Vääryyttä puolustamassa, kylänmiesten vastusteluista huolimatta

kylänmiehet

Monet meistä ovat valmiita puolustamaan oikeutta ja rikosten uhreja viimeiseen saakka. Huomattavasti harvempi meistä on valmis puolustamaan vääryyttä tai rikoksentekijöitä edes osaksi. Miksi?

Jokin aika sitten luin amerikkalaisen vankilapsykologin blogikirjoituksen. Hänen viestinsä on, että toisin kuin USA:n vasemmisto väittää, mielenterveysongelmat voivat tietyssä tilanteessa tehdä henkilöstä väkivaltaisen, ja vasemmisto tekee vaarallisen virheen yrittäessään häivyttää tämän aspektin mielenterveysongelmista.

Ydinajatuksena on, että on helppo puolustaa henkilöä, joka on selkeä uhri. Sen sijaan ihmiset eivät useinkaan ole valmiita puolustamaan sellaisia, jotka ovat tehneet väärin. Päinvastoin, tällaisille ihmisille vaaditaan mahdollisimman kovia rangaistuksia, jopa mahdolliset lieventävät asianhaarat unohtaen.

Tällaista retoriikkaa on havaittavissa myös Suomessa: raiskaajilta munat pois! Saunan taakse ja kuolemanrangaistus käyttöön! Rikollisten hyysääminen lopetettava ja kovempia rangaistuksia peliin!

En tiedä, onko kyse vain nettikulttuuriin usein kuuluvasta signaloinnista, jolla ihmiset demonstroivat omia arvojaan, vai ovatko ihmiset oikeasti tätä mieltä.

Oikeusministeri Jari Lindström (ps.) on päättänyt käynnistää selvityksen siitä, vastaavatko tuomiot kansalaisten oikeustajua. Ihan hyvä, että selvitetään. Pitää kuitenkin muistaa, ettei selvityksestä voida suoraan vetää mitään toimintaohjeita mihinkään suuntaan, vaikka selvitys osoittaisi, että rivikansalaiset antaisivat joistain rikoksista huomattavasti erilaisia tuomioita kuin oikeusoppineet.

"Emme enää elä yhteiskunnassa, jossa rikollisista tehtäisiin lainsuojattomia, joita kuka tahansa saa kohdella miten tahtoo. Useimmat meistä myös kokevat liialliset rangaistukset yksinkertaisesti vääriksi."

Voidaan nimittäin kysyä, pitääkö rangaistuksen

  1. olla oikea ja toimiva; vai
  2. tuntua oikealta ja toimivalta?

Ne ovat nimittäin eri asioita. Maallikkojärjellä ajateltuna kovat rikostuomiot voivat vaikuttaa yhteiskunnallista turvaa tuovalta ratkaisulta. Oikeustieteessä tunnettu seikka kuitenkin on, että pitkä vankilarangaistus lisää rikoksenuusimisen riskiä.

Pitkä vankeusrangaistus voi siis tuntua oikealta, mutta pidemmän päälle se ei välttämättä tee yhteiskunnasta yhtään turvallisempaa, vaan päinvastoin.

Kysymys ei kuitenkaan ole vain oikeustieteellinen tai oikeuspoliittinen, vaan myös moraalinen. On ymmärrettävää, että vääryyttä kärsinyt haluaa väärintekijälleen kovimman mahdollisen rangaistuksen. Väärintekijääkään ei kuitenkaan voi lyödä vierasta sikaa.

Emme enää elä yhteiskunnassa, jossa rikollisista tehtäisiin lainsuojattomia, joita kuka tahansa saa kohdella miten tahtoo.

Useimmat meistä myös kokevat liialliset rangaistukset yksinkertaisesti vääriksi. Vaikka ajattelisimme, että Singaporessa julkisella paikalla roskaava tai Dubaissa rannalla seksiä harrastava on tyhmä rikkoessaan paikallisia lakeja, pidämme Singaporen sakkokäytäntöä tai Dubain vankeusrangaistuksia usein silti liian ankarina seuraamuksina itse tekoon nähden.

"Tämän takia myös vääryyttä ja pahoja asioita tehneitä pitää puolustaa: rangaista pitää, mutta ei mielivaltaisesti tai kuinka ankarasti tahansa."

Rangaistukset eivät siis voi olla mielivaltaisen ankaria, vaan niidenkin täytyy olla kohtuullisia.

Vasta-argumentiksi voi sanoa, että jos rangaistukset ovat niin lieviä, etteivät ne ole rangaistuksia ollenkaan, ihmiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Tämä on ihan hyvä argumentti liian lieviä rangaistuksia kohtaan.

Yksi oikeusvaltion ideoista on nimittäin se, että väärintekijöiden rankaisemisesta huolehtii tuomioistuinlaitos ja valtion väkivaltamonopoli (poliisi, vankilat, jne.) eivätkä kylänmiehet. Tätä edellyttävät mm. vaatimukset kansalaisten yhdenveroisesta kohtelusta, mutta myös mielivallan aiheuttaman koston kierteen ehkäiseminen ja estäminen.

Ehkä vähän yllättäen tämä kuitenkin tarkoittaa, että kansalaiset joutuvat joskus tyytymään rangaistuksiin, jotka poikkeavat siitä, mitä he itse haluaisivat. Tuomiovalta on siirretty kylänmiehiltä tuomioistuinlaitokselle juuri siksi, että rangaistukset langettaisi tuomioistuin eivätkä kylänmiehet. Ja tällöin rangaistus voi myös olla erilainen kuin mitä kylänmiehet langettaisivat, ja tähän kylänmiesten on tyytyminen.

Siis siitä huolimatta, että rangaistus olisi lievempi kuin mitä he olisivat itse antaneet.

Keskustelu oikeista rangaistuksista tulee varmasti jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Niin sen pitääkin jatkua. Ihmisten käsitykset oikeasta rangaistuksesta ovat sen verran erilaiset.

Oli miten oli, ei kuitenkaan ole oikein rangaista edes rikoksentekijää aina vain ja ainoastaan ankarimman mukaan. Ensinnäkään kovat rangaistukset eivät välttämättä tuota haluttuja tuloksia. Oleellisempaa kuitenkin on, että edes rikoksentekijää ei voida rangaista ankarimman mukaan vain siksi, että hän on rikoksentekijä.

Rangaistuksen tulee kyllä olla oikeudenmukainen, mutta oikeudenmukainen ei tarkoita pelkkää tuomion alarajaa. Se tarkoittaa, että tuomiolla on sekä ala- että yläraja. Tämän takia myös vääryyttä ja pahoja asioita tehneitä pitää puolustaa: rangaista pitää, mutta ei mielivaltaisesti tai kuinka ankarasti tahansa.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€