Oikeassaolijat

Kokemus ihmisarvosta on ihmisyytemme kivijalka. Jos sisimmässämme asuu vakuuttuneisuus omasta arvostamme, voimme olla levollisia. Riitämme, kelpaamme ja saamme olle se mikä olemme. Mutta jos se puuttuu tai on hauras, koemme maailman uhkana ja muut ihmiset kilpailijoina. Silloin käymme jatkuvaa taistelua vakuuttaaksemme itsemme ja muut siitä, että riitämme ja että olemme arvokkaita.

Koska ihmisarvo on rakennuksemme kivijalka, käymme tätä taistelua keinoja kaihtamatta. Sisäinen tunne nimittäin on, että rakennuksemme on koko ajan romahtamaisillaan. Näin siitä huolimatta, ettei se ulkonaisesti sitä ole. Monet pyrkivätkin pitämään sisäisen rakennuksensa pystyssä luomalla näyttävän ja monumentaalisen ulkoisen rakennuksen. Se kyhätään milloin mistäkin aineksista: rahasta, vallasta, asemasta, tiedosta, maineesta ja kunniasta. Mikään näistä ulkonaisista ei kuitenkaan kykene estämään sisäistä romahdusta, jos sellainen uhkaa.

Viime aikoina olen seurannut erästä ilmiötä, nimittäin oikeassa olemista. Mitä enemmän sitä seuraan, sitä enemmän näen sitä joka paikassa.

Oikeassa oleminen on yritys pitää huojuva talo pystyssä. Kun tunne omasta arvosta vaappuu, tukea on haettava jostain ja nopeasti. Kun onnistuu luomaan kokemuksen oikeassa olemisesta, huojunta lakkaa hetkeksi. Kun olen oikeassa, olen arvokas. Mutta jotta olisin oikeassa, minun on ympäröitävä itseni ihmisillä, jotka ovat väärässä. Ei nimittäin voi olla oikeassa tyhjiössä, vaan aina suhteessa johonkin toiseen.

Oikeassa oleminen on oikeastaan sitä, että astuu toisen päälle, sen joka on väärässä. Silloin tuntuu, että on pitempi ja siis arvokkaampi kuin tuo toinen. Tosiasiassa näin ei tietenkään ole, siinä vain paljastaa lyhyytensä. Mutta tunteen paremmuudesta onnistuu saavuttamaan vain sillä ehdolla, ettei tiedosta mitä on tekemässä.

Tätä tiedostamattomuutta palvelee juuri oikeassa oleminen. Luodaan omasta oikeassa olemisesta objektiivinen fakta, silloin siitä tulee oikeutettua eikä siis sisällä mitään arveluttavaa. Tästä tietysti seuraa, että oikeassa olemista on harjoitettava riittävällä vimmalla ja uholla, koska taustalla väijyy koko ajan operaation taustalla oleva arveluttavuus.

Olen varsin aktiivinen FB:ssa ja Twitterissä. Laitan sinne useimmiten aforismeja ja lyhyitä mietelmiä. Olen keksinyt, miten Oikeassaolijat saa houkuteltua ulos koloistaan. Pitää laittaa jokin ajatus, joka jotenkin liittyy maailmassa tällä hetkellä vallitseviin oikeassaolemisen trendeihin. Sellaisia, joista saa hyvyyspisteitä. Niitähän oikeassaolija metsästää. Tasa-arvo, sukupuolineutraali avioliitto, maahanmuuttajat. Nämä ovat asioita, joista jokainen saa olla mitä mieltä tahansa, kunhan on oikeaa mieltä.

Jos on jotain muuta mieltä, tai vain valottaa asiassa jotain toista puolta, oikeassaolijat syttyvät ja tulevat ulos koloistaan. Jokainen heistä huutaa maailmalle sanomaansa ja jokainen on vimmatun oikeassa. Ollessaan oikeassa he siinä samassa osoittautuvat hyviksi ja silloin, juuri silloin, heidän vaappuva ihmisarvonsa korjautuu ja rakennus pysyy pystyssä.

Ongelmaksi tietenkin muodostuu, että kun jokainen heistä on oikeassa, jonkun pitäisi olla myös väärässä. Siksi on luotu uskomusjärjestelmä, joka erottaa oikeat mielipiteet vääristä. Ei tarvitse kuin astua oikeassaolijoiden veljeskuntaan, niin voi rauhassa raivota, mitätöidä ja halveksua. Sillä silloin sen tekee täydellä oikeutuksella. Näin myös osoittautuu ”hyväksi ihmiseksi”. Hyvyyden nimissä voi siis mitätöidä ja halveksua, kunhan sen tekee yhdessä muiden oikeassaolijoiden kanssa. Tästä on kyse massakäyttäytymisessä.

Kun sattuu kuulemaan miesjoukon keskustelua vaikkapa torikahvilassa tai kapakassa, huomaa, että keskustelussa usein on kyse siitä, että haukutaan poliitikkoja tai muita, jotka eivät tiedä miten asiat pitäisi oikeasti hoitaa. Keskustelijoilla se on tiedossa. Tai kun kuuntelee Kansalaisradiota, tapaa maan viisaimmat. He kaikki tietävät tasan tarkkaan miten asiat oikeasti pitäisi hoitaa. Ja varsinkin miten niitä ei olisi pitänyt hoitaa.

Tämä ilmiö esiintyy työpaikka- ja koulukiusaamisessa, mutta myös sosiaalisessa mediassa. Some on Oikeassaolijoiden vapaa temmellyskenttä. Siellä nimittäin saa purkaa sydäntään ilman että joutuu vastuuseen. Mitä tahansa voi sanoa. Argumentit singotaan kybertodellisuuteen kuin palavat nuolet eikä tarvitse nähdä keitä ne satuttavat. Somessa on kaikkein eniten oikeassaolijoita ja he käyvät hillitöntä kampanjaa asiasta kuin asiasta, kunhan ilmaantuu tilaisuus olla oikeassa.

Sama ilmiö on kuulemma levinnyt vaalikampanjoihin. Vaalityötä ei enää voi tehdä rauhassa, koska nämä oikeassaolijat purkavat siellä raivoaan. Varsinkin naiset ovat sellaisen kohteena. Tämä on siinä mielessä ikävä ilmiö, että se entuudestaan vaikeuttaa ehdokkaiden löytämistä kunnallisvaaleihin. Vanhat ja parkkintuneet, paksunahkaiset poliitikot selviävät, mutta uudet eivät moiselle areenalle kohta enää uskalla.

Jotta syntyisi vahva oikeassa olemisen kokemus, todellisuus pitää tehdä niin yksinkertaiseksi, että siitä voidaan lausua selviä totuuksia. Kun maailma on muutettu mustavalkoiseksi, on helppo olla valkoinen, koska musta näkyy niin selvästi. Tästä syntyy populismi. Jos haluaa olla keisari keisarikunnassaan, siitä pitää tehdä riittävän pieni. Maailma pitää kutistaa ja tehdä hallittavaksi. Ajatella ei saa eikä nähdä maailman ja sen ilmiöiden monimutkaisuutta ja monitasoisuutta. Potentiaalisia keisarikuntia on leegio, mutta pienin mahdollinen lienee parisuhde.

Onko siis niin, että kokemuksemme ihmisarvosta on nykyään varsin hauras? Vaappuvatko rakennuksemme, koemmeko kaikki uhkina? Kilpailemmeko kaikkien kanssa? Jos näin on, mikä avuksi?

Ainakin tämän tiedostaminen. Se nimittäin johtaa siihen, että muiden tutkimisesta alamme siirtyä itsemme tutkimiseen. Ja kun tutkimme itseämme, voi vähitellen syntyä tietoisuutta ja kyky ottaa vastuu itsestään. Kun ottaa vastuun itsestään, alkaa nähdä toiset. Mitä syvemmälle on omaan varjoonsa katsonut, sitä helpompi on kunnioittaa muita. Mitä suurempi tarve kritisoida tai tuomita muita, sitä ohuempi itsetuntemus. Mitä enemmän on luurankoja kaapissa, sitä vaikeampi on kunnioittaa itseään.

Itsekunnioitus ei nimittäin viihdy epätodellisuudessa. Mutta se kasvaa sitä mukaa kun luurangot on katsottu. Oikeastaan ei ole kyse mistään muusta kuin aikuistumisesta. Eikä aikuistua voi kuin ottamalla alkajaisiksi vastuu omasta pubertaalisuudestaan.

Tommy Hellsten

Tommy Hellsten on on tunnettu terapeutti ja kirjailija. Hän perusti 10 vuotta sitten Ihminen tavattavissa -koulutusohjelman, joka tarjoaa ihmisyyteen ja hyvään johtajuuteen perustuvan prosessin, jossa Tommyn arvomaailmasta tutut mietteet ja ajatukset voivat muuttua elämän konkreettiseksi olemukseksi. Seuraava Tommy Hellstenin arvomaailmaan perustuva Ihminen tavattavissa -kasvuohjelma käynnistyy 9.10.2017. Ihminen tavattavissa -ohjelmaan voit tutustua osoitteessa: www.ihminentavattavissa.fi.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€