Empatia on "so old season"

Suomalaiset kuuluvat maailman epäempaattisimpiin ihmisiin. Näin väittää vuosi sitten tullut yhdysvaltalainen tutkimus. Ikävä tutkimustulos. Mutta samalla hyvin tuttu. Viime aikoina muutamat ihmiset ovat sattumalta nostaneet aiheen esille. He ovat jakaneet kokemuksia työelämästä ja todenneet, miten vähän ihmiset kykenevät osoittamaan empatiaan toisilleen.

Havaintojen joukkoon kuuluu tilanteita, joissa empatian puute aiheuttaa toisille ihmisille stressiä, surua, masennusta, yksinäisyyttä, eristäytymistä ja muita epätoivottavia tuntemuksia. Mihin empatian kyky on kadonnut? Jotkut väittävät kiireisen ja itsekeskeisen elämän vievän meiltä kyvyn asettua toisen asemaan. Kilpailuyhteiskunnan väitetään aiheuttavan tarpeen suojautua niin voimakkaasti, että on syytä pysytellä sopivan etäisyyden päästä toisista ihmisistä. Inhimillistä. Hämmentävää on asioiden erisuuntaisuus: juuri kun työn ja muun elämän vaatimukset kasvavat, me vetäydymme irti toisistamme. Väite, että kriisitilanteissa voimat yhdistyvät ei päde tässä. Kenties tällainen arki ei ole kriisi, vaan olotila, johon olemme hitaasti totuttautuneet.

Miksi empatia on meille tärkeää? Empatialla tarkoitetaan yleensä kykyä ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa, kykyä eläytyä toisen tilanteeseen ja tunteisiin. Psykologi Edward Titchener (1867–1927) käänsi saksankielisen termin Einfühlung englanniksi empathy (empatia). Käsitteen takana oli useitakin ajattelijoita 1800-luvulta, jotka ymmärsivät käsitteen mahdollisuudeksi ”tuntea jossakin”. Käsitettä käytettiin näissä keskusteluissa estetiikan yhteydessä. Se kuvasi ihmisen kykyä eläytyä taiteeseen ja tuntea sen kautta, ”ollessaan taiteessa.” Siis kykyä eläytyä.

Asialla on edelleen yhteys ihmisten väliseen empatiakäsitykseen. Joskus on helpompi eläytyä elokuvan hahmoihin kuin läheisiin ihmisiin. Muistat kenties Kauniit ja Rohkeat tv-sarjan alkuvaiheet, kun ihmiset puhuivat työpaikoilla ja tapaamisissa kiihkeästi sarjan tapahtumien käänteistä, Forresterin perheen ihmissuhteista ja eläytyivät heihin voimakkaammin kuin omiin sukulaisiin. Tutkijatkin yllättyivät tästä intohimosta paneutua fiktiivisiin henkilöihin enemmän kuin omiin sukulaisiin.

Joka tapauksessa empatialla on niin suuri voima, että se saa ihmiset tuntemaan itsensä ihmiseksi sanan kokonaisessa merkityksessä. Siihen liitetään muitakin hyvän elämän piirteitä. Yhdysvaltalainen tutkimus kertoo, että empatiamaisen kärjessä olevissa maissa myös kollektivismi, tunnollisuus ja hyvä itsetunto ovat korkeammalla tasolla. Empaattisilla ihmisillä on myös laajemmat ja paremmat sosiaaliset verkostot kuin vähemmän empaattisilla ihmisillä. He tekevät enemmän myös vapaaehtoistyötä, lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen ja auttavat epäitsekkäistä syistä.

Toimiva yhteiselämä vaatii monenlaista osaamista, talouden ja vapaaehtoistyön välistä vuoropuhelua. Ihmiset toimivat nykyisin useissa erilaisissa verkostoissa ja ryhmissä, joista työ on monelle yksi tärkeimmistä.

Hyveitä harjoittavissa työyhteisöissä on normaalia toimia tasa-arvoisesti ja empaattisesti. Näkisin, että näissä työpaikoissa ihmiset ovat tuottoisia, motivoituneita ja näkevät tekemisessään merkityksiä. Silloin kun arjen pyörään pyörähtää ylimääräinen hiekkakasa, toisilta ihmisiltä saatu ymmärtävä tuki on tarpeellinen. Empatian pitäisi kuulua ihmisyyteen ja sen katoamisesta pitäisi olla huolissaan. Olisi hienoa lukea seuraavasta tutkimuksesta suomalaisten olevan maailman empaattisin väestö. Siihen on vain yksi reitti: tehdään empatiasta jokaisen kauden juttu!

Pia Houni

Pia Houni on TeT, dosentti, filosofisen praktiikan toimija ja kouluttaja sekä kirjailija. Tuotanto käsittää yli sata julkaisua. Erikoistutkijana Työterveyslaitoksella: luovat alat, johtaminen, hyvinvointi, työtilat.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€