Voiko aikuisella olla liikaa vapautta?

Elämme aikaa, jossa pieni lapsi osaa odottaa lauantain karkkipäivää, mutta hänen vanhempansa ja nettiaikaan ehtineet sisaruksensa eivät. Äiti nappaa käsilaukustaan suklaapatukan töissä, puhelin vie vanhemman huomion leikkipuistossa ja lasten harrastuspaikoilla. Teini ei jaksa perehtyä kesätyöpaikan sääntöihin, vaan ottaa loparit. Pikavippibisnes kukoistaa.

Tätäkö etsimme, kun haaveilimme aikanaan vapautumista ajan ja paikan rajoitteista? 

Me aikuiset olemme digielämässä vasta teini-ikäisiä. Internet avaa digiajan kansalaisille valtavan määrän houkuttelevia valikoita, kuin all inclusive -hotellin pöydän antimet. Valinta on vapaa aamusta yöhön. Niinpä olemme huomaamattamme tulleet kuin päihderiippuvaisiksi klikkauksista. Kun vetävä otsikko tai kuva ilmestyy näkyviin, klikkaamme sitä vaistonvaraisesti.

Kun totutamme aivojamme nopeaan klikkailutyydytykseen, aivomme surkastuvat ja käyttäytyminen muuttuu. Ruudulle ilmestyy tarjolle houkutteleva otsikko, tuote tai palvelu, jonka voi tilata parilla klikkauksella, ja niin sähköpostiin pelmahtaa taas jotakin, jonka olemme tilaushetkellä halunneet, sen jälkeen aika tai kiinnostus eivät riitäkään. Hyödyllinen verkkokurssi, mielenkiintoista luettavaa ja netistä ostettu harrastusväline jäävät käyttämättä.

Tästä seuraa valinnanvapauden jälkeinen ähky. Liiallinen vapaus valita yhtä jos toista netin seisovasta pöydästä eksyttää meidät epätoivoiseen ajankäytön labyrinttiin. Vapaudesta seuraakin mielen ruuhka ja stressi. Tuli otettua taas liikaa lautaselle, puolet jää syömättä. Ja sen lisäksi tärkeitä asioita reaalielämässä jää tekemättä.

Digiajan valinnanvapauden keskellä ihmisen mielessä on käynnissä jatkuva sisällissota:

”Mitä haluan” taistelee sitä vastaan, ”mitä täytyy”.

”Mitä haluaisin” taistelee sitä vastaan, ”mitä pitäisi”.

”Mitä olisin halunnut” taistelee sitä vastaan, ”mitä olisi pitänyt”.

Taustalla nahistelevat vielä: ”mitä oikein pitäisi tehdä” ja ”mitä oikeastaan kannattaisi haluta”.

Nopeaan tyydytykseen tottuminen heijastuu muille elämän osa-alueille. Ajattelun taidot köyhtyvät, oppiminen ja ihmissuhteiden hoitaminen vaikeutuvat, kun tarjonnan tulee vastata kysyntää, olla henkistä pikaruokaa siihen tottuneelle: kaipaamme vahvoja ja helppoja tunne-elämyksiä nopeasti ja valmiiksi pureskeltua tietoa.

Todellinen elämähän on aivan erilaista! Oppiminen ja edistyminen on hidasta, harjoittelu edellyttää aikaa, vaivaa ja valtavasti toistoja. Tosielämässä onnistuminen ja ihmisenä kasvu edellyttävät pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä.

Moderni nykyihminen osaa toki myös paeta ahdistusta: hän ilmoittautuu viikonlopuksi retriittiin, äärilaidasta toiseen. Todellisuus ei ole sielläkään. Meidän kannattaa opetella elämään todellisessa maailmassa.

Maratoonari malttaa juosta päivästä toiseen pitkiä, rauhallisia lenkkejä peruskuntokaudella. Vasta puolen vuoden kuluttua kilpailuihin valmistavalla kaudella on vauhdikkaiden spurttien aika. Digiajan ihminen ottaa henkisiä pikaspurtteja läpi vuoden sillä seurauksella, ettei jaksa juosta kympin lenkkiä enää lainkaan.

Elämä on ultramaraton. Ja sen lisäksi joukkuelaji.

Miten voimme onnistua elämään tasapainoista ja kantavaa, hyvää elämää henkisen säntäilyn, lyhytjänteisen naposteluelämän sijaan?

Opetan kesäisin suppailua, seisten melontaa. Ensi kertaa laudalle noustessa aloittelija katselee jalkoihinsa, pysyvätkö ne varmasti laudalla, ja melaansa, miten se mahtaa liikkua. Niinpä ryhti romahtaa ja tasapainoa on vaikea pitää, hiukan samoin kuin ensi kertaa murtomaahiihtoa kokeileva.

Tärkein ohje, joka aloittelevan suppailijan ja hiihtäjänkin kannattaa muistaa, on: pidä katse horisontissa. Luonnollinen tasapaino löytyy helposti, kun katsomme horisonttiin. Seisomme rentoina ja ryhdikkäinä. Jalat ja kädet löytävät paikkansa, hosuminen ja stressi haihtuvat.

Sama ohje toimii mielen ähkyyn, sillä olemme ihmiskuntana vasta horjuvia aloittelijoita digiajassa melojina: pidä katse elämän horisontissasi. Siellä ovat sinulle tärkeimmät asiat, elämäsi tarkoitus ja merkitys. Kuten luonnon horisontti, oma horisonttisi on läsnä juuri nyt, ja samalla se siintää kaukana edessäsi suuntanasi. Horisonttiin katsoessa on helppo tehdä oikeita valintoja. Ei ole kiire saada mielihyvää, eikä pakkoa ja painetta suorittamisesta.

Pidä horisontti mielessäsi näkyvissä joka päivä, ei vain poikkeustilanteissa, joissa harjoitat hiljentymistä. Voit vaikkapa laittaa puhelimesi taustakuvaksi elämäsi tärkeimmät arvot.

”Mikään menestys ei korvaa kotona tapahtunutta epäonnistumista.”
– David O. McKay

Mikään nautinto ei korvaa moukaroituja elämänarvoja. Vapautta voi ahnehtia, hotkia, käyttää väärin.

Vapauden oven lukko aukeaakin vain kärsivällisyydellä, kun avainta kiertää rauhassa kokonaisen kierroksen. Todellinen vapaus ei siis synny jokahetkisestä, hektisestä valinnan vapaudesta, vaan kärsivällisyydestä kytkeytyä päivittäin tärkeimpiin valintoihinsa.

Isa Merikallio

Isa Merikallio on Hyvejohtajuus-sivuston päätoimittaja. Hän työskentelee johtajuusvalmentajana, kirjailijana ja konsulttina ja uskoo hyveiden voimaan kaikilla elämän osa-alueilla.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€