Sokrates käy töissä

11840632_mIstun Hangon kuulaan aamupäivän valossa kirjoittamassa tätä tekstiä. On menossa Hangon filosofiapäivien viimeiset hetket. Kahden päivän tapahtumassa on puhuttu ihmisten somekäyttäytymisestä, rakkaudesta, elokuvista, työstä, yhteisöllisyydestä, pahuudesta, paheksumisesta ja monesta muusta nykyihmisen arkea koskettavasta asiasta.

Kun ihmiset kokoontuvat yhteen yli iän ja ammattirajojen, on voimallista havaita miten yhdessä ajattelu tuottaa oivalluksia ja yhteenkuulumista.

Tähän samaan pyrki myös Sokrates, joka käyskenteli Ateenan toreilla ja kaduilla. Hän altisti itsensä kohtaamisille ja haastoi tuntemattomia ihmisiä itsensä kanssa dialogiseen leikittelyyn.

Vapaat ateenalaiset miehet eivät tunnetusti tehneet työtä. Orjat, nuo aikansa ihmiskoneet, hoitivat työn.

Vapaa mies käveli oliivipuiden ja pylväikköjen lomitse pohdiskelemassa. Elämän päivät täyttyivät yhdessä toisten kanssa olemisesta ja maailmankaikkeuden tuijottelusta, sekä konkreettisesti että sisäisesti.

Nykyisen työn eetoksessa tällainen löysäily lähinnä ärsyttää ja muistuttaa laiskuuden vaaroista. Asiaa uudelleen katsoessa on syytä olla kiitollinen tuosta ateenalaisten rennosta elämänasenteesta.

Ilman sitä moni universumia ja ihmistä käsittelevä piirre olisi jäänyt havaitsematta. Demokratian kehittyminen ja hoitaminen tarvitsivat osakseen yhteen kokoontumista, puheiden pitämistä ja ankaraa väittelyä.

Miksi höpötän jotain muinaisesta antiikin maisemasta? Otetaan vaikka yksi syy esille. Sokrates on ryhtynyt tekemään töitä. Vaelteleva ajattelu on ohitse. Nyt tarvitaan tulosta.

Yhä kasvava määrä filosofeja ja muita samaan suuntaan kallellaan olevia työelämän kyljessä toimivia ammattilaisia on pukeutunut moderniin toogaan mennäkseen työpaikoille, toimistoihin ja ihmistyön tuottopesäkkeisiin.

Sokrateen innostamat nykyseuraajat haluavat työläisten pysähtyvän miettimään työn arvoja, hyveitä, hyvää elämää, onnellisuutta, innovointia ja lukuisia muita tärkeitä asioita. Liikehdintä ei ole yksipuolista.

Työn tuotantopesäkkeissä halutaan kuunnella filosofeja yhä kasvavassa määrin. Työn kehittämishaasteissa ollaan pisteessä, jossa tuotantokasvujen keskellä kamppailevat ihmiset haluavat miettiä myös työn arvoja, luoda eettisesti vakaata työtä ja arvostaa niitä ihmisyyden tekijöitä, jotka tuottavat hyvinvointia.

Edellisen lauseen kirjoittaminen tuntui ihanalta! Toivoisin sen olevan totta.

Rohkenen kuitenkin epäillä. Samalla avaan kaikki ovet ja ikkunat sille mahdollisuudelle, että työkulttuurit olisivat kulkemassa kohti arvojen, eettisyyden tai inhimillisen hyvinvoinnin suuntia. Näiden toteuttamiseen tarvitaan sokrateslaista asennetta.

Mitä sokrateslainen toiminta työssä voi olla? Työ on tänä päivänä niin moninaista, että siitä ei oikeastaan enää voi puhua yksikössä.

Pitäisi puhua monikossa, siis töistä. Ihmisen töistä. Ja kohta tietenkin robottien töistä.

Sillä jälkimmäisillä alkaa kohta olla kasvavat markkinat ja kenties ei mene aikaakaan, kun tälläkin palstalla kirjoitellaan robottien hyvinvoinnista tai työuupumuksesta. Lankeamatta scifin pauloihin, yritän pysyä asiassa. Siis, sokrateslainen näkökulma työhön?

Filosofian lähettiläät ovat viime vuosina avanneet työelämään hyviä railoja. He ovat kuljettaneet ihmisiä pohtimaan työnsä merkityksiä, omia intohimoja ja työyhteisön loistoa. Filosofian kautta työn hyveet, onnellisuus tai päämäärät ovat kirkastuneet.

Vaikka talouskasvu on päivän ismi, ovat monet filosofiset puheenvuorot nostaneet esille myös inhimillisyyden, luovuuden tai taiteen. Kuten Martha Nussbaum muistuttaa, että demokratia, joka ei pidä huolta taiteen ja sivistyksen toteutumisesta, ei voi kutsua itseään enää demokratiaksi.

Ihminen tarvitsee oikeanlaista kasvatusta ja koulutusta, jotta hänessä kehittyvät ne valmiudet, joilla hän voi toimia aktiivisena, kantaaottavana ja kriittisenä demokraattisen yhteiskunnan jäsenenä. Tähän eivät riitä talouskasvun ihanteet, vaan tarvitaan inhimillisyyden syvää juurtumista.

Työelämän repaleisuuden äärellä tämä näkökulma vaikuttaa lähes mahdottomalta toteuttaa. Kenties juuri siksi sokrateslaisuutta tarvitaan työhön. Kun kehittämishankkeiden powerpointit on moneen kertaan katsottu, on ehkä aika tutkia työn muitakin ulottuvuuksia.

Sokrateen kutsuminen työhön vaatii rohkeutta. Uskallan väittää, että ne työpaikat ja työn toteuttamisen yksiköt, jotka kutsuvat itsensä pohtimisen haasteeseen; olipa kyse dialogisista taidoista, johtamisen argumentaatioista tai itsetuntemuksen vahvuuden kehittämisestä – astuvat kuoleman sellistä ulos aurinkoon ja hengittävät vapaammin.

Saatat nyt kysyä, mitä tämä sokrateslaisuus on käytännössä? Se on uuden jutun aihe. Kannattaa seurata filosofisia työtapoja, tekijät kertovat käytännöistään eri foorumeilla.

Pia Houni

Pia Houni on TeT, dosentti, filosofisen praktiikan toimija ja kouluttaja sekä kirjailija. Tuotanto käsittää yli sata julkaisua. Erikoistutkijana Työterveyslaitoksella: luovat alat, johtaminen, hyvinvointi, työtilat.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€