Valta on kärsimyksen varaan rakennettu korttitalo

damocles

“Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.”

Näin kuuluu tunnettu ajatus roomalaiskatoliselta historioitsijalta, kirjailijalta ja politiikolta Lord Actonilta. Lainausta on käytetty lukuisissa yhteyksissä hallitsijoista puhuttaessa, mutta yhtä lailla sen opetus pätee tavalliseen ihmiseenkin.

Klassisen opetuksen mukaan valta on sitä, että A saa B:n toimimaan haluamallaan tavalla vastoin B:n omaa halua. Valta on aina siis valtaa jonkun toisen yli. Lopulta valta perustuu uhkaukseen – aitoon tai oletettuun – siitä, että jos B ei tottele A:ta, tätä kohtaa fyysinen tai henkinen rangaistus.

Emme usein ajattele valtaa näin, mutta tästä lopulta on kyse, siis ihmissuhteesta, jossa toinen on alistunut toisen tahdolle.

Valtaa eivät käytä vain hallitsijat ja johtajat, vaan myös tavalliset ihmiset perheisiinsä ja ystäviinsä. Vallankäyttöä ei usein kysenaalaisteta. Sitä pidetään välttämättömänä osana ihmissuhteita. Se on kuitenkin virheellinen ajatus, kuten on sekin, että valta on tavoiteltava asia.

Vallan vaihtoehto on yhteisymmärryksen saavuttaminen keskustelun kautta. Silloin henkilö ei käytä fyysisyyttään, seksuaalisuuttaan tai muita avujaan toisen tahdon alistamiseksi, vaan pyrkii aidosti kohti konsensusta, tilaa, jossa vallitsee yhteistahto.

Vallan mukanaan tuoma tunne huumaa, sillä pintapuolisesti vallankäyttäjä on vahva ja saa muut toimimaan tahtonsa mukaan. Kuitenkin jokainen A-B-suhde tuo mukanaan taakan ylläpitää valta-asetelmaa; lopulta hallittavat kahlitsevat hallitsijansa.

Sanotaan, että missään ei ole yhtä yksinäistä kuin huipulla. Se pitää varmasti paikkansa. Vallankäyttäjä käyttää muita portainaan huipulle, mikä rikkoo hänen – vapaan ihmisen – suhteen muihin vapaisiin ihmisiin. Häntä kuunnellaan lopulta pelosta, ei rakkaudesta.

Pelko johtaa aina vihaan, ja siksi vallankäyttäjää vihataan, ei rakasteta.

"Vallankäyttäjän jokainen ihmissuhde on kuin tarun Damokleen miekka; herkkä asia, joka roikkuu langan varassa ja saattaa koitua hallitsijan tuhoksi hetkellä millä hyvänsä."

Huipulle päästyään moni vallankäyttäjä tulee vainoharhaiseksi, syystäkin. He ovat rakentaneet elämänsä pakolle ja jättäneet taakseen katkeria ihmisiä, jotka toivovat alistajalleen lähinnä vain pahaa.

Vallankäyttäjä asuu huojuvassa korttitalossa, jonka perustuksen hän on luonut uhreistaan. Edes huipulla vallankäyttäjä ei saa rauhaa, sillä hänen täytyy jatkuvasti uusintaa pakkoon perustuvia ihmissuhteita, tarkkailla alamaisiaan.

Toisin on ihmisellä, joka luopuu vallasta kaikilla elämän osa-alueilla.

Paradoksaalisesti luopumalla vallasta ihminen on vahvimmillaan. Tietoisuus tasa-arvoon perustuvista ihmissuhteista tuo rauhaa, jota valta ei voi koskaan tarjota, ja etsiessään yhteistahtoa kaikessa toiminnassa henkilö tuo esiin jokaisesta tämän parhaan.

Vallankäyttäjän jokainen ihmissuhde on kuin tarun Damokleen miekka; herkkä asia, joka roikkuu langan varassa ja saattaa koitua hallitsijan tuhoksi hetkellä millä hyvänsä.

Vallasta luopuvan ihmissuhteet taas ovat kuin kallio – perusta, joka ei anna periksi ja johon voi aina luottaa.

Valta on suuri valhe, josta koituu vain murhetta.

Suurimmat johtajat ovat poikkeuksetta luopuneet vallasta ja ovat onnistuneet luomaan sen tuhatvuotisen valtakunnan ja pysyvän perinnön, joista jokainen despootti on voinut vain unelmoida.

Valta on heikkoutta, siitä luopuminen on vahvuutta.

Sebastian Koskinen

Kirjoittaja on toimittaja, joka työnsä ohella mietiskelee velvollisuus- ja hyve-etiikkaa sekä romantiikan estetiikkaa. Vapaa-ajalla hän valokuvaa, kokkaa intohimoisesti ja innostuu uusista oluista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€