Autoritäärinen johtajuus: määritelmiä ja historian oppitunteja

Kumpi on parempi: hyvä hallinnointi vai johtaminen? Miten hallintotiede ja johtamistiede eroavat? Mitä tarkoittaa auktoriteetti? Lyhyt johdanto hallinto- ja johtamistieteen eroista määrittää keskeiset käsitteet ja spekuloi autoritäärisen johtajuuden haittoja.

Sami Frestadius - vieraskynäMitä on hallintotiede?

Ihmisten sosiaalisessa yhteisössä on kautta aikojen ollut tarve koordinoida yhteistä toimintaa ja täten saavuttaa parempia tuloksia.

Hyvin hallinnoitu organisaatio kumuloi henkisiä hyveitä, materiaalista tuottavuutta ja yksilön onnellisuutta, toisin kuin huonosti hallinnoitu järjestelmä. Tällainen pohdiskelu on hallintotieteen ytimessä.

Johtamistiede tai johtamistaito, kuten sitä joissain oppilaitoksissa kutsutaan, eroaa hallintotieteestä siten että siinä opetellaan toisen kontrolloinnin metodeita, ja täten se on psykologian alatiede. Hallintotieteessä tulos ja tarkoitus määrittävät organisaation rakenteen, ja näin se on politiikan alatiede, jossa tutkitaan ihmisen ja vallan suhdetta.

Tämä tulee hyvin esille perinteisessä eroavaisuudessa amerikkalaisen ja eurooppalaisen tieteen välillä.

Retoriikan perinteeseen nojaavat amerikkalaiset tiedekunnat tuottavat julkaisuja, joissa tietynlainen johtaminen katsotaan menestyksekkään organisaation salaisuudeksi. Eurooppalainen filosofian perinteeseen nojaava näkemys uskoo tilanteeseen nähden oikeiden voimasuhteiden löytäneen organisaation menestyvän parhaiten.

Yhteenvetona siis voidaan todeta että: ”miten ihminen saadaan tekemään jotain?” on johtamistiedettä ja ”mitä ihminen saadaan tekemään?” on hallintotiedettä.

Hallintotiede on vanha tieteenlaji. Retoriikan ja filosofian tiedekuntien muinainen riita erotti myös johtamistieteen hallintotieteestä.

Ennen ajanlaskua muinaisessa Kreikassa vertailtiin suvereenien troijalaismonarkkien, totalitaaristen spartalaisten ja demokraattisten ateenalaisten saavutuksia kulttuurin ja politiikan mittarein[1]. Nykyisin hallintotieteen painopiste on osallistumis-, motivaatio- ja edustavuusteorioiden vertailussa.

Auktoriteetti ja sen suhde vapauteen on kuitenkin kautta aikojen ollut hallintotieteen ytimessä: kovuus vastaan pehmeys ja hierarkia vastaan tasa-arvo.

Siinä missä johtamistiede pyrkii auktoriteettiin, hallintotiede kyseenalaistaa sen.

Mitä on auktoriteetti?

Auktoriteetti voidaan määritellä usealla tavalla. Auktoriteetin määritelmien kirjo kertoo henkilökohtaisten taitojen kautta hankitusta yliotteesta sekä säädöksien pohjalle perustuvasta valta-asetelmasta.

Auktorismilla puolestaan ymmärretään johtamismuoto, jossa harjoitetaan yksinvaltaa. Auktoriteetti on suhdekäsite, jota ei voi mitata. Auktoriteetti perustuu vallanlähteisiin: esimerkiksi opettajalla näitä voivat olla pakottaminen, asiantuntemus tai/ja pelottelu.

Auktoriteetin ja vallan määritelmät eroavat kuitenkin siten, että auktoriteetti on oikeutettua valtaa. Esimerkiksi rikollisliigan harjoittama väkivalta ilman oikeutta on vallankäyttöä auktoriteetin määritelmän ulkopuolella, kun taas valtiollisen organisaation, kuten armeijan tai poliisin, harjoittama väkivalta tai vapaudenriisto on auktoriteetin määritelmän sisällä.

Auktoriteetin juuret ovat latinan sanassa auctoritas, joka viittaa ihmisen vaikutusvaltaan. Tämä on tärkeämpää sisäistää auktoriteetin ymmärtämiseksi kuin sen määritelmien kirjoa, joka auttaa pikemminkin ymmärtämään auktoriteetin lähteitä. Ne voidaan karrikoiden jakaa sisäisiin (henkilökohtaisiin) ja ulkoisiin (institutionaalisiin) lähteisiin.

Auktoriteetti on vaikutusvaltaa, joka on olemassa johtuen erinäisistä syistä, ja jota ihminen käyttää kontrolloidakseen toista ihmistä.

Miten autoritäärisyys vaikuttaa organisaatiossa?

Autoritäärisiä johtajia ja organisaatioita on useita. Klassisimmat esimerkit institutionaalisesta auktoriteetista löytyvät sotilashierarkiasta, ja uskonnolliset organisaatiot tarjoavat esimerkkejä henkilökohtaisesta auktoriteetista.

Sotilaan totteleminen perustuu säännösten ja organisaatiokulttuurin upseerille oikeuttamaan valtaan, kun taas uskonnollisen johtajan, kuten imaamin, uskonnollinen julistus, kuten fatwa, perustuu uskonnolliseen auktoriteettiin.

Historia kertoo, että auktoritaarisella johtamisella saavutetaan lyhyellä aikavälillä tuloksia ja turvallisuutta, ainakin osalle ryhmän yksilöistä. Voimakas johtaja pystyy nopeasti ja tehokkaasti viemään läpi uudistuksia, ja organisaation reaktiokyky on hyvä. Muutamat psykologiset tutkimukset osoittavat, että ehdottomuus ja yhdenmukaisuus luovat turvallisuuden tunnetta.

Kolikon kääntöpuolella on innovaation puute, informaation vääristyminen ja valta-aseman väärinkäyttö.

Kyseenalaistuksen puuttuminen sallii informaation vääristymisen, ja autoritäärinen johtaja jämähtää helposti hyväksi toteamiinsa konsteihin. Hajauttamattomalla vallalla on usein korruptoiva vaikutus, joka on autoritäärisen johtajan kompastuskivi.

Demokraattinen yhteisö pohjautuu volutarismiin, jossa ketään ei käsketä eikä johdeta, vaan pyydetään. Johtamisetiikka (johtaja toimii oman vakaumuksensa pohjalta) on hyväksi, mutta johtamismoraali (johtaja yrittää siirtää arvonsa muille) on haitallista.

Kuinka tarpeellista auktoriteetti on?

Tasa-arvoisen arvopohjan perusteelta voidaan kyseenalaistaa auktoriteetin tarpeellisuus. Onko oikein, että yhteiskunta hyväksyy asetelman, jossa yksilöt ovat eriarvoisia heidän auktoriteettinsa perusteella? Toisella on vaikutusvaltaa, kun taas toinen joutuu alistumaan toisen vaikutusvaltaan.

Auktoriteetin sijaan ihmisläheisyys voisi olla organisaation prioriteetti. Kun ihmisen hyvinvointi otetaan huomioon, käskemisen ja kurin tarve automaattisesti pienenee.

Täten hyvä työ- tai oppimisilmapiiri ja kompromissihakuisuus pienentävät auktoriteetin tarvetta organisaatiossa. Johtaja-johdettava -asetelma muuttuu yhteistyöksi. Autoritäärisyys organisaatiossa johtuukin yleensä ihmistaitojen puutteesta, joka aiheuttaa tarpeen kontrolloida toista yksilöä.

Vallan hajauttaminen katsotaan vallan keskittämistä turvallisemmaksi vaihtoehdoksi hallintotieteessä. Politiikka, joka tieteenlajina tutkii ihmisen ja voiman suhdetta, esittää monta tapaa järjestää ihmisten keskinäisiä valtasuhteita. Suuri määrä valtalähteistä ammennettua auktoriteettia kasvattaa ihmisten välistä valtakuilua ja johtaa tarpeettomaan eriarvoisuuteen.

Jokin minimitaso auktoriteettia on organisaatiossa pakko olla anarkian ja sekasorron välttämiseksi.

Autoritäärisyyden ei kuitenkaan tulisi olla esimiesten päämäärä, eikä organisaation toiminnan prinsiippi. Organisaatiossa tulisi keskittyä hallinnointiin, eli hyvien päämäärien ja ihmisarvoisen balanssin saavuttamiseen, eikä toisten kontrolloimiseen.


[1] Luen tässä tapauksessa taloustieteen (materiaalisena vallan tieteenä) politiikan (yleisen vallan tieteen) alatieteeksi.

Sami Frestadius

Kirjoittaja Sami Frestadius on kauppa- ja hallintotieteiden kandi sekä kansainvälisten suhteiden maisteri. Hän on ollut mm. sekä huoltoaseman kauppiaana Englannissa että akateemisen laitoksen johtajana Egyptissä. Suomalaisen julkisenhallinnon kokemusta hänellä on puolustus- sekä ulkoasiainministeriöstä. Nykyisin hän työskentelee turvallisuuskonsulttina Laosissa.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€