”Ole oma itsesi”, minulle sanottiin

ole-oma-itsesi

"Ole vain oma itsesi" kuulostaa hupsulta, sillä voin olla oma itseni tuhannella tavalla. Hyvää sillä toki tarkoitetaan, mutta mitä sillä lopulta tarkoitetaan?

Oma itse treffeillä

Elämäni rakkaus istuu pimeässä vieressäni. Suudelmia vaihdetaan, mutta vain elokuvateatterin kankaalla. Pitäisikö minun ottaa kädestä kiinni? Televisiossa tehdään niin, mutta minä en ole kädestäottaja.

Minä kirjoitan, koska en uskalla puhua ja kiertelen kaartelen, koska en uskalla toimia. Tänäänkin olen pelokas oma itseni.

Elokuva päättyy, eikä kukaan ota ketään kädestä. Kiitämme kohteliaasti illasta, kukaan ei kosketa ketään.

Ole oma itsesi, minulle sanottiin. Siten kaikki hoituu, minulle sanottiin. Nyt tekee mieli vetää turpaan jokaista ohjeistajaa, mutta — samoin teki mieli pitää kädestä. Niin, en ole myöskään turpaanvetäjä.

Vielä vuosien päästä muistelen tuota menetettyä mahdollisuutta ja sormieni läpi valuvia elokuvan viimeisiä minuutteja. Olin ollut täysin oma itseni, oma varovainen itseni.

Kenties tulosta voisi syntyä, jos olisin ihan jotain muuta?

Tämä ajatus vaikuttaa vuosikymmen myöhemmin kun astun neuvotteluhuoneeseen, jossa pian nolaan itseni tyylikkäästi ja täysin.

Oma itse kateissa

Olen myymässä asiantuntijapalvelua ja liikuimme aina kaksin, mutta tänään kumppanini on estynyt. Olen normaalisti siipimies, joka hymyilee kevyesti ja tekee muistiinpanot, mutta nyt tilanne on toinen.

Muistelen myyntitykkimme puheita ja päätän vetää saman setin. Olen armollisesti unohtanut tarkat yksityiskohdat tuon päivän henkisestä romahtamisestani, kolmea asiaa lukuunottamatta.

Ensiksi, pusken alusta alkaen väkisin omaa agendaani, vaikka olen pikemminkin kyselijä. Emme näin ole samalla aaltopituudella missään vaiheessa. Toiseksi, haukun epätoivoissani heidän silloin käyttämänsä palvelun, jonka koen kilpailijana, ja siis käytännössä heidät siinä samalla, vaikka olen varsin kohtelias kaveri.

Henkisen tilani paljastaa parhaiten kolmas muistikuvani. Täydellisen epäonnistumisen jälkeen olemme jo kättelemässä, kun huuruiseen mieleeni ponnahtaa erityinen yksityiskohta yrityksestä.

"Hei, tehän olette melkein kaikki suomenruotsalaisia?"

Kun saan myöntävän vastauksen, jatkan varmana siitä, että nyt se kaivattu yhteys löytyisi. Varmana, joskaan en enää kovin selväjärkisenä.

"Mahtavaa! Mä rakastan suomenruotsalaisia! Tai siis, rakastan suomenruotsalaista. Siis, oon naimisissa yhden kanssa. Tai siis, niin…"

Tapaaminen on nyt viimeistelty ja sen saattaa lukea nyt jo entisen prospektin kasvoilta. Siinä on monta tunnetta, eikä yksikään niistä ole sukua ilolle.

Tilausta ei tule, mutta saan jotain arvokkaampaa. Tarinan, jota saatan muistella kuvitellessani itseni kovinkin supliikkimieheksi — joskaan sitä ei tapahdu kovin pian tämän jälkeen.

Saan myös syvään iskostuneen ymmärryksen siitä, että jos omana itsenä asiat saattavat mennä pieleen, niin jonakin muuna se on jo varmaa.

Kuka on Oma Itse?

Voin hyvin kuvitella oman itseni vaikeissa tai yllättävissä tilanteissa, jotka ehkä paljastavat kuka olen.

  • Lapseni näyttää keskisormea
  • Joku jaarittelee jo valmiiksi ylipitkässä palaverissa tyhjänpäiväisiä
  • Vaimo sanoo ikävästi
  • Joku näyttää virheen ajattelussani

Ensireaktioni ei ole kaunis. Eikä ole monesti toinenkaan. Olenko minä sellainen? Tätä tuskin tarkoitetaan, kun kehoitetaan olemaan oma itseni.

Meistä on moneksi, mutta niin on minustakin. Olen kaikkea tuota ikävää vaikeissa tilanteissa, mutta olenko vain sitä?

Kuten ihmiset yleensä, myös minä lisään huonojen ominaisuuksien listalleni piirteet, jotka ilmenevät joskus, vaikkapa vain kerran vuodessa. Hyvien puolien listalle pääsevät vain vahvat piirteet, jotka ovat päivittäisiä tai vähintään viikottaisia.

Kuva, jollaisena näen oman itseni, on siis vääristynyt. Vaikka olin pelokas, olen todellisuudessa joskus myös rohkea. Vaikka olin töykeä, olen usein huomaavainen.

Hän elää uudella tavalla: oikein.— Endre Ady

Minuus on siinä, että voin itse valita minkä puolen itsestäni näytän ja mitä puolta käytän. Ja ennen kaikkea, mitä piirteitä siten vahvistan, sillä oma itseni ei ole enää huomenna sama kuin tänään.

Muutoksella on toki rajansa. Minusta ei esimerkiksi koskaan tule myyntitykkiä. Tai itse asiassa tuo on valhetta. Pikemminkin minusta ei tule samanlaista myyntitykkiä kuin silloinen kollegani oli. Tässäkään kysymys ei ole siitä mitä, vaan miten.

"Ole oma itsesi" on lopulta ihan passeli neuvo, kunhan ymmärtää, että se ei ole sama kuin "pysy omalla mukavuusalueellasi".

Huominen oma itseni, se jonka kanssa on kivempaa, sijaitsee nimittäin askeleen verran mukavuusalueeni ulkopuolella.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€