Miltä näyttää musta silmä?

mustaSilmä

Sillä ei ole mitään väliä, miten asiat ovat. Vain sillä on väliä, miltä asiat näyttävät. Olemme siirtyneet tietoyhteiskunnasta mediayhteiskuntaan, väittää Katleena Kortesuo.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on viikinkimiekkailu. Lajissa käytetään teräsaseita, joten suojaukseksi tarvitaan kypärä, painava vanerikilpi ja metallinen rengaspaita. Aina turvavarusteet eivät kuitenkaan riitä.

Olimme lokakuussa viikinkiporukalla tv-kuvauksissa. Olin varomaton suojaukseni kanssa, joten sain kunnon tällin silmäkulmaani. Ensin siihen nousi pahkura, ja seuraavana päivänä silmä tummui mukavan violetiksi. Tätä riemua kesti kaksi viikkoa.

Sillä kahden viikon ajalla kalenterissani oli seitsemän koulutusta tai puheenvuoroa. Niissä kaikissa selitin osallistujille heti aluksi, mistä musta silmä oli tullut.

Kahden viikon ajan jouduin heräämään hieman aikaisemmin joka aamu, koska silmä oli meikattava piiloon edes jotenkin.

Miksi ihmeessä? Miksi silmä pitäisi muka meikata piiloon? Olisinhan mennyt kipsinkin kanssa töihin, joten miksi en mustan silmän kanssa?

Mediayhteiskunta tarkkailee, miltä asiat näyttävät

Elämme nykyään mediayhteiskunnassa, ja se on visuaalinen yhteiskunta. En sano, että tämä on hyvä tai huono asia, mutta se on fakta ja vallitseva tilanne.

Ihmiset räpsivät yhä enemmän selfieitä. Kuvaamme kodit, kissat, ruoka-annokset ja päivän vaatevalinnat. Videot ja valokuvat ovat yhä suositumpi sisällön muoto. Kaikesta tiedosta pitää pystyä tekemään infografiikkaa. Ulkoministeriö tilasi Suomelle jopa omat emojinsa, pienet sähköiset kuvat, joilla ilmaistaan suomalaisuutta.

Tämän vuoksi myös esiintymistaidot ovat yhä tärkeämmässä asemassa. Poliitikkojen ja yritysjohtajien koulutukseen kuuluvat puhetaidot ja mediaosaaminen. Substanssiosaaminen ei enää riitä, eikä se yksinään vakuuta äänestäjiä.

"Meillä on avoimuuden hengessä jopa kansallinen mokapäivä. Mediassa julkkikset paljastavat alkoholisminsa ja poliitikot virheensä. On parempi kertoa ääneen omat vajavaisuutensa kuin yrittää piilottaa niitä."

Mediayhteiskunnassa musta silmä on pakko meikata piiloon, koska se näyttää pahoinpitelyn tulokselta. Ei ole mitään väliä sillä, että silmä on tullut urheillessa, koska oleellista on se, miltä jokin näyttää.

Sarkasmin loppu

Mediayhteiskunnan myötä julkinen sarkasmi on tullut tiensä päähän. Yksikään poliitikko tai yhteiskunnallinen vaikuttaja ei voi enää käyttää sarkasmia viestintänsä tehokeinona, koska ne näyttää pahalta.

Nykymaailmassa on aivan turha puhua hihamerkeistä ulkomaalaisille. Sarkasmi tai ironia ei enää toimi tyylikeinona. Yhtä turhaa on selittää jälkikäteen, että ”taisteluretoriikkani oli vain vertauskuvallista”.

Nyky-yhteiskunnassa se, mikä näyttää pahalta, on automaattisesti pahaa.

Vastaavasti se, mikä näyttää hyvältä, on automaattisesti hyvää.

Hyväntekijän on tultava framille

Ennen vanhaan oli viisasta ja kohteliasta pitää kynttilä vakan alla. Nykyään jos joku tekee niin, muut alkavat epäillä, onko kynttilää olemassakaan.

Kuvitellaanpa, että meillä on kaksi yritystä. Yritys A antaa hyväntekeväisyyteen kymppitonnin ja kertoo lahjoituksestaan näyttävästi. Yritys B antaa hyväntekeväisyyteen tuplasti enemmän, mutta ei mainitse siitä julkisuudessa.

Lopputulos on, että yritys A näyttää hyväntekijältä, mutta yritys B näyttää itsekkäältä, voittoja maksimoivalta puljulta.

Mediayhteiskunnassa jokaisesta hyvästä teosta on kerrottava, ettei näyttäisi ulospäin pahalta. Samalla julkinen hyvän tekeminen pistää muut ottamaan mallia. Kun kynttilän nostaa esiin vakan alta, muiden on pakko tehdä sama perässä. Vasta silloin nähdään, kenellä on kynttilä ja kenellä ei.

Avoimuuden alttarilla

Mediayhteiskunta ei ole hyvä eikä huono asia. Siihen liittyy monenlaisia piirteitä egoismista avoimuuteen ja materialismista moniäänisyyteen.

Yksi parhaista muutoksista on läpinäkyvyyden vaatimus. Mediayhteiskunnassa kaikki mahdollinen röntgenkuvataan. Lahjominen ja kähmintä vaikeutuu, ja kansalaisyhteiskunta pääsee toimimaan tehokkaammin. Vaalirahoitus on avattava, ja sidonnaisuudet kerrottava.

Meillä on avoimuuden hengessä jopa kansallinen mokapäivä. Mediassa julkkikset paljastavat alkoholisminsa ja poliitikot virheensä. On parempi kertoa ääneen omat vajavaisuutensa kuin yrittää piilottaa niitä.

Käännä vastustajan voima hyväksesi

Ehkä oleellisinta on ymmärtää, että mediayhteiskuntaa vastaan ei voi eikä kannata taistella. On vain hyväksyttävä se, että kulttuurimme visualisoituu ja sisällöntuotanto sirpaloituu.

Viisaimmat ja ketterimmät hyödyntävät muutoksen ja pyrkivät tekemään hyvää mediayhteiskunnan keinoin. Kansalaisliikkeillä on logot ja jaettavat somesisällöt. Lapset kasvattavat mediaosaamistaan Instagramissa ja Youtubessa. Poliitikotkin tuottavat enemmän kuva- ja videosisältöjä.

Mustan silmän syy pitää kertoa, ja vasta sitten pääsemme asiaan.

Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuo on bloggaaja, kouluttaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut selkeään tekstiin, sisältömarkkinointiin ja verkkokirjoittamiseen. Katleenan Ei oo totta -blogi on Suomen luetuimpia viestinnän alan blogeja.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€