Maksaa vai olla maksamatta? Eettisiä dilemmoja Nairobin liikenteessä

Santi Martínez jakaa tässä kirjoituksissa kokemuksiaan Kenian liikenteessä ja pyytää lukijoilta neuvoa.

Kirjoitan tällä kertaa Nairobista. Olen Keniassa opettamassa johtajuutta ja liike-elämän etiikkaa. Ja etiikasta haluan tänään kirjoittaa. Muutama päivä sitten minulle tapahtui jotakin, josta haluan kertoa teille.

Kun olen täällä Nairobissa, minulla on tapana ajaa autoa. Olen tehnyt sen jo monta kertaa, joten olen tottunut paikalliseen ajotapoihin ja -kulttuuriin. Kun palaan Suomeen, minun pitää olla vähän aikaa karanteenissa. Olisinhan vaarallinen tekijä Suomen teillä…

Viime tiistaina olin menossa tiettyyn paikkaan. Minulla ei ollut autossa gps:ä joten katsoin google-mapsista reittiä etukäteen. Lähellä määränpäätä tein pienen virheen ja jatkoin matkaa, kun minun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Tiesin, että jos, jatkan matkaa eteenpäin, eksyisin. En halunnut eksyä, joten käännyin vasemmalle. Edessä oli selvä kieltomerkki… ja vieressä liikennepoliisi.

Koska vauhtini oli silloin hyvin hidas, poliisi ehti kävellä auton viereen ja tervehtiä: ”Päivää ystäväni!”. Hän pyysi avaamaan oven niin, että pääsee istumaan. Jatkoimme matkaa. Poliisi selitti sen, mitä tiesin: olin rikkonut liikennesääntöä. Sitten hän kuvaili, mitä myös tiesin: minun pitäisi mennä poliisiasemalle ja maksaa n. 50 euroa tai sitten mennä oikeuteen ja sopia riidasta. Siihen menee paljon aikaa ja lopulta maksaisin enemmän. Monimutkainen ja aikaa vievä prosessi kummallekin siis. ”Mutta voimme keskustella asiasta”, hän sanoi. ”Koska olet eksynyt, voin kertoa sinulle, miten pääset perille, annat minulle jotakin ja selvitämme asian”.

”Opetan liike-elämän etiikkaa”, ajattelin. Suostunko? Vai pitääkö minun olla esikuva ja näyttää suuntaa? Jos näin teen, myöhästyn takuulla luennosta ja menetän vielä toisen kokonaisen päivän oikeudessa. Sen lisäksi muistin, että minulla on suomalainen ajokortti. Tosin sellaisenaan kortti kelpaa täällä Keniassa kolme kuukautta, mutta tuskin poliisi tietää sitä. On turhaa lähteä selittämään asiaa, jos poliisi pyytää kortin. Hän varmasti sanoo, etten sillä saa ajaa… Pitäisi maksaa kahdesti siis.

Vieressäni oli henkilö, joka käytti vaikutusvaltaansa väärin, mutta joka saa vaivaiset 300 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi koko järjestelmä on suunniteltu niin, että sääntöjen noudattaminen tekee prosessista hyvin monimutkaisen. Sekä hänelle että minulle. Mitä voisin tehdä?

Entä sinä, tämän artikkelin lukija, mitä tekisit?

Santi Martínez

Kirjoittaja Santi Martínez on valtiotieteiden maisteri ja MBA. Santi toimii johtajuuskouluttajana Providentia Oy:ssa, opettaa yritysvastuuta ja etiikkaa Aalto-yliopistossa sekä johtajuutta ja liike-elämän etiikkaa Keniassa. Santin lempiaiheita ovat onnellisuuden ja vapauden välinen yhteys sekä motivaatioon liittyvät kysymykset.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€