Menneisyytesi huono teko ei muutu hyväksi, vaikka olisit nyt onnellisimmillasi

27125205 - eco superhero holding two plastic bags full of domestic trash standing on garbage heap - waste segregation concept

Ihmisillä on suuri tarve selittää aikaisemmat valintansa itselleen ja muille niin, että ne näyttävät olleen välttämättömiä, jotta nykyinen – onnellinen – elämäntilanne olisi mahdollinen.

Henkilö, joka on eronnut, kertoo ystävilleen, että valinta oli oikea, koska muuten hän ei olisi koskaan muuttanut ulkomaille, saanut yhtä työtä, joka johti sitten toiseen, joka johti sitten myös uuteen parempaan kumppaniin.

Henkilö, joka ei koskaan sopinut välejään ystävänsä kanssa kertoo, että valinta oli oikea, koska tuo ystävä on nykyään selvästi liian erilainen ja huonoa seuraa. Oli siis hyvä, että ystävä jäi elämästä pois ajoissa.

Henkilö, joka menetti useita vuosia nuoruudestaan huumeille ja jatkuvalle juhlimiselle kertoo, että kaikki tuo tarvittiin, jotta hän olisi nyt tässä, luovassa ammatissaan menestyneenä.

Tällaisia ajatuksia kuulee lähes päivittäin. Ihmiset perustelevat huonoja valintojaan ja huonoa käytöstään toisia kohtaan vedoten siihen, kuinka hyvin heillä menee nyt.

Kuitenkaan mitään syy-seuraussuhdetta menneen ja nykyhetken välillä ei usein ole.

Henkilö olisi voinut ilman eroakin muuttaa ulkomaille, tavoitella unelmatyötään ja huomata, että hänen rinnallaan on ihminen, joka rakastaa häntä.

Ystävää ei olisi koskaan tarvinut jättää dramaattisesti, vaan olisi voinut myöntää, että pelko erilaisuudeta perustui omaan epävarmuuteen pitää elämänsä hallinnassa. Näitä pelkoja ei tarvinnut kohdata, koska syyn epävarmuudesta pystyi vierittää ystävälle, josta sitten päästi irti.

Luova henkilö olisi todennäköisesti vielä luovempi ja onnellisempi, jos hän olisi käyttänyt energiansa luomiseen, eikä olisi pakoillut todellisuutta ja vastuuta. Juhliminen oli vain surullista sekoilua, eikä mikään pakollinen vaihe ennen tasapainoisemman elämän alkamista.

Parasta olisi todeta, että ero, luovuttaminen tai elämänhallinnan menettäminen olivat selkeitä virheitä ja että ilman niitä voisi olla ihan yhtä onnellinen. Niitä ei oikeasti tarvittu mihinkään, tarve vain keksittiin myöhemmin.

Ja jos valintaa kuitenkin pitää yhä oikeana, ei siihen kannattaisi sotkea kaikkia niitä tapahtumia, jotka sen jälkeen tapahtuivat. Niillä ei hyvin varmasti ollut mitään tekemistä tuon valinnan kanssa, vaikka kuinka haluaisi uskoa rakentamaansa tarinaan.

Jotain tapahtui, elämä jatkui ja sitten tapahtui paljon muuta. Jos tehdyllä valinnalla olikin vaikutuksia henkilön elämään, vaikutukset päättyivät joidenkin viikkojen tai kuukausien jälkeen.

Niin huonoihin kuin hyvinkiin tekoihin haetaan selitystä ja oikeutusta mitä kummallisimmista paikoista. Kun selitys tai oikeutus löytyy, se kerrotaan muille. Vastuuta ei kohdata ja tapahtumakulku ja sen merkitys alkaa vääristyä. Samaa tarinaa kerrotaan kuukausia, vuosia, kunnes tapahtuma on täysin hämärtynyt.

Kun alussa oli ongelma ja siis kasvun paikka, johon kenties vielä löytyi ratkaisu, ei sellaista ole enää. Ei voi oppia tilanteesta, jonka tapahtumakulun on mielessään vääristänyt.

Näitä tilanteita on ihmiselämässä paljon ja ne liittyvät muun muassa vastuun ottamiseen, anteeksiantoon, itsensä ylittämiseen, rakkaudessa kehittymiseen ja rehtiyteen. Mahdollisuus kasvuun on auki hetken ja saattaa seuraavan kerran aueta vasta vuosien päästä.

Voi myös olla, että jos hetken vääristää myöhemmin itsepetoksella, ei sitä välttämättä enää koskaan tunnista. Selitys korvaa totuuden, eikä alkuperäisen ongelman ja siis ratkaisun äärelle ole enää pääsyä.

Sellaista ei tunnista, jota ei tunnusta.

Henkinen keskenkasvuisuus alkaa itsepetoksesta. Kypsyyttä on olla armottoman rehellinen itselleen ja muille teoistaan ja kertoa niistä koruttomasti, ilman muita päämääriä. Tällöin on jopa mahdollista saada yhteys takaisin menetettyyn toiseen.

Parasta on tietysti alusta asti punnita huolella, ennen kuin ryhtyy tekoihin, joita joutuu myöhemmin puolustelemaan.

Voisiko olla niin, että voisit saada haluamasi ilman puolison vaihtamista, ystävän jättämistä tai vastuutonta juhlimista? On hyvin todennäköistä, että saat haluamasi ilman mitään dramaattista päätöstä. Voi myös olla, että haet sitä jotain vain siksi, että huonon teon tekeminen tuntuisi vähemmän huonolta.

Ehkä vika onkin vain sinussa?

On myös aika varmaa, että se, mitä haet, lakkaa olemasta hakemasi siinä vaiheessa, kun olet irtaantunut. Haet jotain nykyminästä käsin – tilanteessa, jossa olet ristiriidassa ja josta haluat pois. Minuus ja tarpeet eivät ole irtaantumisen jälkeen kuitenkaan enää samat, eikä todennäköisesti myöskään hakemasi.

Kaikki ei ole ison päätöksen jälkeen paremmin, vain toisin, ja myös ongelmat ovat toiset. Hyvin usein ne ovat sinussa, eikä mikään pako, henkinen tai fyysinen, auta, jos pakenet omassa seurassasi.

Paras tapa tehdä kunniaa toiselle ihmiselle, muistolle tai elämäntilanteelle on myöntää, etteivät ne mitenkään johtaneet sinua nykyiseen onneesi. Teit väärin, jatkoit elämääsi ja löysit onnen uudestaan. Alkuperäinen onnesi olisi todennäköisesti kasvanut aivan yhtä kauniiksi kuin nykyinen onnesi, jos olisit antanut sille mahdollisuuden.

Ei ole tarvetta luoda jotain suurta fatalistista tarinaa, jossa jokaisella tapahtumalla on tarkoituksensa. Ei niillä ole. Tarkoitukset luodaan myöhemmin, jotta omat virheet, oman pahuuden, voi kohdata helpommin.

Menneisyytesi huono teko ei muutu hyväksi, vaikka olisit nyt onnellisimmillasi, eikä menneisyytesi hyvä teko muutu huonoksi, vaikka olisit nyt epäonnellisimmillasi. Mitä ikinä teitkään, et nähnyt tulevaisuuteen, etkä todennäköisesti näe enää niin kirkkaasti menneisyyteen, jotta voisit edes väittää toisin.

Sebastian Koskinen

Kirjoittaja on toimittaja, joka työnsä ohella mietiskelee velvollisuus- ja hyve-etiikkaa sekä romantiikan estetiikkaa. Vapaa-ajalla hän valokuvaa, kokkaa intohimoisesti ja innostuu uusista oluista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€