Konservatiivinen mielihyvä

14465153 - boyfriend kiss girl hand in nature

IT-alalla toimiva isoveljeni toistelee usein Douglas Adamsille attribuoitua sanontaa siitä, että kaikki ihmisen 35. ikävuoden jälkeen ilmestyneet teknologiat ovat vastoin tämän ihmisen kokemaa oikeaa ja luonnollista maailmanjärjestystä. Tämä ikäraja voi hyvinkin olla jonkinlainen konservatiiviuden ja liberaaliuden välinen raja.

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä konservatiivisemmaksi muutun. Ei, en ole viemässä naisilta äänioikeutta, kieltämässä miesparien avioliitto-oikeutta tai pakottamassa ihmisiä lastenhankintaan. Olen kuitenkin tunnistanut itsessäni ja reaktioissani piirteen, jota kutsun konservatiiviseksi mielihyväksi.

Lähes kaikkeen voi suhtautua liberaalisti tai konservatiivisesti. Liberaalius ja konservatiivius näyttäytyvät eri asiayhteyksissä hyvinkin eri tavalla, mutta joitain yhtymäkohtia voidaan hahmotella.

Liberaali mielihyvä on yksilölähtöistä. Se lähtee aina yhden tai enintään muutaman ihmisen henkilöstä, näkemyksistä ja persoonasta. Liberaalin mielihyvän tiivistymä on hetki, jolloin yksilö saavuttaa jonkin henkilökohtaisen voiton vuosikymmenten perinteistä: perinteet antavat periksi yksilön omalle tahdolle ja henkilökohtaisille haluille.

Todennäköisesti ensi vuonna saavutetaan jonkinlainen liberaalin mielihyvän kulminaatiopiste, kun joku naispappi siunaa ensimmäisen miesparin avioliitoon Turun tuomiokirkossa vastoin piispainkokouksen kantaa.

Konservatiivinen mielihyvä on arvo- ja viiteryhmälähtöistä. Se lähtee siitä, että yhteiskunnassa on olemassa tietyt arvot ja tiettyihin viiteryhmiin kuuluvien tulee tietyissä tilanteissa käyttäytyä tietyillä tavoilla. Miehet toimivat kuin miesten pitää, naiset kuin naisten pitää. Vanhat toimivat eri tavalla kuin nuoret ja naimattomat eri tavalla kuin avioituneet.

Konservatiivinen mielihyvä onkin usein esimerkiksi etiketin noudattamista. Eikä mitä tahansa noudattamista, vaan noudattamista siitä huolimatta, että kukaan muu ei tietäisi tai ymmärtäisi, että joku noudattaa etikettiä täydellisesti.

Muitakin eroja on. Liberaali mielihyvä on usein tehokasta, kun taas konservatiivinen mielihyvä on tavallaan tehotonta. Näin siksi, että liberaali mielihyvä lähtee yksilön täysimääräisestä huomioinnista: jokaiselle yksilölle kuuluvat ne ratkaisut, jotka juuri tämän yksilön kohdalla tuottavat parhaan mahdollisen tuloksen.

Konservatiivinen mielihyvä taas lähtee siitä, että näin tulee tehdä, koska näin ollaan aina tehty. Ja näin ollaan aina tehty, koska näin tulee tehdä! Konservatiivinen mielihyvä siis on tavallaan kehäpäätelmä: asia perustellaan sillä, että niin on aina tehty. Ja koska niin on aina tehty, niin myös pitää tehdä.

Näin tarkasteltuna konservatiivinen mielihyvä näyttää järjettömältä: miksi tehdä asioita vain siksi, että niin on aina tehty? Vastaus piileekin perinteissä ja jatkuvuudessa. Perinne saa osan arvonsa siitä, että se on perinne ja niin on aina tehty. Olennaista on kuitenkin se, että perinne sitoo toteuttajansa osaksi vuosikymmenien tai jopa -satojen jatkumoa. Mielihyvä seuraa siitä, että ottaa paikkansa osana jonkinlaista kosmista aikajanaa, samoin kuin kymmenet tai sadat ennen sitä.

Useat siirtymäriitit ovatkin konservatiivisen mielihyvän ilmenemispaikkoja. Riitti sinänsä on joskus saattanut olla järkevä ja hyödyllinen, mutta nykyhetkestä tarkasteltuna se saattaa olla jopa mielivaltainen ja sen merkitys lähinnä symbolinen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä riitin riitinomaisuudelle.

Tunnetusti Sateré-Mawé -heimoon kuuluvat nuoret miehet työntävät kätensä lehdistä tehtyihin tumppuihin, jotka on täytetty erityisen kivuliailla muurahaisilla. Lajin englanninkielinen nimi "bullet ant", 'luotimuurahainen', kertoo jotain siitä, minkälaiselta purema tuntuu. Vain tumppuja pitämällä poika voi todistaa olevansa oikea mies.

Mitä merkitystä tällaisella riitillä on "miehuuden" todistamisen kannalta? Ei mitään, mutta riitti on riitti.

Riitit toimivat molempiin suuntiin. Ensinnäkin siirtymäriittiin osallistuva todistaa kykenevänsä samaan kuin mihin ihmiset ennen häntä, mutta toisaalta myös vanhemmat sukupolvet huomaavat, että uusi tulokas on valmis samaan kuin mihin he tätä ennen.

Ehkä tämän vuoksi suomalaismiehille onkin niin vaikea hyväksyä sitä, että asevelvollisuutta muutetaan suuntaan, joka koetaan helpommaksi. Kyse ei siis ole ainoastaan siitä, että joku muu pääsee helpommalla, vaan myös se, että tavallaan uudelta tulokkaalta riistetään mahdollisuus osoittaa olevansa yhtä hyvä kuin häntä ennen tulleet.

Riitin muuttaminen järkevämmäksi ja henkilökohtaiset ominaisuudet huomaavammaksi – siis liberaalimmaksi – tuhoaa riitin perinteisyyttä ja riitinomaisuutta.

Konservatiiviselle mielihyvälle oleellisia ovatkin siis jatkuvuus, muuttumattomuus ja perinteisyys.

Hauskaa on, että vaikka toiset ovat liberaalimpia kuin toiset, kukaan ei ole täysin immuuni konservatiiviselle mielihyvälle. Siksi meistä kuulostaakin hienolta, jos joku on vaikkapa kengäntekijä kolmannessa polvessa. Ajattelemme, että tässä kengäntekijässä on varmasti jotain erityistä, jos hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat myös tehneet kenkiä. Siis siitä huolimatta, että edeltävien sukupolvien tietotaito ei mitenkään automaattisesti siirry suvun nuorimmaiselle!

Miksi sitten on tärkeää erotella konservatiivinen ja liberaali mielihyvä?

Siksi, että on oleellista ymmärtää, miksi pitää joistain asioista ja miksi ei. Joku saattaa pitää liberaalia mielihyvää parempana kuin konservatiivista, sillä onhan liberaali mielihyvä aina yksilön toiveiden täyttymistä. Toinen saattaa pitää konservatiivista mielihyvää parempana kuin liberaalia, sillä kiinnittyyhän konservatiivinen mielihyvä aina perinteisiin ja on siten arvokkaampaa kuin yksilön ailahtelevien mielitekojen mukaan toimiminen.

Väittäisin, että nykyään ainakin länsimaissa arvostetaan liberaalia mielihyvää korkeammalle kuin konservatiivista. Tämä ei ole ihme: liberaalit ja yksilölähtöiset arvot valtaavat alaa ja toisaalta liberaalius luo lisää liberaaliutta.

En kuitenkaan sanoisi, että konservatiivinen mielihyvä on "huonompaa" mielihyvää kuin liberaali mielihyvä, ne ovat vain erilaisia ja soveltuvat erilaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin.

Kukaan ei myöskään ole kieltänyt tai kieltämässä konservatiivista mielihyvää. Ainakin itse aion jatkossakin iloita siitä, että minulla on häissä ja hautajaisissa oikeanväriset sukat ja tasan tarkkaan oikeanlaiset kengät – vaikkei kukaan muu sitä huomaisikaan. Mutta minä tiedän, että tein oikein – oikein sillä tavalla, kuin kuuluukin tehdä.

 

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.