Työn paikat ja ystävyys

työn_paikat
Perinteiset työpaikat ja -tilat ovat murroksessa, ja yhä useammin työtä tehdään liikkeessä ja vaihtuvissa ympäristöissä. Pitkäaikainen työkaveruus ei ole välttämättä tulevaisuudessa enää mahdollista, jolloin ystävyyteen työpaikalla täytyy asennoitua uudella tavalla.

Uusissa työtiloissa ystävyys on enemmänkin yhteisöllistä kuin kahden ihmisen välistä, kirjoittaa Pia Houni kolumnissaan.

Useimmat meistä tekevät työtä joustavasti ja vaihtuvissa paikoissa. Useita vuosia sitten monet esimiehet ryhtyivät pelaamaan golfia, koska palavereja voitiin hoitaa kentällä. Teknologian mahdollistamat paikat siirtää tietoa ja osallistua yhteisiin kokoontumisiin eri puolilta maapalloa, ovat tehneet työn tekemisen joustavaksi etäisyyksistä huolimatta.

Työ on siirtynyt myös julkisiin paikkoihin. Kahviloiden pöydissä loistavat omppujen rivistöt ja moni entinen kivijalkakauppa on muuttunut yhteisölliseksi työtilaksi.

Luova luokka (creative class) on käsite, jonka yhdysvaltalainen Richard Florida (2002) lanseerasi yli kymmenen vuotta sitten. Floridalle luova luokka määrittyy talouden ja ansiotyön näkökulmasta. Luova luokka koostuu henkilöistä, jotka tuottavat taloudellista lisäarvoa luovuudellaan, ja siten luova ja osaava ihminen on talouden perusvoimavara. Floridan käsite ’luokka’ ei siis ole sama kuin yhteiskuntatieteellisen luokkatutkimuksen ’luokka’.

Luovan luokan ”superluovaan ytimeen” kuuluvat esimerkiksi tieteen ja eri taiteenalojen ammattilaiset. Samaan kuuluvat myös tietointensiiviset ammatit esimerkiksi rahoitusalalla, terveydenhuollossa ja liike-elämässä.

Luovan luokan toiminta tukee alueellista talouskasvua ja suosii paikkoja ja alueita, joilla kohtaavat teknologia, lahjakkuus ja suvaitsevaisuus (technology, talent, tolerance). Viimemainittua on mitattu esimerkiksi tunnetulla homoindeksillä, jonka Florida näkee korreloivan huipputeknologiateollisuuden kasvupotentiaalin kanssa.

Luovan luokan toimijat pyörivät siellä, missä on kiinnostavaa ”pöhinää” (buzz)– katukulttuuria, baareja, matalan kynnyksen taidetapahtumia, jännittävä musiikkiskene – ja talous ja työpaikat seuraavat heitä.

Miltä Floridan ajatukset näyttävät tämän päivän työelämästä katsottuna? Käsite on edelleen mielenkiintoinen, vaikka sillä ei Suomessa erityistä maadoittumista olekaan. Kaupunkikulttuurissa, jossa valtaosa työstä suoritetaan (väestön rakenteen mukaisesti) on havaittu ”pöhinäpaikkojen” merkityksellisyys talouskasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Berliini on monelle tästä hyvä esimerkki. Sen asuinalueet ovat osanneet hyödyntää kasvua ja tukea luovan toiminnan mahdollisuuksia. Toinen vahva esimerkki on kansainvälinen coworking spaces ilmiö. Yhteisölliset työtilat ovat kasvava trendi ja niiden voi povata olevan myös osa tulevaisuuden työtä, kuten Houni & Ansio (2015) kirjassaan toteavat.

"Yhteisöllisissä työtiloissa on nähtävissä pilkahduksia tästä, ihmisten halusta rakentaa yhteisöllisesti hyvää elämää ja ymmärtää vastavuoroisten lahjojen merkitys tekojen, ei rahan kautta."

Olin muutama päivä sitten LéSpace –nimisen työtilan järjestämässä tilaisuudessa, jossa lanseerattiin myös uudistunut Mushroomin –verkkosivusto. Tämä Facebook –ystävällinen sivusto on viimeisen vuoden sisällä tuplannut ryhmän kokonsa. Verkostosssa voi etsiä ja vaihtaa työhuonetiloja, perustaa ja luoda verkostoja.

LéSpacen järjestämässä illassa puhuttiin uudenlaisen työn luonteesta ja tekemisen paikasta. Osallistujista monet olivat noin 30-vuotiaita, jotka lausuivat kriittisiä sanoja ”pöhinä-ilmiötä” vastaan. Heidän näkemyksensä mukaan tämä termi tuntuu kummallista ja irtoaa todellisuudesta.

Ottamatta kantaa juuri näiden puhujien arvioon, oletan termin muodostuneen kuvaamaan juuri itsensätyöllistäjien ja uuden työn yhteenkiertymisen synnyttämää energiaa. Onhan havaittu, että monet uudenlaiset työympäristöjen ja työn sisältöjen tavat etenevät niin nopeasti, että puheen tasolla terminologia jää jälkeen.

Puhe kuvaa perinteisempiä työn malleja ja toiminta kiirii edellä. Tämä saattaa olla pöhinää tai miksei termi voi myös kuvata ihmisten yhdessä tekemistä, joka synnyttää luovaa toimintaa.

Helsingissä voitaisiin yhä enemmän ottaa huomioon asuinalueiden kehittämistä juuri luovan luokan ja työn näkökulmasta. Yhteisöllisissä työtiloissa on nähty vahvasti ystävyyden hyveen olevan käyttövoimaa. Ihmiset vaihtavat pääomaansa toistensa kanssa, kehittävät työtä yhdessä, synnyttävät uusia projekteja jne. (Houni & Ansio 2015).

Helsingissä on nähty esimerkkejä gentrifikaatiosta: koulutettu keskiluokka on palannut asumaan kantakaupungin entisiin työläiskaupunginosiin ja haluaa tehdä työtä lähellä kotiaan eikä matkustaa pitkiä työmatkoja.

Tästä liikehdinnästä voisi ottaa enemmän koppia. Aallonharjalla oleva firma osaisi kenties sijoittaa tilansa juuri sellaiselle alueelle kaupunkia, jossa on parhaillaan menossa eteenpäin pyrkivää, luovaa toimintaa ja siten olla osaltaan tekemässä paitsi kasvua, myös luomassa hyvää imagoa ja eettisesti kestävää liiketoimintaa.

Jokainen johtotehtävässä toimiva tietää tänä päivänä, että työyhteisön sitoutuminen eettisiin periaatteisiin on toiminnan edellytys. Toteuttavatko kaikki tätä, on kenties toinen seikka.

Tulevaisuuden työn yksi piirre on ”perinteisten työpaikkojen” murtuminen. Työ siirtyy ja sitä tehdään yhä enemmän liikkeessä, vaihtuvissa ympäristöissä tai pienimuotoisissa työtiloissa.

Tästä syystä suhteemme myös toisiin työtä rinnallamme tekeviin muuttuu. Pitkäaikainen työtoveruus ei ehkä tulevaisuudessa enää ole mahdollista (tämäkin haastaa ystävyyden käsitettä asettumaan erilaiseen asentoon).

Tästä syystä onkin puhuttu uudenlaisesta yhteisöllisyydestä. Työverkostojen ja tilojen kautta muodostuvista kiteytymistä, joissa ihmiset jakavat samanlaisia arvoja työstä ja haluavat kehittää ystävyyden hyvettä yhdessä.

Ystävyyden hyve ei työhön liittyneenä rajoitu tarkoittamaan vain kahden ihmisen välistä vuorovaihtoa, vaan pikemminkin koskettamaan sen merkitystä juuri yhteisön näkökulmasta. Jokaisen yksittäisen ihmisen toiminta ja valinta ohjaavat sitä hyvää, mitä meidän yhteisömme tarvitsevat.

Uudessa yhteisöllisyydessä näytetään olevan Aristoteleen tarkoittamaan ystävyyden ytimessä. Kyse ei ollut vain kahden ihmisen välisestä luottamusystävyydestä, jollaisen me asian usein ymmärrämme. Aristoteles näki ystävyyden merkityksen laajempana, yhteisöllisen hyveen tekijänä.

Yhteisöllisissä työtiloissa on nähtävissä pilkahduksia tästä, ihmisten halusta rakentaa yhteisöllisesti hyvää elämää ja ymmärtää vastavuoroisten lahjojen merkitys tekojen, ei rahan kautta.

Pia Houni

Pia Houni on TeT, dosentti, filosofisen praktiikan toimija ja kouluttaja sekä kirjailija. Tuotanto käsittää yli sata julkaisua. Erikoistutkijana Työterveyslaitoksella: luovat alat, johtaminen, hyvinvointi, työtilat.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€