Miksi hyvä johtaja on hyvejohtaja?

Miksi hyvä johtaja on hyvejohtajaJohtamisen arvottaminen on koko lailla konstikasta. Onko hyvä johtaja sellainen, joka saa työntekijöistä parhaat puolet irti – vai määräytyykö johtajan kyvykkyys sen mukaan, mitä jää viivan alle? Johtaja on ennen kaikkea suunnannäyttäjä. Hyvä johtaja on siis sellainen, jonka osoittama toiminnan suunta johtaa jonkin ihmisjoukon mahdollisimman suureen hyvinvointiin.

On aiheellista kysyä, mitä johtaminen tarkoittaa. On johtajuutta, managerointia, itsensäjohtamista, suunnannäyttämistä. Ensi käteen näyttää siltä, että johtaminen on käsite, jonka alle on parkkeerattu jos jonkinlaista määräävää toimintaa. Niinkin paljon, että esimerkiksi Amazonin kategoriasta ”Management and Leadership Books” löytyy kymmeniä tuhansia niteitä. Siinä on johtajuustutkijoille maaperää perattavaksi.

Wikipedia tietää kertoa, että johtaminen on ”tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa”. Johtajuuden pohjimmainen funktio onkin ennen kaikkea suunnan osoittaminen jonkin ihmisjoukon toiminnalle. Suuntaa nyt voi näyttää vaikka sormella – mutta minkälainen on hyvä suunnannäyttäjä?

Hyvä johtaja on sellainen, jonka määräämä suunta tuottaa hyvinvointia asianomaisille, oli sitten kyse asiakkaista, osakkeenomistajista tai alaisista. Hyvinvointi puolestaan nojaa  toimintaan. Kuten jo Aristoteles tiesi kertoa, olemme pitkälti sitä, mitä toistuvasti teemme. Jos toistuva aktiviteetti käy yksiin sen kanssa, mitä pidämme arvokkaana, voimme hyvin. Muutoin tuntuu kurjalta. Toimintamme täytyy siis seurata arvomaailmaamme.

Arvoja on kuitenkin moneksi. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Kolmas taas käy ihan kuumana serkkutytön perään. Millä tavalla arvomaailmojen moninaisuus on sitten sovitettavissa johtajuuteen?

Usein käy niin, että johtoasemassa oleva henkilö pyrkii parhaansa mukaan ohjailemaan johdettaviensa toiminnan oman arvomaailmansa puitteisiin sopivaksi. Nyt jos johtajan arvomaailma poikkeaa kovasti alaisten näkemyksistä, asiakkaista puhumattakaan, ei tarvita kovinkaan kummoista loogikkoa toteamaan, miten käy. Onnetonta sakkiahan siitä seuraa.

Johtaja ei kuitenkaan voi pyrkiä miellyttämään kaikkia. Jos johtaja pyrkii sovittelemaan päätöksensä tilanteen mukaan muiden arvomaailman mukaiseksi, on tuloksena päämäärätön tuuliviiri. Arvomaailma, joka joustaa joka tilanteessa ei ole arvomaailma ensinkään.

Hyvästä johtamisesta pitäisi pohjimmiltaan seurata mahdollisimman merkittävää hyvinvointia asianomaisille. Mutta jos tämän konkkaronkan arvomaailman kirjo kulkee spektrin laidasta laitaan, kuinka siinä voi enää tehdä ainoatakaan hyvää päätöstä? Jos kumartaa joka suuntaan, myös pyllistää joka suuntaan.

Juuri tästä syystä hyvä johtaja on hyvejohtaja. Hyveet ovat nimittäin arvoja, jotka sovellettuna tuottavat ihmisille pääsääntöisesti eniten hyvinvointia. Hyveet ovat arvoja, jotka ovat kestäneet inhimillisen toiminnan keskuspilareina läpi koko tunnetun historian. Mietipä millaista olisi, jos kaikki olisivat rohkeita, rehellisiä tai anteliaita.

Ihminen, jonka arvomaailma nojaa hyveisiin, ja joka pyrkii toiminnallaan aktiivisesti muuttamaan maailmaa arvojensa mukaiseksi ei siis ainoastaan lisää omaa hyvinvointiaan saattamalla maailmaa mieluisakseen. Hän muuttaa maailmaa myös suotuisammaksi muille. Hyvä johtaja suuntaa toimintaa niin, että mahdollisimman suuri joukko asianomaisia voi hyvin. Hyvä johtaja on hyvejohtaja.

MIKSI HYVÄ JOHTAJA ON HYVEJOHTAJA?

Johtamisen arvottaminen on koko lailla konstikasta. Onko hyvä johtaja sellainen, joka saa työntekijöistä parhaat puolet irti – vai määräytyykö johtajan kyvykkyys sen mukaan, mitä jää viivan alle? Johtaja on ennen kaikkea suunnannäyttäjä. Hyvä johtaja on siis sellainen, jonka osoittama toiminnan suunta johtaa jonkin ihmisjoukon mahdollisimman suureen hyvinvointiin.

On aiheellista kysyä, mitä johtaminen tarkoittaa. On johtajuutta, managerointia, itsensäjohtamista, suunnannäyttämistä. Ensi käteen näyttää siltä, että johtaminen on käsite, jonka alle on parkkeerattu jos jonkinlaista määräävää toimintaa. Niinkin paljon, että esimerkiksi Amazonin kategoriasta "Management and Leadership Books" löytyy kymmeniä tuhansia niteitä. Siinä on johtajuustutkijoille maaperää perattavaksi.

Wikipedia tietää kertoa, että johtaminen on "tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa". Johtajuuden pohjimmainen funktio onkin ennen kaikkea suunnan osoittaminen jonkin ihmisjoukon toiminnalle. Suuntaa nyt voi näyttää vaikka sormella – mutta minkälainen on hyvä suunnannäyttäjä?

Hyvä johtaja on sellainen, jonka määräämä suunta tuottaa hyvinvointia asianomaisille, oli sitten kyse asiakkaista, osakkeenomistajista tai alaisista. Hyvinvointi puolestaan nojaa toimintaan. Kuten jo Aristoteles tiesi kertoa, olemme pitkälti sitä, mitä toistuvasti teemme. Jos toistuva aktiviteetti käy yksiin sen kanssa, mitä pidämme arvokkaana, voimme hyvin. Muutoin tuntuu kurjalta. Toimintamme täytyy siis seurata arvomaailmaamme.

Arvoja on kuitenkin moneksi. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Kolmas taas käy ihan kuumana serkkutytön perään. Millä tavalla arvomaailmojen moninaisuus on sitten sovitettavissa johtajuuteen? Usein käy niin, että johtoasemassa oleva henkilö pyrkii parhaansa mukaan ohjailemaan johdettaviensa toiminnan oman arvomaailmansa puitteisiin sopivaksi. Nyt jos johtajan arvomaailma poikkeaa kovasti alaisten näkemyksistä, asiakkaista puhumattakaan, ei tarvita kovinkaan kummoista loogikkoa toteamaan, miten käy. Onnetonta sakkiahan siitä seuraa.

Johtaja ei kuitenkaan voi pyrkiä miellyttämään kaikkia. Jos johtaja pyrkii sovittelemaan päätöksensä tilanteen mukaan muiden arvomaailman mukaiseksi, on tuloksena päämäärätön tuuliviiri. Arvomaailma, joka joustaa joka tilanteessa ei ole arvomaailma ensinkään.

Hyvästä johtamisesta pitäisi pohjimmiltaan seurata mahdollisimman merkittävää hyvinvointia asianomaisille. Mutta jos tämän konkkaronkan arvomaailman kirjo kulkee spektrin laidasta laitaan, kuinka siinä voi enää tehdä ainoatakaan hyvää päätöstä? Jos kumartaa joka suuntaan, myös pyllistää joka suuntaan.

Juuri tästä syystä hyvä johtaja on hyvejohtaja. Hyveet ovat nimittäin arvoja, jotka sovellettuna tuottavat ihmisille pääsääntöisesti eniten hyvinvointia. Hyveet ovat arvoja, jotka ovat kestäneet inhimillisen toiminnan keskuspilareina läpi koko tunnetun historian. Mietipä millaista olisi, jos kaikki olisivat rohkeita, rehellisiä tai anteliaita.

Ihminen, jonka arvomaailma nojaa hyveisiin, ja joka pyrkii toiminnallaan aktiivisesti muuttamaan maailmaa arvojensa mukaiseksi ei siis ainoastaan lisää omaa hyvinvointiaan saattamalla maailmaa mieluisakseen. Hän muuttaa maailmaa myös suotuisammaksi muille. Hyvä johtaja suuntaa toimintaa niin, että mahdollisimman suuri joukko asianomaisia voi hyvin. Hyvä johtaja on hyvejohtaja.

Lauri Järvilehto

Lauri Järvilehto on metafyysinen tutkimusmatkailija ja Sherlock Holmes -fani. Hän toimii tutkijana ja kouluttajana Filosofian Akatemia Oy:ssä sekä tutkijatohtorina Aalto-yliopistossa. Laurin ajattelua ja hyvinvointia käsittelevä esikoiskirja ”Tee itsestäsi mestariajattelija” ilmestyi tammikuussa 2012. Hän kirjoittaa myös suosittua Ajattelun ammattilainen -blogia.

 
  • Pingback: Vierailukirjoitus johtajuudesta « Ajattelun ammattilainen()

  • Hei ja kiitos kirjoituksesta.

    Hyvä johtaja on hyvejohtaja. Tosi on!

    Tuli mieleeni kysymys. Hyvejohtamisen historia ulottuu varmaankin ainakin 4000 vuotta taaksepäin, ehkä enemmänkin. Miten on mahdollista, että vieläkin harjoittelemme hyvejohtamisen alkeita? Miksi "pahejohtaminen" (anteeksi huono ilmaisu) on helpompaa kuin hyvejohtaminen?

    Onko niin, että kun lopullinen arvo, eli viivan alla näkyvä numerosarja, alkaa uhkaavasti pienetä tai muuttua miinusmerkkiseksi hyveet pistetään kaappiin ja otetaan käyttöön se mikä toimii ja nopeasti?

    Oma teesini on, että ihmisten pitäisi opetella eettistä voittamista. Toisin sanoen on opeteltava miten säilyttää hyveellisyys silloinkin kun voittaminen tulee ajankohtaiseksi ja välttämättömäksi. Nythän meille opetetaan, että prosessi on tärkeä – niin onkin, mutta meille ei opeteta miten prosessin hyveet säilytetään silloin kun voitonhalu ylittää kaiken muun. Me haluamme voittoja mutta emme opettele voittamista.

    Eikö hyveellisyyttä ole se, että reilusti keskustelee siitä, mitä todella halutaan ja käydään läpi vaikeita tilanteita, jossa hyveet ovat kovalla koetuksella. Vähän niinkuin Jeesus erämaassa?

    Ihan arkipäiväinen esimerkki on autoilija, jonka periaatteena on noudattaa liikennesääntöjä ja hyviä tapoja. Sitten kun hän pysähtyy seitsemänsiin valoihin ja kymmenes autoilija kiilaa hänen eteensä ja hän alkaa olla uhkaavasti myöhässä. Eikö silloin ala kaasujalka painaa ja röyhkeys tulla esille? Miten säilyttää maltin hyve silloin. Ei mitenkään muuten kuin opettelemalla ja harjoittelemalla ja harjoittamalla se hyve sellaiseksi, että siitä ei anneta periksi missään olosuhteissa.

  • Cristina,

    Kiitos oivaltavasta kommentista!

    Äkkiseltään mieleeni tulee pari tapaa tarkastella rajaamaasi ongelmakenttää. Ensinnäkin, minusta vaikuttaa kovasti siltä, että ihmiset toimivat usein lyhytnäköisesti siksi, etteivät he pysähdy miettimään, mikä tarkkaan ottaen on se päämäärä, jonka he haluavat saavuttaa.

    Tyypillinen päättelyketju voisi olla, että joku haluaa vaikkapa rahaa voidakseen ostaa jotain, jolla tehdä vaikutus johonkin jonka seuraa kaipaa, josta puolestaan tulee hyvä olo. Kun sitten tunteja kellotetaan ensimmäiselle askelmalle, käy helposti niin, että toiminta jää jumiin sinne. Rahan ansaitsemisesta tulee itseisarvo, ja unohdetaan miksi sitä alkujaan haluttiin ansaita. Tämä on nähdäkseni esimerkiksi finanssikapitalismin taudinkuva.

    Toinen juttu on, että managerointi on loputtoman paljon taloudellisempaa kuin johtajuus. Eli välittömien käsillä olevien ongelmien ratkaisu vie vähemmän paukkuja ja tarjoaa välittömämpää palautetta, kuin suurten linjojen piirtäminen ja seuraaminen. Siksipä tiukan paikan tullen aika moni meistä heittää katseensa noin kymmenen minuutin päähän, unohtaen huomisen, tulevista sukupolvista puhumattakaan.

    Olet mielestäni täsmälleen oikeassa harjoituksen tarpeellisuudesta. Hyveet, jotka käsittääkseni edustavat kaikkein kauskantoisimpia arvojamme, eivät tosiaankaan tule helposti luonnostaan, koska ne edellyttävät hyvin edistynyttä kaukonäköisyyttä. Siksipä niiden oppiminen vaatii harjoitusta ja pitkäjänteisyyttä.

    Äkkiseltään tämän kirjoitettuani tuli vielä mieleen: jos pidetään kiinni tämän tapaisesta johtajuus/managerointi -erottelusta, voiko muuten edes olla muunlaista johtajuutta kuin hyvejohtajuutta?

  • Lauri,

    Erinomaista ajattelua. Juuri niin se on – kun jää tahkoamaan sitä ekaa askelmaa niin lopulta se ylin askel on jo hämärtynyt.

    Jos lopulta kuitenkin haetaan hyvää fiilistä hyveiden kautta, niin pitäisikö johtamisessa ottaa käyttöön fiilisorientointi erilaisten päätösten ja tekojen yhteydessä? Kuinka monelle johtajalle oikeasti on tärkeää, että alimman tason kokoonpanotyölaisillä on hyvä fiilis?

    Voiko johtajuus olla muuta kuin hyvejohtajuutta. No ei oikeastaan. Mutta miten välittää hyveellisyys managerille, jonka on on saatava äksöniä ja tuloksia siinä ekalla askelmalla? Pitää olla todella Suuri ja Hyveellinen Johtaja, jos uskaltaa antaa hyveen voittaa. Tinkimättömästi.

  • Tuli mieleeni kysymys. Hyvejohtamisen historia ulottuu varmaankin ainakin 4000 vuotta taaksepäin, ehkä enemmänkin. Miten on mahdollista, että vieläkin harjoittelemme hyvejohtamisen alkeita?

    Erinomainen kysymys! Nimittäin hyvejohtajuusmallista voisi kysyä: Onko se vain vanhaa viisautta uudella, vetävämmällä nimellä? Uusi johtajuusmallihan pitää lanseerata muutaman vuoden välein…

    Olen miettinyt tätä kysymystä paljon. Vastaus on mielestäni: Kyllä ja ei. Kyllä: kuten kommentissasi totesit, hyvejohtamisen historia ulottuu ainakin 4000 vuotta taaksepäin. Ei: tietääkseni kukaan ei ole ennen Havardia niin systemaattisesti tutkinut ja eksplikoinut hyveiden ja johtajuuden yhteispeliä.

    Puhumme paljon kehityksestä, edistyksestä, progressista, evoluutiosta jne. Kuitenkin johtajuuskysymyksessä, kuten ihmiskysymyksessä yleensäkin, pitäisi pikemminkin puhua muistamisesta. Paluusta iänikuisiin viisauksiin. Tämä oli tausta-ajatus, kun esimerkiksi nimesin politiikkaa käsittelevän artikkelisarjani ”Paluuksi hyvepolitiikkaan".

  • Pohdiskelin kirjoitusta logiikkaoppia muistellen. Hyvän johtajuuden ja hyvejohtajuuden välille saattaa pystyä löytämään korrelaatio- ja ehkä jopa kausaalisuussuhteen. Joka tapauksessa implikaationuoli niiden väliin ideaalitilanteessa soveltuu

    Hyvä johtaja –> hyvejohtaja

    Mitenkäs on, voiko samalla tavoin sanoa muista johtamisopeista?
    Hyvä johtaja –> karismaattinen johtaja
    Hyvä johtaja –> valmentava johtaja
    Hyvä johtaja –> transformatiiviinen johtaja
    Hyvä johtaja –> postherooinen johtaja
    Hyvä johtaja –> pragmaattinen johtaja
    jne.

    Uskoisin, että jokaisesta johtamisopista löytäisimme sopivia yleistyksiä, jotka soveltuisivat Hyvälle johtajalle.

    Implikaatio toisen suuntaan tai vieläkin vahvempi ekvivalenssi onkin jo vaikeampi. Onko johtaja Hyvä johtaja, jos ja vain jos hän on hyvejohtaja?

  • Kimmo,

    Olet mielestäni täysin oikeassa siinä, että jokaisesta johtamisopista löytyy sopivia yleistyksiä, jotka sopivat hyvälle johtajalle. Voitaneen ajatella, että eri johtamisopit tuovat julki erilaisia toimintatapoja, joista seuraa hyvää johtamista. Loogisen seuraussuhteen eli implikaation osoittaminen on tässä yhteydessä kuitenkin nähdäkseni konstikasta.

    Nähdäkseni loogista seuraussuhdetta ei voi osoittaa muiden johtamisoppien kohdalla. Hyvä johtaja voi toki olla introvertti tai konservatiivinen – relevanttia on viime kädessä se, että johtajan suuntaamasta toiminnasta seuraa tuloksia, jotka käyvät yksiin niiden tahojen kanssa, joita johdetaan, tai joille johtaja on vastuuvelvollinen. Parhaimmillaan tämä toteutuu käsittääkseni silloin, kun johdetaan hyveellisten arvojen varassa.

    Esittämäsi 'hyvä johtaja' -> 'hyvejohtaja' seuraussuhde on myös ongelmallinen. Jotta looginen seuraussuhde voidaan osoittaa, on kyettävä osoittamaan, että käsitteillä 'hyvä johtaja' ja 'hyvejohtaja' on sellaisia analyyttisia ominaisuuksia, joiden nojalla seuraussuhde voidaan osoittaa. (Esimerkki tällaisesta tapauksesta on "x on kissa"
    -> "x on eläin"; kissuus edellyttää eläimyyden analyyttisesti.) Mitenkään yksiselitteisesti näin ei johtajuuden tapauksessa käsittääkseni ole.

    Näin ollen voidaan vahvimmillaan osoittaa, että hyvän johtajuuden ja hyvejohtajuuden välillä vallitsee vahva vastaavuussuhde, eli korrelaatio. Mutta näinhän on asian laita oikeastaan melkein kaikissa kokemuspohjaisissa väittämissämme.

  • Pingback: Miksi hyvä johtaja on hyvejohtaja? | olpeli's Blog()

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€