Hyveet ja onnellisuus liikenteessä

Olen tullut takaisin Suomeen. Taakseni Afrikkaan jäi loistavia ihmisiä ja rikastuttavia kokemuksia… sekä Nairobin liikenne. Onneksi palaan Keniaan säännöllisin väliajoin, joten voin aina tavata siellä olevia ystäviäni – ja sukeltaa taas Nairobin liikenteeseen.

Heti Suomeen saavuttuani sain aivan erilaisen liikennekokemuksen, tällä kertaa jalankulkijana. Kävelin Helsingin kaduilla. Punainen valo paloi jalankulkijoille. Näkyvissä ei ollut autoja, joten aioin ylittää kadun. Tiedän, ettei se monen mielestä ole välttämättä hyvä asia, mutta näin minä usein teen. Tunnustan.

Huomasin kuitenkin, että kadun toisella puolella oli äiti odottamassa pienen tyttölapsensa kanssa. Tyttö oli noin viisi- kuusivuotias. Pysähdyin heti, enkä kävellyt yli punaisia päin. Odotin.

Kun valo vaihtui vihreäksi, aloin ylittämään katua. Kun tyttärensä kanssa vastaan tuleva nainen oli lähellä minua, hän katsoi minuun ja hymyili. Minäkin katsoin häneen. Hän kiitti hiljaa. Jatkoin matkaa. Minäkin hymyilin.

Tuli hyvä olo.

Pohdin tapahtunutta loppumatkan. Huomasin, että iloinen olo ei tullut siitä, että noudatin sääntöjä. Se tuli siitä, että olin toiminut hyvin ja siksi olin noudattanut sääntöä, joka varjeli jotakin hyvää. Liikennesäännöt ovat epäilemättä hyvä asia, ja muutenkin ainakin Suomessa aika järkeviä. Niitä on hyvä noudattaa.

Minun täytyy tunnustaa, etten suhtaudu niihin samalla tavalla autoilijana kuin jalankulkijana. Siinä missä en ajaisi punaista päin ajaessani – vaikkei olisi ihmisiä – voin helposti mennä punaista päin kävellessäni, jos ei ole autoja lähellä. Kertomassani tarinassa oli kadun toisella puolella lapsi, jonka havainto- ja arvostelukyky ei ole vielä täysin kehittynyt. Hän seuraa pääosin aikuisten esimerkkejä. Siksi hyvän esimerkin antaminen on erittäin tärkeää. Myöhemmin lapsi saa varttuessaan arvioida, onko tuo esimerkki hyvä vai huono sekä sopiva jokaiseen tilanteeseen vai ei.

Normien ja lain perimmäisin tarkoitus on varjella hyvää, eikä pakottaa siihen. Niiden tarkoitus ei ole synnyttää velvollisuuden tunnetta, johon etiikka perustuisi, sillä moraali ei perustu velvollisuudentunteeseen. Moraali perustuu onnellisuuteen. Hyvä moraalielämä en sellainen, joka varjelee ihmisen kokonaisvaltaista onnellisuutta ja soveltaa  yleiset periaatteet konkreettisiin tilanteisiin. Siksi ilo ja onnellisuus kumpuavat viime kädessä siitä, että olemme tehneet jotakin hyvää, eikä siitä, että olemme noudattaneet tiettyä yksittäistä normia.

Hyveet auttavat meitä tekemään onnellisuuden, hyvän elämän, tavoittelusta elämäntavan. Hyveet ovat tottumuksia tehdä hyvää. Siksi hyveet ovat samalla välineitä onnellisuuden tavoitteluun että osallistumista onnellisuuteen. Hyveet koskevat järkeä, tahtoa ja sydäntä. Hyveet auttavat meitä päättämään yleisiin periaatteisiin peilaten, mikä on hyväksi tehdä yksittäisessä tapauksessa, tahtoa tehdä se ja auttavat nauttimaan sen tekemisestä.

Viisauden hyve sai minut pysähtymään ja kärsivällisyyden hyve sai minut odottamaan hymyillen. Ajattelin pienen tytön hyvää. Jos olisin harmitellut pientä tyttöä odotuksen aikana, ulkoinen teko olisi ollut tismalleen sama, mutta sydän ei olisi ollut mukana. Olisin noudattanut lakia, mutten olisi ollut onnellinen.

Odotus ei tosiaan harmittanut. Odotin iloisena siitä, että olin tekemässä oikein. Pienen tytön tähden. Toivon, että saan itselleni tottumuksen pysähtyä punaiseen liikennevaloon joka kerta, kun lapsi katsoo.

Olisiko paras keino siihen pysähtyä aina?

Santi Martínez

Kirjoittaja Santi Martínez on valtiotieteiden maisteri ja MBA. Santi toimii johtajuuskouluttajana Providentia Oy:ssa, opettaa yritysvastuuta ja etiikkaa Aalto-yliopistossa sekä johtajuutta ja liike-elämän etiikkaa Keniassa. Santin lempiaiheita ovat onnellisuuden ja vapauden välinen yhteys sekä motivaatioon liittyvät kysymykset.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€