Snowden, Assange ja Manning, aikamme sankarit

Davide_Dormino_-_Anything_to_say

Viime vuoden toukokuun 1. päivä Aleksanderplatzille Berliiniin kohosi kolme pronssipatsasta. Toisin kuin pronssipatsaat yleensä, nämä eivät olleet ratsun selässä tai kantaneet sodan ja väkivallan symboleita yllään. Patsaat seisoivat kolmen arkisen tuolin päällä rivissä ja niillä kaikilla oli identtiset, vangin haalareita muistuttavat vaatteet päällä.

Patsaiden vieressä oli neljäs, tyhjä, tuoli. Se oli kansalaisen tuoli. Meidän tuoli. Viesti oli selvä: Meistä kuka tahansa voisi olla seuraava sankari, kuten Edward Snowden, Julian Assange tai Chelsea Manning – kolmikko, joka oltiin nyt ikuistettu pronssiin.

Tyhjä tuoli on samalla myös haaste. Arkisuudessaan se muistuttaa meitä niistä tuoleista, joilla istumme päivittäin koneisiimme katsoen. Työmme, harrastuksemme ja rakkaimmat muistomme katsovat meitä takaisin, mutta hyvin usein nykyään myös joku muu – ilman lupaa.

Mitä teemme, kun meitä luvattomasti ja lainvastaisesti tarkkaillaan, kun oma valtiomme kääntyy meitä vastaan? Istummeko nöyränä tuolissamme vai nousemmeko sen päälle ja huudamme oikeuksiemme perään?

Tietovuotojen jälkeen surullisen monet ovat hokeneet, ettei yksityisyydellä ole merkitystä, jos ei ole mitään salattavaa. Snowden on vastannut tähän hyvin toteamalla, että “–näin sanominen on sama kuin sanoisi, ettei sananvapaudella ole väliä, jos ei ole mitään sanottavaa.”

Elämme aikaa, jolloin lähes jokaista liikettämme voidaan seurata. Arkiseksi muuttunut älypuhelin sisältää mikrofonin, GPS-vastaanottimen, puhelimen asentoa seuraavan gyroskoopin, kameran ja lukuisia muita komponentteja ja ominaisuuksia, jotka tallentavat elämämme lähes jokaisen hetken. Vakoilulaitteita on joka puolella, yksityisyys on poissa.

Olemme ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa tilanteessa, jossa koko elämämme salaisuuksineen on jonkun toisen jatkuvassa valvonnassa. Asetelma palvelee niitä, jotka toimivat itse läpinäkymättömästi, koska heidän toimintansa ei kestä päivänvaloa.

Tässä asetelmassa kaikki muut ovat häviäjiä. Vallan vahtikoirat, kuten toimittajat ja aktivistit, eivät voi enää tehdä työtään ilman monimutkaisia salausmenetelmiä, jotka nekään eivät ole NSA:n, GCHQ:n ja muiden tiedusteluelinten avaamattomissa.

Tietoisuus jatkuvasta valvonnasta muokkaa käyttäytymistämme, tiedostimme sitä tai emme. Mitä enemmän valvonnasta tietää, sitä epämukavammaksi olo tulee. Ja jos ei tiedä mitään, on kaikista haavoittuvaisin.

Snowden, Assange ja Manning ovat aikamme sankareita, koska he puolustivat totuutta ja paljastivat, kuinka vähän johtajamme siitä välittävät. Totuuden takia he vaaransivat ja edelleen vaarantavat päivittäin elämänsä. He eivät voi koskaan enää elää normaalia elämää. Se on hinta, jonka he maksavat hyveellisyydestään.

Kyse ei ole kuitenkaan vain totuuden puolustamisesta, sillä Aleksanderplatzille ikuistettu kolmikko edusti yhtä lailla myös muita klassisia hyveitä, kuten rohkeutta, viisautta, kansalaisuutta, oikeudenmukaisuutta, itsehillintää ja lujuutta. Kun pieni ihminen asettuu maailman vahvimpia valtioita vastaan, kysytään todellista luonteen vahvuutta ja periksiantamattomuutta.

Perinteisesti patsaaseen ikuistettu sankari kuului korkeimpaan eliittiin ja sai monumenttinsa valloituksilla ja veriteoilla. Sellaiseen samaistuminen tai sellaiselta inspiraatiota hakeminen on nykyihmiselle hyvin vaikeaa. Aleksanderplatzin tavallisia kansalaisia edustava kolmikko sopinee inspiraatioksi meistä jokaiselle.

Tänään kuka tahansa voi muuttaa historiaa tuoliltaan – niin kauan kuin Internet on vielä vapaa. Netti on antanut niin taloudellisen kuin poliittisen vallan kansalle ja muuttanut tapaamme olla ihmisiä pysyvästi. Kyseessä on valta, joka ei kuitenkaan säily ilman jatkuvaa kamppailua.

Aleksanderplatzin tyhjä tuoli muistuttaa meitä omasta roolistamme vapaan maailman puolustamisessa, pronssipatsaat taas siitä, kuinka Daavid voi edelleen voittaa Goljatin.

Jättiläisten harteilla on juttusarja, jossa esitellään henkilöitä, joiden poikkeuksellisesta tai esimerkillisestä elämästä jokainen voi hakea inspiraatiota.

Sebastian Koskinen

Kirjoittaja on toimittaja, joka työnsä ohella mietiskelee velvollisuus- ja hyve-etiikkaa sekä romantiikan estetiikkaa. Vapaa-ajalla hän valokuvaa, kokkaa intohimoisesti ja innostuu uusista oluista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€