, vaan mahdollisuus näivettyä tai kukoistaa syntyy ennen kaikkea kulloisessakin työssä ja yhteisössä.

Tuunaisinko itselleni fiksumman työpäivän?

Tuttu toimistosihteeri ryhtyi vuosia sitten järjestämään firmassaan yhteisiä teatteriretkiä – rakkaudesta teatteriin, mutta ennen kaikkea kokiessaan yhteisöllisyyden kadonneen työpaikaltaan. Ruuhkavuoroa ajava linja-auton kuljettaja pistää Dallas-TV-sarjan tunnusmelodian soimaan, kiertää bussin takaosan kautta tiedustelemassa, ovatko kaikki valmiita lähtöön ja toivottaa hyvää matkaa.

Tehtaan työntekijät päättävät ehdottaa markkinoinnille, että asiakkaat tulisivat suoraan tapaamaan myös heitä linjalle, jotta asiakkaalle voisi paremmin esitellä, mihin kaikkeen he pystyvät laitteillaan. Kaupan kassasta tulee kaupan hitain mutta myös suosituin kassa, kun hän lisää liukuhihnamaiseen tuotteiden hintakoodin luentaan asiakkaille ystävällisen jutustelun ja pakkaamisessa auttamisen.

Työuupumuksen tutkija haluaa tutkia myös sitä, mikä mahdollistaa onnellisuuden työssä ja kotimaisten kollegoiden puuttuessa ottaa yhteyttä ulkomaisin samoista asioista kiinnostuneisiin tutkijoihin…

Kaikki he ovat työnsä tuunaajia.

Työn tuunaaminen on työntekijästä lähtevää olemassa olevan työn yksilöllistä muokkaamista, jotta se paremmin vastaisi omia arvoja, kaipuita ja vahvuuksia.

"Laskelmoimaton anteliaisuus, hyvän tekeminen ja luottamus voivat tuntua riskinotolta. Adam Grantin tutkimusten mukaan työelämässä menestyvät kuitenkin paremmin antajat kuin tiukan vastavuoroisuuden vaatijat tai ottajat, jotka ajavat omaa etuaan."

Työtään voi tuunata sisällyttämällä siihen uusia tehtäviä tai elementtejä, muuttamalla sitä tapaa, jolla on muiden ihmisten kanssa tekemisissä ja selkiyttämällä itselleen, mikä on oman työn laajempi tarkoitus ja miksi sitä on aikanaan ryhtynyt tekemään.

Monet työelämän piirteet ovat vieneet toimijuutta ja aloitteellisuutta ihmisiltä: perinteinen tapa organisoida työt ja ”jalkauttaa muutokset” ylhäältä alaspäin, lisääntynyt managerialismi ja kontrolli, pelko ja epävarmuus sekä Euroopan tiheimmin toteutettavat organisaatiomuutokset.

Työntekijöiden hyvinvoinnille, työn imulle ja työn mielekkyydelle vapaaehtoisuus, toimijuus ja kyvykkyys ovat välttämättömiä. Myös radikaaleimpien innovaatioiden takana ovat Tekesin vastuullisen johtajan, Tuomo Alasoinin, mukaan usein oma henkilöstö, eivät asiakkaat, konsultit tai tutkimuslaitokset. Työn tuunaajia ja tuunaamista tarvitaan!

Johtaja ehdollistajana vai mahdollistajana

Myös esimiehillä ja johtajilla on ulottuvillaan keinot synnyttää työn imua seuraajissaan.

Saska Saarikosken tuoreessa kirjassa koripallovalmentaja Henrik Dettmanista kuvataan hienosti Dettmanin ihmistä kunnioittavaa johtamistapaa. Kannattaa lukea, miten Dettmanin johtaminen muuttui sen jälkeen, kun hän 1990-luvulla poisti Koripalloliiton työhuoneeseensa ovenpielestä kyltin ”valmennuksen johtaja” ja laittoi tilalle uuden ”palvelija”.

Palvelevan johtamisen filosofia ja toimintatavat liittyvät työntekijöiden aitoon kohtaamiseen tuntevina ja tahtovina ihmisinä.

Monille sinänsä hyville asiajohtajille puhumattakaan ura- ja egotripillä olevista esimiehistä tässä riittää haastetta. Palveleva esimies on pehtori, joka huolehtii parhaansa mukaan hänelle uskotusta omaisuudesta: ryhmästään ja tähtää yhteisen hyvän ja yhteisten onnistumisten edistämiseksi.

Avainasia on antaa vapaus työntekijöille, mutta sen mukana seuraa myös vastuu, kuten Dettman korostaa. Tulla paremmaksi palvelijaksi voisi olla jokaisen esimiehen ja johtajan oman työn tuunaamisen kohde.

Anteliaisuuden kulttuuri ja sitä estävät ansat

Parasta työhyvinvointia luotaessa itselle tai muille on uskottava siihen, että kaikki voittavat ja että anteliaisuus hyvän suhteen kannattaa. Sekä työn tuunaaminen että palveleva johtaminen perustuvat antamisen ja anteliaisuuden ajatukseen.

Tuunaaja kehittää työn tekemisen tapojaan oman hyvinvointinsa lisäämiseksi, mutta se edellyttää vapaaehtoisia ponnistuksia, ja siitä koituu yleensä hyvää myös organisaatiolle.

Joku voi kysyä, miksi tuunaisin työtäni ja tekisin jotain ylimääräistä, josta myös työtoverit ja työnantaja hyötyy, mutta josta ei saa korvausta eikä ehkä edes kiitosta? Tai miksi menisin itse kysymään palautetta esimieheltä; kyllä se on hänen tehtävänsä ymmärtää antaa sitä.

"Suomessa perinteisesti vallinnut protestanttinen työkulttuuri on itse asiassa ollut työholistinen kulttuuri. Sitä on leimannut korostunut tunnollisuus, velvollisuudesta syntyvä tarve paiskoa töitä ja syyllisyys joutenolosta."

Palveleva esimies asettaa yhteisen edun oman etunsa edelle. Mitä seuraa, jos itse edistää ryhmänsä hyvää ja antaa onnistumisista kunnian porukalleen, kun muut esimiehet surutta laskelmoivat omaa etuaan ja uraansa? Entä miten organisaatiossa arvostetaan erilaisia tapoja johtaa?

Laskelmoimaton anteliaisuus, hyvän tekeminen ja luottamus voivat tuntua riskinotolta. Adam Grantin tutkimusten mukaan työelämässä menestyvät kuitenkin paremmin antajat kuin tiukan vastavuoroisuuden vaatijat tai ottajat, jotka ajavat omaa etuaan. Työtä tuunataan omien potentiaalien ja palvelevana johtajana toimitaan koko yhteisön potentiaalien saamiseksi esille ja käyttöön.

Protestanttisen työkulttuurin parhaat elementit ovat yhä vahvuuksiamme

Hyvinvointi- ja luottamusyhteiskuntaamme ravistellaan rajuilla pakkotoimenpidesuunnitelmilla ja haluttomuudella aitoihin neuvotteluihin. Tutussa peliteoreettisessa vangin dilemmassa osapuolet tekevät omasta näkökulmastaan ratkaisuja järkiperäisesti, mutta lopputulos on huono molemmille. Vangin dilemmasta poiketen nyt käynnissä olevan kamppailun tulevaisuuden Suomesta seuraukset voivat olla huonoimmat pelin ulkopuolella oleville.

Samalla panoksena ovat monet pienen kansakunnan vahvuutemme.

Suomessa perinteisesti vallinnut protestanttinen työkulttuuri on itse asiassa ollut työholistinen kulttuuri. Sitä on leimannut korostunut tunnollisuus, velvollisuudesta syntyvä tarve paiskoa töitä ja syyllisyys joutenolosta.

Näistä ehkä hiljalleen hiipuvista piirteistä on jäänyt jäljelle monia myönteisiä puolia: halu tehdä työt hyvin, luotettavuus ja valmius sitoutua ovat hyviä rakennuspuita mielekkäälle, laadukkaalle ja tuottavalle työelämälle.

Työn imun lähteet voivat olla erilaiset 60-tuntisia työpäiviä paiskovalla intohimotyöntekijällä videopeli –start upissa kuin 30 vuotta vanhusten parissa työskentelyn yhä mielekkäänä kokevalla kotiavustajalla. Kuitenkin työn imun kokemus on molemmille ytimeltään sama: inhimillisiä kokemuksia työn mielekkyydestä ja palkitsevuudesta sekä voimista, joita riittää niin työhön kuin vapaa-aikaan.

Näitä kokemuksia kannattaa vaalia!

Jari Hakanen

Jari Hakanen tutkii positiivisia työelämäilmiöitä ja työhyvinvointia ja toimii tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa ja Työterveyslaitoksessa. Hänen muita intohimojaan ovat mm. elokuvat ja kirjallisuus sekä avantouinti ja padelin pelaaminen.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€