Lakimiehen moraalittomuus edellyttää syvällistä moraalista harkintaa

Työskentelen lakiasiaintoimistossa lakimiehenä. Jokin aika sitten esimiestäni haastateltiin lehteen, ja juttuun päätyi lainaus: "juristilta on väärin kysyä moraalista". Kuulostaapa pahalta, moraalittomat juristit taas asialla! Lainauksesta kuitenkin puuttui osa. Oikeasti pomoni totesi:  "lakimieheltä on väärin kysyä moraalista, sillä lakimiehen tehtävä on tulkita eduskunnan säätämää lakia, eikä moraalia".

Jos tämä edelleen kuulostaa kummalliselta, niin minäpä kerron tarkemmin.

Juristeja pidetään usein moraalittomina. Väärinkäsitys on sinällään ymmärrettävä, koska juristien ja moraalin suhde on monimutkainen. Olen asiassa täysin puolueellinen, mutta väitänpä, että juristin ammatti on yksi moraalisimmista ammateista, mitä löytyy. Juristi ei voi tehdä työtään päivääkään ilman kattavaa moraalista pohdintaa, joka on nähdäkseni paljon monimuotoisempaa kuin esimerkiksi lääkäreillä.

Jostain kuitenkin käsitys moraalittomista juristeista tulee.

Suomeksi puhutaan usein vain "moraalittomuudesta". Englannin kieli erottaa kaksi moraalittomuuden muotoa. Nämä ovat immoral ja amoral. Immoral käännetään usein moraalittomaksi, mutta oikeastaan se merkitsee moraalinvastaista. Moraalinvastaisia tekoja tekevä on siis immoral.

Amoral taas kääntyy sanatarkasti moraalittomaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita moraalinvastaisuutta, vaan moraalitonta siinä mielessä, että asiaan ei yksinkertaisesti liity moraalia. Jos vaikkapa siirrän tuolia huoneessani muutaman sentin, tämä teko voi olla amoral. Siihen ei liity minkäänlaista moraalista pohdintaa tai arvostelmia. Jos sen sijaan sahaan yhden tuolinjalan melkein irti, vaikka tiedän, että ystäväni on pian istumassa sille, teko on väärin ja moraalinvastainen, eli immoral.

Hyvä juristi on moraaliton nimenomaan amoral-mielessä – ei koskaan immoral-mielessä.

Lakimiestä voisi tässä verrata pappiin: jos papille tunnustaa syntinsä, pappi on teologisesti ikäänkuin välikappale ihmisen ja Jumalan välissä, jonkinlainen Jumalan "jatke". Juristi toimii samaan tapaan, mutta siinä, missä pappi on Jumalan jatke, juristi on päämiehensä jatke:  Päämiehen totuuksista tulee juristin totuuksia, eikä lakimies edes saa epäillä päämiehensä sanaa. Jos päämiehellä on vaatimukselleen juridiset perusteet ja lakimies on ottanut tapauksen hoidettavakseen, lakimiehen tulee edistää päämiehensä asiaa kaikin mahdollisin laillisin keinoin.

Juristin tehtävänä ei ole päämiehen vaatimusten moraalinen arviointi, vaan päämiehen laillisten oikeuksien turvaaminen. Lakimiehen kannalta eduskunta ei ole pelkästään lainsäätäjä, vaan myös moraalinsäätäjä: jos se on laillista, se on oikein.

Kuten totesin, hyvä juristi on nimenomaan amoral-mielessä moraaliton.

Väite siitä, että kaikki laillinen olisi oikein, on tietysti pelkkää fiktiota. Tietenkään eduskunta ei säädä moraalia. Kaikki mikä on laillista, ei ole moraalisesti oikein. Parisuhteessa on täysin laillista pettää, mutta ei se silti moraalisesti oikein ole. Ja täysin lailliset vaatimukset voivat olla moraalisesti vähintäänkin arveluttavia.

Juuri tämän vuoksi juristin tehtävä on moraalisesti vaikea. Kyllä jokainen juristi tietää, että hänen teoillaan on seurauksia. Kun päämiehen tapauksen ottaa hoitaakseen, eikö juristille synny jonkinlainen vastuu siitä, minkälaiseen tulokseen asiassa päädytään? Bisnesriidoissa sentään on usein kyse pelkästä rahasta, vaikka summat voivatkin olla suuria. Mutta entä seksuaalirikokset? Raiskauksesta syytetty vakuuttaa syyttömyyttään, mutta asianomistaja on eri mieltä. Tai jos raiskauksesta syytetty nimenomaan myöntää rikoksen lakimiehelleen? Lopputuloksesta riippumatta tällaisen jutun ajaminen tuottaa vähintäänkin pahaa mieltä, lievästi sanottuna.

Lakimies ei saa ilman tarkkaan määriteltyjä syitä luopua jutusta, jonka on ottanut hoidettavakseen. Vaikka juristi tehtävää hoitaessaan joutuu asettamaan omat fiiliksensä ja moraaliset arvionsa sivuun, on moraalinen pohdinta aina tarpeen juttua vastaanottaessa tai siitä luovuttaessa. Jos ajatus jutun hoitamisesta tuntuu liian ikävältä, ei lakimies saa ottaa sitä hoitaakseen. Jos juristi ei kykene asettamaan omia tuntemuksiaan sivuun, tämän kyky tapauksen hoitamiseen voi vaarantua.

Toisaalta lakimiehen tulee aina muistaa myös se, että ihmisillä on oikeus saada asiantuntevaa oikeudellista apua. Erityisesti harvinaisiin oikeudenaloihin erikoistuneen lakimiehen tuleekin aina kysyä itseltään: "jos en minä, kuka sitten?" Apua pyytävällä ei välttämättä ole kovin monta muuta vaihtoehtoa, jolloin yksittäisen lakimiehen moraalinen vastuu auttamiseen kasvaa.

Syytetyn avustamisessa on mukana myös yhteiskunnallinen puoli. Sen lisäksi, että syytetyllä on oikeus tuoda esiin omasta puolestaan puhuvat seikat, on jokainen oikeudenkäynti testi oikeuslaitokselle: sen tulee selvittää asiat niin tarkoin, että täysin voimin puolustautuvan henkilön syyllisyydestä ei jää järkevää epäilyä. Oikeudenkäynnit eivät saa olla läpihuutojuttuja, joissa syytetty tuomitaan noin vain.

Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joita lakimies joutuu miettimään työssään useita kertoja päivässä.

Mutta entä lääkärit? Miten voin sanoa, että lakimiehen työ on moraalisempaa kuin lääkärin? No, lääkärillä on yksinkertainen velvollisuus auttaa. Auttaminen on toki moraalista, mutta se ei vaadi minkäänlaista moraalista pohdintaa. Lääkäri auttaa kaikkia, niin viattomia lapsia kuin sarjaraiskaajamurhaajaakin. Lääkäri ei joudu pyörittelemään kysymystä siitä, voiko hän ottaa potilaan hoidettavakseen, sillä lääkärillä on velvollisuus auttaa. Lakimies sen sijaan joutuu aina juttua vastaanottaessaan pohtimaan omia kykyjään jutun hoitamiseen, päämiesehdokkaan jutun sisältökysymyksiä, tämän avuntarvetta sekä tietysti myös omia tuntemuksiaan juttuaan kohtaan, vain muutamia mainitakseni.

Juttua hoitaessaan hyvä lakimies ei voi kovin syvällisesti pohtia jutun moraalisia aspekteja, vaan hänen on oltava nimenomaan amoral-mielessä moraaliton ja pidättäytyä jutun faktoissa ja oikeussäännöissä. Mutta tämän moraalittomuuden saavuttaminen edellyttää aina syvällistä moraalista pohdintaa. Siinä mielessä lakimiehen tehtävä on läpeensä kyllästetty moraalisella pohdiskelulla ja moraalilla. Lakimies voi olla moraaliton vain pitkällisen moraalisen pohdinnan tuloksena.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Moraalin ja lain väli on pitkä. Lakimies voi toimia hyvinkin moraalittomasti muhkeiden palkkioiden odotuksessa ja valitettavasti sellaisia on tullut vastaan. Mutta on tullut vastaan myös sellaisia lakimiehiä, joiden moraali on hyvällä tasolla. Lakimiehen moraali vaikuttaa mm. sovitteluhaluun ja inhimillisyyteen.
    On muistettava, ettei oikeudessakaan jaeta oikeutta vaan tuomioita.

  • Pingback: Laista, laittomuudesta, oikeasta ja väärästä | Tuomas miettii sekalaisia asioita()

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€